Lämmin lauantaina, kylmä keskiviikkona - ei se ainakaan lattialämmitys ole.

Toivottavasti herätys ei heijastele koko päivän kulkua. Vatsani on oikutellut pari päivää ja tänään sen pitäisi kestää neljän tunnin kakkusulkeiset, alkaen puoli viideltä.

Siinä yhdessä kuvapostauksessa oli piirongin päällä vihreä valkokattoinen talo. Jos nyt joku ei vielä tiedä, se on joulukalenteri. Luukut jaetaan lasten kesken - tästä lähettää Korvatunturin koordinaatio-osasto faksin aina marraskuun viimeisenä. Eli kuka minäkin päivänä on avausvuorossa. Joskus löytyy jotain pientä talon ikkuna- tai kattoluukuista. Joskus viesti joka ohjaa kalenteriyllärin luo. Viesti voi olla runo, arvoitus tai kysymys. Viestin vaikeusasteista päätellen krypteksit (da vinci-koodi) ovat vuorossa viimeistään 2015..

Ymmärrätte varmaan että kalenteritontulla ei ole varaa unohduksiin tai muihin huolimattomuuksiin?
On siis aika karseaa herätä kun seitsemänvuotias seisoo silmät loistaen sängyn vieressä ja kysyy että joko saa avata, listan mukaan mulla on kakkosluukku. Ja kun kalenteritontun unensekainen pää muistaa että kakkosluukku ammottaa tyhjillään ja kaikki asiaan liittyvä on alkutekijöissään.
No, mies kahmaisi pojan peiton alle kainaloonsa ja teki tilaisuuden tontulle. Vimmatun touhuamisen jälkeen tonttu saattoi sanoa pojalle: 02, minä en ole ihan varma mutta luulen että voisit avata luukun...
Poika näki ihan varmasti lavastuksen läpi, mutta jotain tuossa vain on sellaista että se tempaa mukaansa. Luukusta löytyi lappu : "lämmin lauantaina, kylmä keskiviikkona - voiko jalat saada lämpimiksi silti?" Ja hetken päästä poika pyöri kurkkimassa sinne tänne ja mutisi "lämmin lauantaina, kylmä keskiviikkona, ei se ainakaan lattialämmitys ole". Kunnes sitten oivalsi että SEHÄN ON SAUNA! ja hetken päästä ilmestyi löylyhuoneesta heiluttaen voitonriemuisena pientä kääröä: "mä näin tän sen pikkutyynyn takana". Käärössä oli mustat, komealla punaisella lohikäärmeellä koristetut sukat.

Ja kalenteritonttu huokaisi helpotuksesta ja terästäytyi kestämään puolisoinsa naljailut. Ryhtiliike selvästi paikallaan...

Niin, tuosta mökistä, sen on mies rakentanut, olikohan se 2001 syksyllä, tarvikkeina Tiimarin askartelutikut, puuhelmet, maali ja huopa. Se on pystytetty lumimaisemaan joka on tehty jumppa-alustan palasista ja päällystetty valkoisella huovalla. Ovien ja ikkunoiden salvat on taivuteltu pienen pienistä nauloista.
Tuo viimeinen kappale oli pakko kirjoittaa kun vielä kahdeksan vuotta myöhemmin olen niin älyttömän iloinen ja ylpeä tuosta mökkikalenterista vaikka sen kanssa joutuu venyttämään mielikuvitustaan ja kekseliäisyyttään vuodesta toiseen.

Tai ehkä juuri siksi.