Aamukahvilla Vuosaaressa ystävän luona, seesteisen sinivihreässä kodissa, kepeitä ja vakavia jutustellen...mukavaa. Iltapäiväkahvin join kotona M-siskoseni kanssa, kanelikeksejä ja syväluotausta elämän ja parisuhteen kummallisuuksiin. Ystävät ovat!
Päivän turhauman aiheutti VR - kasiysi on lähdössä joulupäivänä Vuokattiin ja hänellä kun ei ole printteriä niin äitee lupasi ostaa lipun ja tulostaa täällä meillä. Helpommin sanottu kuin tehty, kun tämä sakramenskatun selain ei tue VRn ja verkkopankin yhteispeliä! Piti muuttaa asetuksia kahteenkin kertaan ennen kuin ostos onnistui, jokunen ärräpää ja yksi mikrotukipuhelukin siihen tarvittiin.
Pojat ovat jo nukkumassa ilman yhtään katastrofia (hah, näinkö alhaalla on odotukset??), kaupassa käytiin viikonlopputäydennyksillä ja huomenissa olisi tarkoitus leipoa pipareita lasten kanssa.
Vaihteeksi odotan taikinasulkeisia innolla, en tajua mikä vimma minulla on tänä syksynä ollut kokata ja leipoa - parin vuoden sylettämisen jälkeen! Nyt selaan hullun kiilto silmissä ruokaohjeita ja erityisesti myyjäisistä ostamaani Marttaliiton Penninvenyttäjän keittokirjaa (ei saa nauraa, tämon tosi!) ja ihan arkinen ateriasuunnittelu on suurta hupia! Toivottavasti buumi jatkuu.
Rannettani koristaa hopeinen kuningatarketju, aamuiselta kahvireissulta saamani joululahja jonka tämä ystävä, - jonka voisin adoptoida neljänneksi tyttäreksi, totta puhuen! - on omin käsin tehnyt. Ihana lahja joka liikutti minut sanattomaksi.
Ulkona pakastaa mutta lumipalloryöpyn uhallakin julistan että tuhat kertaa mieluummin tätä kuin kuraa ja loskaa. Kun jokainen pikku puunoksakin on lumen kuorruttama, tuntuu, kuin kävelisi hääkakun päällä. Lämpimät hanskat, lämmin huivi ja pipo, niin ulkona on ilo olla, IMO.
Ja sitten tulla sisälle ja kun pakolliset hommat on huhkittu, voi käpristyä sohvalle taikaviltin alle kirjaa plaraamaan. Ei tämä elämä hullummalta tunnu tänään. Kaikista viime päivien rosoista huolimatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti