Ystävällisen anonyymin kehotuksesta huolimatta en aio edelleenkään ottaa lusikkaa käteen ja tehdä yhtä hommaa kerrallaan kunnolla loppuun. Se ei vain ole minun tapani. Kyse ei ole ennakkoluulosta tai tekosyystä olla kokeilematta. Kyse on kokeillusta ja itselle huonoksi havaitusta metodista.
Tällä viikolla olen kuitenkin kokeillut sitä että listaan etukäteen hommat jotka on huomenna saatava valmiiksi. En käytä muistivihkoa enkä kännykän kalenteria, vaan outlookin tänään -näkymää. Toistaiseksi toimii.
Ajanhallinta tulee todennäköisesti olemaan haasteellista koko elämän minulle. On asioita jotka olen ennenkin todennut päälleliimatuksi itsessäni. Siisteys, ahkeruus, aloitekyky. Ei minussa niitä ole luontaisesti. Ahdistun sekasotkusta, mutta minulla ei ole taitoa ylläpitää siisteyttä. Voin nähdä miten helposti luisuisin pizzalaatikoiden keskellä eläväksi lukutoukaksi ja se kuva ällöttää niin paljon että tappelen sitä vastaan kynsin hampain.
Aina välillä mietin onko ketään jota kadehdin. Pakko sanoa että on yksi ihmisryhmä. Ne joilla siisteyden- järjestyksen- ja kauneudentaju on luontaista. Itse joudun tekemään tuplasti töitä jotta saisin puolet siitä tuloksesta mitä tällaiset ihmiset saavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ihanaa, kun löysin tänne.
Minä savustan kalapuikkoja, ruskistan kasvikset joulukaktusta myöten ja haaveilen, että voisin houkutella näkymättömän kotitontun pitämään kodin järjestyksessä. Aikataulussa yritän pysyä "sen seuraavan" asian verran..
Terv. Kirjoitteleva kotikummajainen
Rahikainen has the same problem. Tai siis osaisin pitää järjestystä mutta kun sekin pysyy vain pitämällä, ei tekemällä.
Siivoamista en ole koskaan voinut ymmärtää tai sietää.
Toki siistissä kodissa on mukavampi asua, voi jopa kutsua kylävieraita ilman että tarvitsisi hävetä silmät päästään. Sen verran kuitenkin tapakasvatus on tarttunut, että osaa hävetä ja syyllistyä.
Ajanhallinta on myös täällä hakusessa. Siksi harrastan juuri tätä mainitsemaasi tapaa, tosin minulle riittää ja toimii paremmin ihan paperille kirjoitettu tehtävälista.
Jos teen listan kännyyni, kuittaan sen hälytyksen automaattisesti ja siirrän sitä seuraavaan ja seuraavaan päivään edes vilkaisematta sitä.
Paperista listaa kun on vaikea siirtää, se kaihertaa siinä kunnes viimeinenkin tehtävä on siitä suoritettu.
Ja listojen ja luetteloiden tekeminen on kivaa. Ennen kaikkea näiden tekemis- ja hankkimislistojen. On niin nautinnollista vetäistä joku yli kun se on täytetty..
Tuollainen yksi asia kerrallaan -eteneminen onnistuu varmaan silloin, jos kaikki tekemiset on jo jollain tavalla hallussa. Kaaos-ihmiselle ei niistä neuvoista ole mitään hyötyä: jos suunnilleen kaikki vaatii välitöntä huomiota, ei paljon auta jäädä näpertelemään yhden asian kimppuun.
Yhteen väliin nautin listoista, koska yhdellä silmäyksellä näki, mitä pitikään muistaa. Yliviivaus teki aina voittajaolon. Sitten joku kertoi, että muistilistat ym. vastaavat pahuuden ruumiillistumat vievät ihmisen suorinta tietä dementiakotiin. Omaan muistiinsa pitää voida luottaa... Ei olisi pitänyt kuunnella tai ainakaan uskoa. ;)
Kirjoitteleva kotikummajainen, tervetuloa. Savustetaan kalapuikkoja yhdessä.
Tipu, eikös olekin kohtuutonta? Jollei ole saanut siivousgeenejä niin siihen pakettiin pitäisi kuulua sitten se että viis veisaa siitä pellossa elämisestä. Mutta kun ei...kaksiteräinen miekka.
HH - voisiko tuon funtsia sillä lailla että jos listat ovat ihmiselle uusi juttu niin se rakentaa uusia synapseja, vai mitä ne nyt olikaan - ja uuden opetteluhan ehkäisee dementiaa. Sitä paitsi se määritelmä on musta hyvä kun sanotaan, ettei ole dementiaa jos unohtaa avaimet, mutta jos unohtaa, mitä avaimilla tehdään, niin se on.
Älä sure. Meitä on monta. Sitäpaitsi jos kaikki tekisivät aina kaiken alusta loppuun, kellään ei olisi aikaa muille, koska aina on jotain kesken.
Terveisin pizzalaatikoiden keskellä istuva, ei yhtään kotitöistä enää uupunut melkistä vanhapiika, joka ei saa sitäkään vähää aikaan kuin pitäisi.
Sitäpaitsi sä saat aikaan paljon.
olen monesti luullut, että niillä ihmisillä, joilla on ominaisuuksia, joita kadehdin, on lisäksi luontaisena kaikki ne hyvät ominaisuudet joita itselläni on. Että he olisivat ikään kuin parempia versioita minusta. Mutta eivät he ole. Olen monesti huomannut, että niiltä puuttuu jotain luovuutta, ajattelevaisuutta tms. jota minulta löytyy luonnostaan. eivät he varmaan kadehdi minulta noita ominaisuuksia, mutta minä kaipaan niitä heissä. on niin hyvä joskus huomata, että kateuden kohteet eivät juuri koskaan ole kadehtimisen arvoisia.
Niin, anonyymi,ehkäpä se mitä kadehdin on työn jälki josta näen etten saisi sitä aikaiseksi ikinä. En ihmistä itseään. Tarkennus oli selvästikin tarpeen
Eikös sulla just ole siisteydentajua, kun sitä kaipaat? Ja sitten on ihan erillinen juttu se, ettei pysty täyttämään omia vaatimuksia ko. asiassa ;-D. Ainakin omalla kohdalla tuo menee just niin.
Ja sama pätee järjestykseen ja kauneuteenkin toki. Visioita olisi, vaan ei jaksamista.
Mä vaan ihmettelen, mitä ne ihmiset jotka tuohon kykenevät jättävät tekemättä siitä mitä mä teen?
(Varmaan ainakin viettävät huomattavasti vähemmän elämästään netissä... mutta silti ;)).
Mutta sitähän juuri tarkoitin. Että yksi ihminen ei vaan voi saada aikaan kaikenlaista työnjälkeä. Jos osaisit ylläpitää siisteyttä, et varmaankaan saisi aikaan kolmiopokkareita yhtä helposti. Tai sitten työnjälkesi olisi huonompaa jossakin toisessa asiassa. Yhdellä ihmisellä ei vain voi olla kaikkia hyviä luonteenpiirteitä, eikä olla yhtä hyvä kaikessa.
Itse olen samanlainen, olen huono ylläpitämään siisteyttä, joten ymmärrän toki mitä tarkoitat. Olisi niin kivaa, kun se siisteys vain pysyisi ikään kuin itsestään, siinä sivussa.
Niinpä, Anonyymi - tai voisi palkata jonkun ylläpitämään sitä. Kun se sotku kumminkin ahdistaa.
Tuosta, kun sanoin että "kadehdin". Se on vaikea sana. Jyrkkä kuin mikä. Kadehtiminen koetaan helposti huonommuudentunteeksi, pikkusieluiseksi haluksi saada toisen elämä itselleen. Sitäkin on kuitenkin monta tasoa. Voi huokaista että voikun minäkin osaisin. Parhaassa tapauksessa sitä sitten opettelee ja oppii. Tai priorisoi ja päättää että mieluummin osaan tämän minkä osaan, hyvin.
Tai voi päättää että jumalauta, kun ei minulla ole, niin ei saa olla tuollakaan! Ja ryhtyä toimimaan sen mukaisesti. Mikä tietysti on väärin.
Lähetä kommentti