Aamupalaleipää tässä pureksin. Pakko oli tulla koneelle, kun en halua hukata unta.
Olin bilettämässä. Itseni ikäisenä, kai. Juu, koska älysin ihmetellä miksi parikymppinen nuori mies liimautui seuraani. Hän halusi lähteä meille. Minulle se oli ookoo, paitsi että kun hän kysyi että missä sä asut, en osannut vastata kuin "Vallilassa" (kasikolmosen ja minun Ensimmäinen Koti oli Vallilassa aikoinaan).
Kaveri otti minua kädestä ja sanoi että "no sitten me mennään Vallilaan ja etsitään niin kauan kunnes tuntuu tutulta" Ja minä melkein rakastuin häneen ("oi, hän tahtoo pitää minusta huolta!).
Mies talutti minut taksiin ja käski ajaa Vallilaan. Eipä aikaakaan kun näkyi tuttu kerrostalo. Se ei vain ollut se Vallilan koti vaan koti numero kaksi Malminkartanossa, jossa asuttiin aikoinaan taaperoikäisen Kasikolmosen, ensimmäisen aviomiehen ja tulossa olevan VillinLapsen kanssa.
"Just muuttanu, vai?" kysyi tämä nuori mies katsellen ympärilleen. Ja minä katsoin ja totesin että joo, näköjään. Muuttolaatikkoja joka puolella, täynnä tavaroita elämäni myöhemmiltä vaiheilta mm. Pentikin Omena-astioita. Toisaalta, kämppä näytti siltä että joku oli häipynyt sieltä kesken kaiken, mm. jääkaapissa oli tuoretta ruokaa ja kylppärissä pyykkiä joka oli just otettu pesukoneesta (ensimmäinen pesukoneeni, upo uutena).
Mies heittäytyi sohvalle ja pyysi että tulisin viereen. Sohva oli kirpputorisohva, kolmannesta kodista Konalassa. Siellä asuin kun VilliLapsi oli vauva ja kun keräsin hänet ja isosiskonsa ja lähdin pois ekasta avioliitostani.
Olin menossa, mutta yllättäen ovikello soi. Siellä oli viiden lapsen joukko, kaikki tuntemattomia, hiekkaisia ja räkäisiä. Yksi piteli mahaansa ja toinen selitti että "sillä on kakkahätä ja se tahtoo teidän vessaan" (suoraan mainoksesta joka pyörii teeveessä)
Päästin lapsikatraan sisälle ja kaikki kävivät vessassa vuorotellen. Mies sohvalla kyllästyi odottamaan ja halusi kotiinsa - Pihlajamäkeen (nuoruuden maisemia, pussikaljavuosia..) Minä selitin englanniksi että "you have two choices, take a tram to Sörnäinen and then bus 71, or walk to the Vallila church, there should be a bus stop"
Taas oltiin siis Vallilassa ja joku yritti päästä Pihlajamäkeen,
No, nuorimies lähti. Lapset saivat vessa-asiat selvitettyä. Sitten siinä olikin oma mieheni jonka kanssa auottiin komeroita ja ilahduttiin: Täälläkö tääkin on ollut, ja niin kauan kun minä sitä etsin..
Analyysit tervetulleita - vai olenko lopullisesti seonnut.
Kahvia ja liikenteeseen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Enpä tiedä analyyseistä, mutta loppu on ihanan lohdullinen: "Täällä tämä onkin ollut, ja niin kauan kuin me sitä etsittiin...:)"
Kirsi
PS. Pokkaritarinasi taas entistä eheämpi. Tykkään, että oma Fiona-linjasi pitää: tämmöstäkin on, tästäkin selviää.
Kiitos, Kirsi.
"Sitten siinä olikin oma mieheni jonka kanssa auottiin komeroita ja ilahduttiin: Täälläkö tääkin on ollut, ja niin kauan kun minä sitä etsin.."
Mielestäni tässä on unen tulkinnan avainkohta. Etsit jotakin menneisyyteesi kuuluvaa ja ilahdut löytämästäsi. Teet myös yhteistyötä miehesi kanssa.
Miksei sillä nuorellamiehelläkin voisi olla merkitystä, jotakin seksuaalisuuteen liittyvää ehkä.
Kyllä siinä romantillisuus karisee, kun taaperot marssivat vessaan :)
Heh, olen itse tässä vetänyt yhteenvetoa jutusta (mitäs sitä muuta duunissa kuin uniaan pohtisi).
Tuo taisi olla aika tavallinen this is your life-katsanto elämääni noin muuten (asunnot ja tavarat eri aikakausilla limittäin ja lomittain). Mutta Celian tulkinta miehen ja minun yhteistyöstä oli varmasti jutun avain - etsittiin yhdessä, luultiin jo kadonneeksi, ilahduttiin löydöstä.
Nuori mies jonka otin saatille kotiin valloitti minut nimenomaan huolehtivaisuudellaan = väsynyt, toivoo voivansa heittäytyä toisen hoivattavaksi.
Lauma likaisia, räkäisiä lapsia ovella pyytämässä vessaan = ei ole varaa heittäytyä kenenkään syliin, itsellä on sen verran paljon vastuuta. Joka ikinen ipana olisi nimittäin tarvinnut nenän pyyhkimisen lisäksi kylvyn.
Ja tosiaan, lapsilauman jälkeen mies lähti matkoihinsa ja merkittävää oli etten ollut yhtään pahoillani ja puhuin vielä lontoonkieltä (= kun on perhe ja koti, niin satunnaiset seikkailut ovat kuin vierasta kieltä arkipäivälleni)
No, eiköhän tämä jo yhdesta yöelokuvasta riitä :)
Lähetä kommentti