Lontoon matkaajat kävivät katsomassa tämän paikan päällä teatterissa.
Me katsoimme sen dvd:ltä joka on lainassa 83lta ja olimme miehen kanssa häikäistyneitä! Ihme on jos yleisö pysyy penkissä tuota katsellessaan ja kuunnellessaan! En edes yritä selittää, kotisivuilta ehkä saa aavistuksen tuon tunnelmasta. Silmät kiinni se veisi samaanimatkalle, mutta silmät auki saa jo dvd:llä elämyksen.

Ysiseiska sai matkakorttinsa, kaappi on täynnä ruokaa ja perjantaipunaviini odottaa minua ja miestä. Sen kera eilen Teemalta tullut virolainen leffa.
Viikonloppuna pitäisi ryhdistäytyä ja kirjoittaa rikostajarakkautta. Se on nyt tallautunut runousopin jalkoihin. Tekijäkappaleet lokakuun Timantista otsikolla Haluan olla sinä tulivat eilisen postissa. Kuten arvelinkin, oli lyhyt luku yksitoista amputoitu siitä pois. Happy end oli siinä kympissä. Yksitoista käsitteli lyhyesti tarinan "pahiksen" myöhempiä vaiheita.

To do -listakokeilu on ollut menestys. Eli edellisenä päivänä olen laittanut seuraavan päivän tekemisiä Outoluukun etusivulle ja what do you know, kaikki on tullut tehdyksi. En siis tietenkään peruskotihommia mutta opiskelu- kirjoitus- partiovanhempihommia. Kokeilu jatkuu.
Ruuaksi tänään lindströminpihvejä ja perunamuusia. Ensinmainitut eivät olleet nuorilleherroille erityisen mieleen, vierastivat väriä.
No, pöydässä oli kaksi vaihtoehtoa eli ota tai jätä. Silloin jos kaapissa on edellisen päivän tähteitä,saattaa löytyä vaihtoehto. Joskus olen tästäkin saanut sormilleni äitikollegoilta. Että tarjoan joskus sen vaihtoehdon. Kuulemma uhka auktoriteetille...pah. Ei vanhemman kunnioitus saa perustua lautasen tyhjäksisyömiseen tai johonkin muuhun pikkudetaljiin. Kokonaisuus ratkaisee.