Dramaattinen ero normimaanantaihin.
Vaatekorit ja -kaapit täynnä puhdasta, liinavaatteet siististi viikattuna hyllyssä (Satu, minä tiedän että varoitit, no, lattiaa jos katsoo niin ei tarvitse olla huolissaan), pellillinen sämpylöitä nousemassa lapsille välipalaksi ja ennen kaikkea kirjoitushommat etenevät.
Alan saada punaisia lankoja solmittua sen elokuvaidean ympärille ja jotta olisi leipää pöydässä kesälläkin, sain alulle sen heinäkuun Lääkäripokkarin. Innoittajana, uskokaa tai älkää, Nina Mikkonen ja muuan hänen tyynysota-kommenttinsa.
Tää on nyt niin rinta rottingilla että vallan.
Tarinablogikin kutkuttelisi, minulle tarjottiin sanaa "viesti" ja se herätti ihan uuden kuvion tarinaan, vastauksen yhteen ongelmaan kuten myös synnytti parikin henkilöhahmoa tuttujen lisäksi. Mm. naispuolinen mustanpörssinkauppias joka tunnetaan nimellä Von Bitch. Näen hänet silmissäni, muhkeamuotoinen täti jolle kaikki on kauppatavaraa..
Maltan silti mieleni. Uupumuksen resepti on melkein tässä, meinaan. Työ vielä lisäksi, siihen liittyvä dilemma josta en voi tarkemmin puhua mutta joka vääntää vatsaa solmuun kun sitä ajattelen. Ja nyt kyse ei ole minun oletetusta tai olemattomasta epäpätevyydestä vaan ihan muista jutuista.
Jos nyt tyytyisi olemaan tyytyväinen vaatetilanteesta ja lämpimistä sämpylöistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Flow on ihana asia, mutta niin kuin totesit, uupuminenkin vaanii, sitä voi kirjoittaa itsensä tyhjiin.
Onneksi sinulla on monenlaisia, erilaisia kirjoitusprojekteja, se helpottaa jaksamista, sen sijaan, että kirjoittaisi vaan yhtä ja samaa genreä.
Lähetä kommentti