Äiti koulun käytävässä

Olen kuluneella viikolla hakenut Nollakakkosen joka päivä koulusta. Jaa miksikö? Poika osaa kyllä kulkea matkan omin päin, ja se on kohtuullisen turvallinenkin matka mutta kun ekaluokkainen keksii mutkia matkaansa. Koulu loppuu yhdeltä, puoli kaksi pitää olla kotona ja kun äiti kahdelta soittaa että missä niin vastaus kuuluu "no Raitamäentiellä!" niin kuin että etkö pöljä sitä tajunnut.
Eli toistaiseksi minä menen vastaan kun kerran en ole töissä kodin ulkopuolella.
Tänään olin koulun käytävässä kymmentä vaille yksi ja istuin penkille odottamaan, siis siihen naulakkopenkille. Luokan naulakon vieressä on noin puolitoista metriä korkea kirjahylly, täynnä lukukirjoja, laulukirjoja ja eka-tokaluokkalaisille sopivaa luettavaa.
No, minäpä ajattelin että otetaan tästä jotain lukemista hetkeksi ja tartuin Timo Parvelan Ella yökoulussa -kirjaan. Elloja meillä on tasan yksi kotona (Luokkaretkellä) mutta en ole itse sitä lukenut. Kuullut kyllä että nämä ovat hauskoja. Makuasia, tietysti.
Niin kuitenkin kävi että ohikulkevat oppilaat saivat hetken päästä rypistellä kulmiaan ykkösluokkalaisten naulakkopenkillä istuvalle äiti-ihmiselle joka hihittää niin että meinaa pudota penkiltä..ja kun ykköset pääsevät luokasta ulos tämä kyseinen äiti pyytää hartaasti että saanks mä ottaa tän kirjan lainaan, lupaan palauttaa sen huomenna...
Pitäisi varmaan kasvaa aikuiseksi. Mutta en taida viitsiä. Jos osaan vielä hihitellä hulvattoman hupaisalle lastenkirjalle niin olen ehkä vähän enemmän elossa kuin vuosi sitten tähän aikaan.