Mieheltä tuli meili että autosta pamahti pakoputki ja remontti hörppäsi huomattavan summan käsillä olevasta budjetista. No, tää on niin tätä; viikon päästä tulee pokkaripalkkio, sitä ennen ei mitään ylimääräisyyksiä. Paitsi karkkipäivänkarkit lapsille :)
Oli aika jolloin tuo olisi ollut viikkoja kestävä katastrofi. Kuten ennenkin olen todennut, toimeentulon mieltää aika lailla sen mukaan mihin on tottunut. Siitä katastrofistakin olisi selvitty silloin aikoinaan - mutta myöntää täytyy että huokaisin tyytyväisyyttäni, kun nyt ei tarvitse.
Mies on vähän synkempi, mutta ei hänkään rahan takia. Viime päivien kylmyys pakotti kotimotoristini takaisin auton rattiin ja se on se mikä rassaa. Kun on tämä suomen syksy tällainen...ja kun joutuu autolla ajamaan pakosta, niin se prkles vielä ryttyilee!
Ysiseiska kotona tänään, samoilla oireilla kuin pikkuveli oli kolme päivää. Paitsi ei ihan niin pääkipuisena, tai sitten vaan sietää enemmän jomotusta.
Ja itsellä on luettavaa, posti toi kuorellisen monisteita Helsingin yliopistolta ja kolme kirjaakin on. Joten lätinät sikseen ja kimppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Elätätkö itsesi kirjoittamalla kolmiokirjoille?
Kuka tahtoo tietää?
Lue koko blogi, melko hyva
Lähetä kommentti