Se oli hyvä.
Siltikin vaikka tytär89 teki villitlapset ja sanoi äitilapsisuhteen irti. Kehotti katsomaan peiliin. Että kun jo toinen lapsi kääntää selkänsä niin mene äiti ittees.
Mitä minä peilistä näin? Näin oman itseni, tällaisena kuin olen. Jos se että sanon ajatukseni suoraan lapselle jonka noin ainakin periaatteessa pitäisi olla aikuinen, on välirikon paikka niin sitten se on.
Mukavampia lahjoja sain sitten muilta lapsilta. Erityisesti tämä kirja lämmitti mieltä. Tipun kanssa oltiin kirjasta jutusteltu pari päivää aikaisemmin, ja minä jo manasin mielessäni että en raski ostaa tuota vaikka se on Niin Ihana. Ja sitten se oli minulle laitettu pukinkonttiin.
Kaiken kaikkiaan lahjoja oli vähän, mutta kaikki läheisten kesken vaihdetut olivat sitä lajia että antaja tunsi saajan eikä mitään tullut tavan vuoksi.Iloitsen siitä.
Kuvia tulossa kunhan puran muistikorttini. Niin, kone päivitettiin kun se kovalevy oli takuun piirissä. Vielä jännään, sainko tiedostoni pelastettua, mutta tämä uusi on aika mukava, käyttiksestä tykkään..ja uusi kone, uusine lituskanäyttöinen on myös poikien huoneessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Joskus on hemmetin rankkaa olla se kallio, jota polkaistaan kun ponnistellaan siivilleen.
Sanopa satu muuta..kallionkylkikin vuotaa välillä verta.
Voi Reine...sattuu se vaikka ei saisikaan. Mutta kun me niin noita jälkeläisiämme rakastamme.
Kuitenkin rauhaisaa alkavaa uuttavuotta.
Pirre
Lähetä kommentti