Eilen aamusta pyyhälsin lenkille, pitkän tauon jälkeen. Turha kai sanoakaan että juoksukunnosta oli vain rippeet jäljellä. No, reipas kävely ja tiettömien taivalten valitseminen sai korvata juoksun. Kahlasin umpihangessa ja se oli - hauskaa.
Sitten partiovanhempien kirjanpidon kimppuun. Pitäisi saada se luovutuskuntoon asap. No, lähes valmiiksi sainkin.
Sitten pokkaria josta ei puutu enää kuin kolmannes. Viikko aikaa, kolme ja puoli lukua. Hoituu. Ajatus katkesi tällä kertaa siihen kun jäin miettimään voiko ihminen saada kukkamaljakosta päähänsä niin että nousee iso kuhmu muttei tule aivotärähdystä.
Kihlapari kävi eilen illalla kylässä, ennen kolmen viikon Thaimaan-lomaansa. Syötiin uunilohta, perunoita ja salaattia, mies oli askarrellut kaksi eri majoneesikastiketta (nam). Jälkkärinä hedelmärahkaa.
Illalla sauna, elokuva, lasi viiniä ja nukkumaan. Miten tuikitavallinen lauantai. Ja miten kaivattu pakkaskauden jälkeen.
Aamun Hesari uutisoi viimesyksyisestä keikkatyöpaikastani. Jutun luettuani olen vähän hämmennyksissä - mukava omistajapariskunta mutta tapahtumien kehityksen kannalta olen hyyyyvin tyytyväinen kun pääsin paikasta eroon
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Sinä olet nopea käänteissäsi. Olen aina ihaillut kirjoitusnopeuttasi, mutta blogissani käydyn keskustelun perusteella olen päätynyt siihen tulokseen, että kirjoitusnopeutesi on kerrassaan huimaa.
Mies sai kukkalaatikon, siis sellaisen parvekkeen kaiteessa roikkuvaa mallia olevan, päähänsä joskus lapsuudessaan, ja siitä hänellä on muistona arpi päänahassaan. Verta tuli aivan hirveästi, koska nahkaan tuli reikä ja kai se tikaattiinkin (ei ole nyt kotona, että voisin kysyä), mutta ei siitä tainnut hänelle olla muuta haittaa. Tosin minä en tietenkään tuntenut häntä ennen kukkaruukun tipahtamista, joten en tiedä, onko hänen persoonallisuutensa muuttunut onnettomuuden jäljiltä, vaikka sitä joskus epäilenkin ääneen hänelle. ;D
Pitääkin lukea Hesari sillä silmällä. En ole ehtinyt vielä avata sitä.
Lähetä kommentti