Tarinablogi käynnistyi hyvin. Tipu tarjosi ensimmäisen sanan ja tarina suorastaan juoksi käsistä ruudulle. Kaksi muuta sanaa olen jo saanut ja varmasti niistä kirjoitan (Pirre, ainakin lukijaksi kirjautuminen onnistui, palataan niihin toisiin juttuihin!).
On minulta kysytty jotain joka hetkeksi mykisti "Jos sulla on hyvä tarina niin miksi ihmeessä sitä ilmaiseksi tarjoat?" Siis kun kerroin suunnittelevani fiktioblogia.
En muista mitä vastasin. Taisin vain tuijottaa suu auki. Ehkä kohauttaa olkapäitäni. Tai jotain.
Ei minulla ole hyvää tarinaa. Siis mitään valmista. Ainakaan sellaista minkä itse olisin alusta loppuun tehnyt.
Jokainen saamani avainsana on tärkeä. Ne herättävät mielikuvia. Ensimmäinen minulle annettu sana oli laulu, se toi ensin mieleen Kwai-joen sillan ja samalla absurdisti kehtolaulun... kunnes mieleen nousi (elo)kuva jota saatoin sanoa omakseni. Aloin hyräillä laulua jota olen teinistä asti rakastanut ja halusin että se muuttaa jotain. Tässä tapauksessa yhden ihmisen mielen.
Minä en omista muuttuneen maailman tarinaa. Miten voisin myydä sen? Se kuuluu kaikille jotka haluavat sitä seurata ja sille heittää sanoja.
Kirjoitan, ja tulen kirjoittamaan myös rahatöitä. Toivottavasti aina vaan enemmän. Mutta tämä ei kuulu niihin. Ja jotenkin on sellainen hullu tunne että jos haluan siirtää toimeentuloani enemmän ja enemmän kirjoittamisen puolelle, tämä tarina, ja nimenomaan näin tehtynä on tärkeä. Se ei ole myytävänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hieno ajatus ja ymmärrän sen. Otan tarinasi upeana lahjana ja kiitollisena vastaan!
Toisaalta, sinähän nämä tarinat kirjoitat, eikä kukaan muu vaikka inspiksen lähde olisikin jonkun toisen antama sana.....Jos näistä tarinoista muovautuu kokonaisuus (niinkuin uskon), voisit joskus tulevaisuudessa julkaista ne kirjana. :D
Lähetä kommentti