Bussimatkoista pikkuisen

Tämän päivän kommentointi ei ollut pahimmasta päästä. Nollakakkonen vain sanoi menobusissa: "Äiti eiks ollu hyvä - mä muistin just mitä sä sanoit että ihmisistä ei saa puhua bussissa vaan pitää odottaa kotiin asti!"

Olihan se hyvä juu. Joskin asia oli niinkin mieto kuin että bussiin nousseella teinitytöllä oli samankuosinen takki kuin isosiskon talvihuppari.

On niitä nähty äitivuosina pahempiakin. Tämän taisin kertoa vanhassa blogissa mutta kerta kiellon päälle:

VilliLapsi, noin 4 v ja minä odottelimme Itäkeskuksen metroasemalla että bussi lähtisi liikkeelle. Kun ei muita matkustajia ollut niin annoin pojan kuleksia käytävällä energiaansa pois. Sitten nousikin kyytiin toinen matkustaja. Raskaasti kuormitettu about viisikymppinen nainen ja raskaalla kuormalla tarkoitan siis sekä kassien määrää että luonnollisia kertymiä. Nainen järjestää itsensä ja kassinsa siihen poikittaispaikalle kuskia vastapäätä käytävällä.

Ja mitä tekee meidän VilliLapsi 4v? Pysähtyy katsomaan naista kädet lanteilla ja huutaa sitten minulle bussin takaosaan: "Äiti! Tu katsomaan miten hassunnäköinen täti täällä istuu!"

En mennyt katsomaan. En edes vilkaissut tätiä (=uskaltanut vilkaista) vaan huusin pojan välittömästi luokseni ja pidin puoliääneen luennon siitä miten kamalan epäkohteliasta tuollainen on eikä kukaan ihminen ole hassun näköinen vaan oman itsensä näköinen. Poika protestoi: "No mut oli se! Viikset ja kaikki!"

En tiedä olisiko ollut ryhdikästä mennä pyytämään anteeksi lapseni tahdittomuutta viiksekkääksi ja hassunnäköiseksi nimitellyltä tädiltä. Tunnustan - minusta (n. 26 v silloin) ei siihen ollut. Pidin kuitenkin poikani aloillaan ja katseeni hänessä lopun matkaa.

Ja tämä episodi tuo aina mieleen yhden kahvilakohtauksen. Minä istuin kaffella kolmevuotiaan esikoisen ja VillinVauvan kanssa. Kolmevuotias tytär83 oli silloin jo reippaan omatoiminen ja vielä sangen kovaääninen. Huusi niin että kahvila raikui:

"Se kuka on mun pikkuveljen isä nostaa käden YLÖS!"

Yhtään kättä ei noussut. Yksi äiti luisui melkein pöydän alle. Hullunkurisinta jutussa on se että VilliLapsi on ainoa aviolapsena SYNTYNYT noista kuudesta. Kävin hänen edesmenneen isänsä kanssa naimisissa asti.

Meinasin kyllä myydä tyttäreni siinä vaiheessa. Elatusturvatoimisto olisi ehkä ostanut.

Bussissa laulaminen on sitten ihan oma lajinsa tässä perheessä. VilliLapsi oli taas mukana, ikää about kolme. Nouseepa saman ikäinen pikkutyttö kyytiin, istuu vastapäätä äiteineen ja alkaa laulaa että "Mamma se lähti torille, torille, torille, omenoita ostamaan, ostamaan"

Lopettaa laulun siihen, vilkaisee VilliinLapseen joka aloittaa heleällä äänellä (noilla kaikilla on kaunis, puhdas ja kantava lauluääni):

"Minä sinulle tehdä jos saisin/ sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään/rinnoista sua puristaisin/ kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään/ sä olit sopivasti lihava"

Joo. Meillä kuunneltiin Leeviä kotona joskus. Enkä päässyt karkuun toisen äidin otsanrypistystä enkä sen tyttären hämmästystä, jolla ne rinnat pysyivät piilossa ihan luonnostaan ainakin kymmenen vuotta eteenpäin ja joka oli btw kaikkea muuta kuin lihava.

Mutta korvissa kaikui perinteisiä lausahduksia aiheesta "kolmanteen ja neljänteen polveen" tai "laitetaan vahinko kiertämään" . Plus äiti joka taisi kirota minut sanomalla että toivottavasti saat ihan samanlaisia lapsia kuin itse olet! No, olin varmaan tehnyt jotain.

Sillä minäkin lauloin pienenä bussissa. Minusta oli ihanaa laulaa bussissa. Ja minullakin oli silloin puhdas, kaunis ja kantava ääni, lastenpukimosta ostetut merkkivaatteet ja rusettinauhat pitkissä luonnonkihartuvissa hiuksissa. Herrantertun näköinen siis.

Mutta ne biisivalinnat? "Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan"
"Se on kauhea kankkunen (luulin että kyse oli jostain tyypistä - ja Kankkunenhan ON sukunimi)"

ja vielä tämäkin "Mullon kylän suurin kypärä ja letku letkeä, kun mä ruiskutan ei palo kestä monta hetkeä.."

Kukaan tuskin arvasi että meillä kuunneltiin lähinnä klassista musiikkia. Äiti parka..

On se kumma miten tuollaiset lyriikat tarttuvat lapsiin kuin liima, ainakin tässä perheessä. Nollakakkonen ei tainnut olla kuin kolme kun lauloi hartaasti että "tule niin vien sinut kahville/ja nakkikioskille jatkoille/siitä taksiin ja saatille/tänä iltana ei tuu pakkeja/nanananaanananaanaanaa..."

Eli loppujen lopuksi tämän päiväinen lausahdus oli sieltä kesyimmästä päästä. Mutta sai hymyilemään muistoille.