Tulin siihen tulokseen että jatkan maanantaitarinoita tässä blogissa. Pidän ne irrallaan fiktioblogistani. Teen niistä eri juttuja. Kiitos muuten fiktioblogin lukijoille, hyviä sanoja olette heitelleet. Hyviä mielikuvia olette herättäneet. Toivottavasti osaan kirjoittaa ne hyviksi tarinoiksi.
Puhuin tänään pitkän puhelun ystävän kanssa (joka varmaan tämän jossain kohtaa näkee, jotta kiitos tätäkin kautta). Tarvitsen ehdottomasti oikolukuapua. Suhteellisen moitteettomaksi luulemani teksti vilisi kömmähdyksiä jotka riipivät sielua kun ne minulle osoitettiin. Ja koska korjaaminen on myöhäistä sikäli että juttu on tulossa julki ennemmin tai myöhemmin kämmeineen kaikkineen niin ei auta kuin kärsiä. Itse tarinaan olen silti tyytyväinen.
Sitä on vain niin turkasen sokea omille kömmähdyksilleen. Itse kun tietää mitä aikoo sanoa...minä sorrun tautologiaan vähän väliä ja aikamuodot hyppivät holtittomasti ja etenkin tuo viimeksimainittu on asia joka ei yksinkertaisesti hahmotu. Taas kerran jouduin oppimaan empatiaa kantapään kautta - mulla on paha tapa ihmetellä että miten on mahdollista ettei joku tajua yhdysssanoja tms. No, kun löytää oman sokean kohtansa niin törmäys on nöyryyttävä mutta opettavainen.
Ja nyt länkytys seis. Tältä päivältä olen tainnut kirjoittaa itseni kuiviin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Miulla on kielioppi ihan mettässä ja muutenkin kirjoitusten kanssa onkelmii ko miul tää sana-
sokeus on aika mukavas vaiheessa.
Suurin ongelma on mulla kanssa aikamuodot. Jot
niitä on rukattu moneen, moneen kertaan Lohtu-
kivessä.
Viikkojen päästä aina uustarkistus kertoi virheistä.
Onnea ja iloa hommiisi ootellaan täällä kielpitkällä mitä näkkyy ja kuuluu.
Pirre
Mä luulen, että tautologiassa sun muussa auttaisi just ne kirjoituskurssit - vaikka ajatusta kammoatkin! Mutta niillä oppii katsomaan omaa tekstiä vähän ulkopuolisenkin silmin :).
Onko se dramaturgiahomma ollut mielenkiintoinen? Mua harmittaa, etten opiskellut moisia aikoinaan yhtään :(. Toisaalta eipä sitä olisi ollut aikaakaan.
Omalle tekstilleen on sokea niin kauan, kun se on itseään liian lähellä. Tarvitaankin ajallista etäisyyttä, jotta voisi toimia itsensä oikolukijana. Joten turha nolostelu pois. Sinulla on niin monta rautaa tulessa, että et varmaan ehdi hautoa tekstejä viikkokaupalla, joten ulkopuolinen oikolukija voisi olla ihan hyvä ratkaisu. :)
Johanna, mielenkiintoinen, kyllä vaan. Tuntuu kuin olisi oppisopimuskoulutuksessa. Ei silti, menee hirveästi energiaa kaiken tuon sulatteluun. Kun en minä siis tuon takia siellä ole töissä ja on vaikea pitää ajatukset siinä mihin ne kuuluvat. Mutta mielenkiintoista - jawohl!
Celia, olet harvinaisen oikeassa. Minulla on vielä tapana lähettää aina se ensimmäinen yskäisy liikkeelle. Ei ihan raakana, totta kai luen faktat läpi, ettei tule vääriä nimiä tai tapahtumia jotka kumoavat toisensa. Mutta jos rupean ruotimaan tekstiä, kirjoittamaan uusiksi, oikolukemaan, siitä tulee loputon suo. Ja jos tekstillä on deadline niin se ei ikinä valmistu.
Toinen juttu tuossa on että joskus kirjoitan niin flow-tilassa että kun havahdun, olo on kuin olisi juossut viiden kilsan lenkin reppu selässä. Ja silloin yksinkertaisesti ei voi alkaa analysoida virheitä. Pää on tyhjä ja tekstin katsominen melkein oksettaa. Ajallinen etäisyys auttaa, totta.
Joskus on mahdoton ottaa sitä aikalisää että ehtisi lukea oman tekstinsä ulkopuolisen silmin. Siksi on hyvä käyttää edes ensiapuna oikolukijaa..
Reine, tarkoitin siis sitä kurssia? Vai alkoiko se edes vielä?
Johanna, ei alkanut. Se jolle hain Korppi-systeemin kautta ei onnistunut. Laittoivat meiliä Oli täydentävä opinto ja mullahan siis puuttui kirjoittamisen perusopinnot. Niihin voi hakea 1.4. alkaen. Seivasin hakulomakkeen odottamaan.
Noniin, rohkeasti sitten perusopintoihin ja seuraavaksi sitten dramaturgiaa ja elokuvakäsistä! :-D
Lähetä kommentti