Kuplan lapsi on toistaiseksi pelastettu elämälle. Millaiselle, sitä ei vielä tiedä mutta niin kauan kun on elämää, on toivoa. Klisee, joo, tiedän.
Tämän päivän Nyt liitteessä, Kysy mitä vain - osastolla oli seuraava kysymys
Miksi vanhemmat ihmiset pitävät nuorempiaan moraalittomampina ja osaamiseltaan heikompina?
Relander ja Nevanlinna vastasivat suurinpiirtein että vanhempi kadehtii nuoremmalta vitaalisuutta, kauneutta, energiaa, jne. Pilke silmäkulmassa sorvattu vastaus, luulen (toivon).
Pisti funtsimaan omia ajatuksia. Kun nyt kerran olen näitä "vanhempia ihmisiä". Siis sillä mittapuulla että puolet lapsistani on täysi-ikäisiä. Ja loputkin koululaisia.
Moraalittomampia? Osaamiseltaan heikompia?
Pelkkä kysymyskin on hassu, IMO. Miten nuo voisivat olla moraalittomampia. Ei nykymaailmassa voi vaikkapa naiskennella miten sattuu! On HI-virukset sun muut.
No, ehkä kertoo moraalikäsityksestäni se että ekana tuli mieleen vapaa seksi. Mutta entäpä suhtautuminen oikeaan ja väärään?
Ei se minusta ole sen enempää hukassa nuoremmilla kuin meilläkään. Maailma muuttuu ja ihminen sen mukana mutta tappaminen, varastaminen, valehteleminen, jne. on edelleen väärin. Myös kaksikymppisten mielestä. Niidenkin, jotka sellaista tekevät. Aina on ihmisiä joilla ei ole omaatuntoa. En usko että 20+ - ikäisissä olisi sosiopaattisia persoonia jotenkin enemmän kuin 40+ -ikäisissä.
Lapseni elävät huomattavasti vaikeammassa maailmassa kuin minä parikymppisenä. Toisaalta vaihtoehtoja on liikaa, joissain asioissa sitten lohduttoman vaihtoehdotonta. Hatunnosto sille joka pystyy sompailemaan täysjärkiseksi aikuiseksi itsensä kaiken tämän keskellä. Minun ikäiselleni saattoi sanoa vaikkapa että opiskele ahkerasti niin saat hyvän työpaikan ja leveän leivän. Yleensä se piti paikkansa, ei aina.
Mutta sanopa tuo kaksikymppiselle ilman sitä "saatat" sanaa. Kuka uskoo?
Osaamiseltaan heikompia?? No ei.
Eiköhän jokainen sukupolvi osaa oman aikansa taitoja hyvin! Ne jotka mollaavat nuorempia vaikkapa kädentaitojen heikkoudesta, menkööt itseensä ja miettikööt, mikä on vaikkapa oma tietotekniikkaosaaminen. Tämä ei koske lukijoitani mutta IRL-todellisuudessa törmään ikätovereihin jotka pistävät kädet korville kun sanoo tietokone. En halua oppia! En halua kuulla koko sanaa!
No, onko tämän ajan lapsilla ja nuorilla ärsyttäviä tapoja? Omissani nyppii huoleton suhtautuminen tavaroihin. Jos se häviää niin hankitaan uusi! (Siis meillä EI ostettaisi uutta kadonneen tilalle automaattisesti, vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta silti!). Tästä olen hyppinyt seinille kaikkien kolmen poikani kanssa, tyttöjen kanssa ehkä vähemmän...(vai olenko...).
Voi olla että teillä kaikilla muilla on lapsia jotka omantunnontarkasti muistavat kaikki esineensä ja tietävät niiden olinpaikan. Eli edelleenkin, en yleistä, mutta en myöskään puhu pelkästään omistani. Muutaman äitikollegan kanssa tästä välillä avaudutaan.
Ja yksi ilmiö on sellainen mitä en ymmärrä ollenkaan - Big Brother. Uskokaa huviksenne, olen yrittänyt, mutta koko formaatti saa minussa aikaan pakokauhua ja kylmiä väreitä.
Enkä tarkoita sitä etteikö minun ikäiseni voisi, saisi tai pitäisi katsoa BB:tä. Minulle se on lasteni sukupolven juttu jota en tajua ja josta en tykkää.
Mutta noin yleisesti ottaen, seuraava sukupolvi on ehkä jopa moraalisempi kuin edellinen - eikä taatusti osaamattomampi!
Louis Armstrong sanoi sen hyvin:
I hear babies cry
I watch them grow
They'll learn much more
than I'll ever know
And I think to myself
What a wonderful world!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Entäs kääntöpuoli?
Nykyaikana kun pahoinvointi on kuulemma yleisempää kuin silloin kuin me olimme nuoria (vai tuntuuko se vain siltä siksi, että siitä enemmän puhutaan..?) tuntuu että näitä juurettomia vanhemmattomia lapsia näkyy hengailevan enemmän esim. metroasemien nurkilla.
Varmasti tasku- ja myymälävarkaudet ovat lisääntyneet. Nykyajan nuorison marginaaliryhmillä on ajatus, että jos jotakin ei ole, se otetaan toiselta. Näitä uutisia tuntuu olevan joka paikallislehdissä, että joltain lapselta on väkivalloin tai sillä uhaten viety kännykkä, reppu, iPodit sun muut lelut joita jokainen ala-asteelainen ilman muuta tarvitsee välttämättä.
Satunnainen väkivalta on lisääntynyt. Siitä ovat poliisitkin huolestuneita. Väkivalta yleensäkin on lisääntynyt, raa'istunut ja myös nuorten naisten väkivaltaisuus on lisääntynyt.
Ok. Nykyään on hiv, klamydia, kondyloomat. Vaikuttaako se nuorten seksikäyttäytymiseen? Ei. Tilastot puhuvat karua kieltään. Ne ovat "vain" tilastoja, mutta jotain niistäkin voi päätellä.
Nuorten liikennekäyttäytyminen. Nuorten kuolemankolarit ovat lisääntyneet, niissä usein mukana myös alkoholi. On tutkittu ja todettu, että nuoret tietävät riskit, mutta jälleen kerran: ei vaikuta käytökseen.
Varmasti on näitä fiksuja, terveesti eläviä nuoria, joilla on tavat ja asenteet kohdallaan, mutta tuntuu, että näitä toisia tapauksia olisi lisääntyvässä määrin. Tai ehkä he vain pitävät tai heistä pidetään enemmän ääntä. Mene ja tiedä, mutta minusta tuntuu, että oma vastuu tekemisistä ja sen seurauksista on monella nuorella hakusessa.
Kukaan ei ota vastuuta, vanhemmat työntävät lapset ulos rahan kanssa, koulu ei ota vastuuta kasvatuksesta ja miksi pitäisikään, jos vanhemmat itsekään eivät välitä. Pennut ovat heitteillä ja heidän moraalinsa on katujen moraalia.
Ketä siinä nyt voi vastuuseen pistää. Muna vai kana?
Ei yksikään lapsi synny pahaksi, moraalittomaksi tai psykopaatiksi. Mutta jossain välissä tapahtuu se muutos.
Joten stop keep watching the sky, watch your and your neighbours kids.
Tokihan tuossa on kääntöpuoli, on kuin onkin. Ja se on se mikä on esillä. Käännetään vanha sanonta ympäri ja todetaan että good news is no news. Lehtiä myydään väkivallalla ja pahoinvoinnilla. Marginaaliryhmistä tehdään koko nuoriso.
Munaa ja kanaa voidaan molempia syyttää mutta osuutensa on kanalalla ja kanafarmarillakin. Oikeastaan se on max ekat kolme vuotta mitä voit olla YKSIN vastuussa lapsesi kasvatuksesta. Sen jälkeen sinun kuuluu olla ennen kaikkea hyvä työntekijä. Mieluummin sellainen joka ei työpaikalta soita edes kotiin että onko koululainen tullut, tehnyt läksynsä ja syönyt välipalansa.
Tai sitten voit ottaa loikat systeemistä. Ei ihan ongelmatonta sekään.
Mutta tosiaan. On pahoinvoivia nuoria, on omatunnottomia nuoria. Marginaaliryhmä, uskon minä. Silti. Tuosta seksikäyttäytymisestä, ainakin aborttiluvut teineillä ovat laskeneet, jossain vaiheessa olivat seksitautitartunnatkin laskusuunnassa. Ihan viimeisimpiä en muista.
Joku sanoi hienosti, että kun lapsi tulee tiettyyn ikään, hänellä alkaa olla muitakin esikuvia kuin vanhempansa. Ja että vanhemman tulisi pyrkiä siihen, että kun hän on joka tapauksessa lapsen esikuva, olisi sitä edes hyvässä.
Jossain vaiheessa lapsella itsellään on se vastuu tekemisistään, hän päättää mitä tekee, kenen seurassa liikkuu, paljonko antaa ympäristön vaikuttaa. Vaikka kuinka vanhemmat olisivat kasvattaneet ja opettaneet.
Tilastot kertovat, että jos lapsella on edes yksi aikuinen lähellään, oli se biologinen tai kasvattivanhempi, naapurin täti, serkun kummin kaima, ihan kuka hyvänsä, jolla on aikaa kuunnella lasta, riski joutumisesta ns huonoille teille on 50%. Jos taas lapselta puuttuu tämä yksikin aikuinen, on 100% varmuus että lapsen tulevaisuus on täynnä ongelmia.
Rankkaa.
P.S. Se unohtui alunperin vielä sanoa, että tämä yhteiskunta, joka korostaa halujen ja tarpeiden välitöntä tyydyttämistä, yhdistettynä heitteille jätettyyn nuoreen joka haluaa milloin mitäkin pahan olonsa vaimentamiseksi tai, jos käyttää huumeita, niiden rahoittamiseksi, saa aikaan aika tuhoisan yhtälön.
Mitä tarvitset, sen otat. Siis tämä ajatusmalli yleensä, että on omasta mielestään oikeus ottaa se, mitä muilla on, ja minkä itsellesi haluat, on huolestuttavasti yleistynyt.
Kenen syy? Tai pikemminkin, kuka on vastuussa?
Onko sitten reilua, että vanhemmat joutuvat ottamaan 100 prosentin vastuun lapsen käytöksestä jos ovatkin ehkä vain 30 prosentin vaikuttajia siihen mitä lapsi oppii?
Peiliin katsomalla löytää varmasti osatotuuden siitä mikä meni pieleen. Muttei koko totuutta. Ei mitenkään.
Eihän vanhempien toki kuulukaan ottaa 100% vastuuta lastensa käytöksestä. Kun lapsi oppii ajattelemaan, myös vastuu siirtyy osittain hänelle ja vastuun määrä lisääntyy ikävuosien ja kokemusten määrän myötä.
Se jos ympäristö osoittaa syyttävällä sormella vanhempia, se on taas aivan toinen juttu. Ainahan on ollut tärkeämpää löytää syyllinen kuin saada asiat ymmärretyiksi ja hoidetuiksi.
Lähetä kommentti