..tuli kaksi korttia jotka lämmittivät sydäntä (kiitos, Mari, kiitos Satu!) ja lisää mielenravintoa kävin hakemassa Polgan valtakunnasta, ne kirjat joista kauppoja hierottiin ovat vihdoinkin minun ja täällä. Ja Welhottaren itsensä kanssa olisi voinut jutustella vaikka koko illan.
Koulukuvatkin tulivat lopulta - nuoret lurjukset ovat ihan liian kauniita poikia valokuvissa, enkelit ja demonit, kyllä vain...aseistariisuvia hymyjä ja toisella vielä kiharat. Ihan valheellisia kuvia.
Eikä tuo mieskään taida pahasti möksäillä aamuisia! Kun 02 viisaasti päätteli että tässä on nyt sitten puoli vuotta aikaa, isona kahdeksanvuotiaana hän varmasti osaa olla töpeksimättä - ja kun sama lapsi vielä kiitti päivällispyttipannusta sanomalla että "joo, kiitos, oli tuo tyhjää parempi" (huom! aidon kohteliaasti!) niin paha tuuli oli pois puhallettu. Mikäpä yhdistäisi vanhempia paremmin kuin yhteisen sopimattoman naurun ankara pidättely!
Nyt Herbjörg Wassmon Dinan kirjan kimppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti