...mies totesi että tartutaan sitten mustanpörssin tarjoukseen ja haetaan kuivurille samanmerkkinen kaveri. Näin se jotenkin meillä aina menee. Tarvitaan joku draivi jollekin toiminnalle. Onkohan tuolla joku lievä muoto kaksisuuntaisesta mielialahäröstä?
Joo, ja kaupan päälle tuli sitten sen verran pesuaineita että tämäkin perhe pärjää viikkoja. Ja kun vielä unohtivat antaa ne heti mukaan ja mies meni letkuliitintä hakiessaan kysäisemään että entäs ne Arielit. Oho, sori...myyjä latoi yhden ylimääräisen jättipullon mukaan, kysyi että onko teillä muuten tiskaria, ai on? no ota nämäkin. Eli kaksi säästöpakkausta tiskaritabletteja. Niitä sellaisia joita en ostaisi kaupasta kun kaupan merkki on halvempaa.
Eli komea pesutorni nököttää meidän kodinhoitohuoneessa ja uudistus on niin suuresti arkea helpottava että on kuin olisi joulu, synttärit ja äitienpäivä yhtäaikaa. Minä muistelen menneitä vuosia kun juoksin taloyhtiön pyykkituvassa kori toisessa ja vauva toisessa kainalossa ja etsin nolona sitä kolmatta kättä jolla avataan pesutuvan ovi. Se oli vanhassa asuinpaikassa ja yksi naapuri huomautti kerran ettei pidä tehdä niin paljon lapsia jollei selviä arjestaan. Millähän mittapuulla sekin selviäminen mitataan. Pyykkääminen oli HANKALAMPAA silloin mutta puhdasta tuli silti. Ja taatusti on niitä jotka ovat nyrkkipyykänneet lapsikatraan kanssa kun pesukone on hajonnut.
Eli olkoon jollekin itsestään selvää, minä nautin luksuksesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hienoa, että sait arjen helpotusta tekniikan muodossa. Jotenkin noin se menee meilläkin. Ensin ei meinaa saada miestä liikkeelle, ja kohta se onkin valmis ostamaan kaupan tyhjäksi estelyistäni huolimatta. ;D
Ei minullakaan ole ollut kuivuria vielä niin kauan, että pitäisin sitä itsestäänselvyytenä, mutta poiskaan en antaisi. On se niin paljon helpottanut elämääni. Ja meidän kaikkien elämää, kun ei ole pölyä huoneilmassa enää niin paljon. Siinä on sähkölaskun suuruus jäänyt toissijaiseksi.
Lähetä kommentti