Kotimatkalla jo nukahdin bussiin Ilmalantorilta Herttoniemeen. Ystävällinen nuorimies tönäisi minut hereille. Zombina metrolla kauppaan ja bussilla kotiin. Ostokset vielä levisivät pitkin lattiaa
Työpäivän jälkeen laitoin ruuan perheelle (broileripastaa höystettynä lime-kookos-ruokacremellä) ja sen jälkeen yksinkertaisesti pyörryin sohvalle. Kahdeksalta mies töni minut hereille - "että saat yöllä edes unta"
Aamu jo alkoi lupaavasti. En herännyt herätyskellooni vaan mies herätti siihen että se soi.
Ei hyvältä näytä. Mistä moinen väsy? Juurihan minä sain helpotuksen kotitöihinkin, elikkä sen pesutornin.
Vai onko vieläkin kyse siitä ettei oma pää anna myöntää kirjoittamista työksi? Laskeskelin että vuoden aikana olen kirjoittanut julkaistua fiktiotekstiä about tuhat sivua (6x sata sivua pokkareita+ novellit päälle. Blogijuttuja ja kässäreitä en tähän vielä laskenut.) Ja muita töitä on tullut tehtyä viime vuoden aikana 175 päivää. Paljon? Vähän? Average?
Minulla ei ole mittapuuta ja laiska töitään lukee, tiedän. Mutta kun nämä zombiväsykohtaukset eivät häiritse yöuniakaan, päinvastoin. Jos en kerta herätyskellooni edes herää.
Just nyt ei ole monessakaan mielessä varaa mutta voi että miten mielelläni pakenisin johonkin kylpylään tms. Tai retriittipaikkaan, oli sitten minkä kirkkokunnan tahansa.
Pakko mennä nukkumaan. Kello soi 5.45 aamulla ja minä HALUAN KUULLA SEN!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minun mittapuullani olet tehnyt töitä todella paljon paljon.
Tuhat sivuahan on noin neljän romaanin verran tekstiä. Yleensä kirjailijat julkaisevat noin yhden kirjan vuodessa tai kahdessa vuodessa, tuotteliaimmat jopa kaksi kirjaa vuoden aikana. Ei siis ihme, että sinua väsyttää.
Samaa mieltä edellisen kanssa!Lisäksi kannattaisi tarkistuttaa kilpirauhasen arvot.Meni syksy haluttomuuden tilassa,kun en arvannut käydä tarkistuttamassa.Helpotti heti,kun saatiin lääkitys kohdalleen.
Terveisin Tiina
Tiina, syksyllä kävin labroissa jossa otettiin mm. kilpparit. Itsekin epäilin tuon väsymyksen ja palelun takia että olisi vajausta. Mutta ihan nätisti olivat kuulemma raja-arvoissa. Olisi selittänyt muutamia muitakin juttuja jos nuo olisivat olleet matalat.
No eiköhän tämä tästä. Korvien välissä varmaan vika, siis se etten osaa pitää kirjoittamista työnä. Sen takia siitä jauhan väsymiseen asti täällä blogissakin, lähinnä itsetsemppaukseksi...
Lähetä kommentti