Tavattiin Pirren kanssa

Hakaniemen hallin kahviossa vierähti tunti jos toinenkin Pirren ja ystävänsä (nimi lipsahti mielestä..)kanssa. Varsinaista nauruterapiaa vaikka vakaviakin jutusteltiin. Hyvä olo ja mieli (vaikken päässytkään sen lankakojun ohi ostamati). Mukavalta tuntui arkinen kauppa- ja kotimatka hyvän tapaamisen jälkeen.

Viikonloppu taas meni Messilässä - ei rinteessä, tämä täti ei uskalla - vaan naisten iltaa viettämässä karavaanarikylässä. Nostalginen olo tyttöporukalla tanssilattialla, kun lähes samalla kokoonpanolla tanssittiin 14-15-kesäisinä koulujen diskoissa. Lauloin kuulkaa karaokeakin yhden kappaleen (Kaija Koo, Kuka keksi rakkauden) ja se oli meikäläiselle sellainen itsensä ylittämisen etappi. Eivät heitelleet tomaateilla..

Vaan pikkuisen heräsi ennakkoluuloja samassa paikassa viihteellä olevien pilkkikilpailijoiden takia. He kun siis ovat niin viehättäviä miehiä, että ainoa syy ignoroida heitä täytyy olla seksuaalinen suuntautuminen. Leimauduimme siis lesboiksi. Sillä että kyseinen(set) tyyppi(t) oli umpihumalassa ja puheiltaan ja käpäliltään niljainen oli tietysti sivuseikka. Hävyttömin ehdotus ei sentään tullut minulle. Olisin saattanut tirvaista. Hatunnosto kyseiselle ystävälle itsehillinnästä.

Vähentääkö pilkkiminen älykkyysosamäärää, heikentääkö viinansietoa vai lisääkö verenkiertoa miehen alapäässä? Ihmettelen vain.

Viikonloppu mukaan luettuna tämä maanantai olivat tästä huolimatta kerta kaikkiaan akkuja lataavia. Kiitos kaikille asianosaisille, niin Hakaniemessä kuin Messilässäkin! Ootte mun kavereita!