Todettiin että jos meinataan hommata naapurintytöille synttärilahjat niin kotipäivä huomenna. Menee muuten aikataulu tiukaksi. Eli uuteen Prismaan suunnistetaan, sieltä saa kaiken.
Ei siinä muuta mutta kun sinne diacoriin ajattelin. No, meneehän se Nollakakkonen mukana. On oikeastaan aika helppo mukaan otettava. Periaatteessa vain vähän arastelen. Mutta eiköhän se ole fiksumpaa näyttää että äiti menee lääkäriin kun on viikkokausia haukotellut ja palellut ja ollut enempivähempi toistaitoinen.
Työviikko ohi. Vasemmalta ja oikealta kuului yskimistä ja pärskimistä, joku flunssavirus kiertää Sinistä putiikkia. No, nuo yleensä kiertää minut kaukaa. Sitä voi olla tällainen epämääräisesti kärvistelevä ja kremppaava mutta selkeästi kipeä olen tosi tosi harvoin. Kuume ei nouse ikinä (paitsi silloin kun lasten vauva-aikoina sain rintatulehduksia) enkä joudu pyttyä halaamaan vaikka puoli ympäristöä olisi oksennustaudissa.
Hilpeää bloggaamista taas, jee. Oikeastaan haluaisin sohvalle torkkupeiton alle katsomaan Wall Street -leffaa. Huusin sen huuto.netistä, siis sen Oliver Stonen ohjaaman jossa Michael Douglas esittää Gordon Gekko -nimistä rahamiestä. Olen aina nähnyt tuosta vain pätkiä ja halunnut nähdä kokonaan. Jostain syystä tykkään katsoa Michael Douglasia - kai siksi kun olin isän tyttö ja vanhimmissa muistikuvissa isä on tosi paljon MD:n näköinen
Jos vaikka huomenna saisi fiktiohanat auki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti