Kolme päivää veitsenterällä ja sitten tarvittiin vain yksi huomautus mieheltä, yksi väärinkäsitys minulta ja kaadoin perheen niskaan infernaalisen, ala-arvoisen raivarin aamun kunniaksi.
Niin että mitäkö se hyödytti? Sitä kysyi mieskin. Ei mitään. Hyöty ei varsinaisesti ollutkaan päällimmäisenä mielessä. Niin kuin ei yleensäkään kun pimahdan. Jos päässä lenteli jotain niin valkoisia kipinöitä ja isoja mustia lepakoita. En osaa kuvitella että huutaisin kenellekään hyödyn vuoksi. Vittuilla toki voisin. Paitsi että olen siinä lajissa armottoman huono. Liian äkkinäinen ja tunteellinen.
Tulipa tästä nyt sotku. No, on siinä se hyöty että avautumalla minä julkisesti tein itsestäni tämän joulunalusajan roiston. Kaikki muu on unohdettu. Minä Olen Huutanut Perheelle.
Silti. Jokin pieni osa minussa inisee että jo nyt olisi kumma jos ei sulla olisi pää revennyt jossain kohtaa. Ehkä se on itsepetosta. Silti imen siitä lohtua. Ja voimaa kestää se väistämätön mökötys joka seuraa ja toivottavasti jouluksi menee ohi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Voi hyvä luoja sentään. Kyllä joskus täytyy olla armollinen itselleen. Eihän se pimahtaminen kivaa perheelle ole, mutta joskus niin vain käy. Täällä siis toinen perheenäiti joka saa _aina_ kovassa stressissä raivarin, jota jälkeenpäin katuu mutta myöskin ajattelee, että parempi pihahdella ulospäin kun padota kaikki sisäänpäin ja sitten kuolla vaikka syöpään. Tai mikä siitä tunteiden patoamisesta sitten voikaan seurata.
Voimia Sinulle kestää haastava joulunalusaika iloineen ja suruineen. t. seiskavuotiaan, vilkkaan tytön äiti joka on myötäelänyt viime päivien tapahtumiasi kovasti ja joka haluaa lähettää valoa ja iloa jouluusi, kyllä se sieltä tulee,kummiskin.
C'mon, Nainen: viime postauksista päätellen perheesi on muutaman räpäkän rääkäisyn ansainnutkin. Hyvä vain, kun sait puuskahdettua pahat pihalle. Etkä kyllä nyt kutistu kokoon, kun Osoittauduit "Vain" Ihmiseksi.
Ei se mökötys ole sen enempää oikein kuin kipakka kiljuntakaan. Persoonallisuusero vain.
Lohduttaa Kipinä
Juu yhdyn edellisiin, täysillä! terveisin muutakin kuin saippuaa suustaan päästelevä Kupla
On kyllä ollut aihettakin huutaa jos muut kerta hyssyttelevät noiden asioiden äärellä.
Älkää sitten kuitenkaan (te aikuiset) pilatko lastenne joulua, vaikka ovatkin käyttäytyneet ala-arvoisesti.
Kristiina, Kipinä, kiitos ;)
Anonyymi, omasta puolestani voin luvata etten pilaa. Mies onkin sitten vähän vaikeampi tässä kohtaa enkä hänen puolestaan voi luvata mitään. Mököttää joulun jos on mököttääkseen.
Heh.. Juuri eilen tulin töistä kotiin, ja muutaman firman asioita koskevan päivityksen jälkeen puhuimme isoilla kirjaimilla toisillemme Kutsikkaan kanssa.
Olen jo kotona tottunut siihen, että äitini roiskui seinille milloin mistäkin syystä ja tilanne oli sillä ohi, ei jääty jurnuttamaan.
Isäpuoleni taas oli hidas syttymään, hän ei helposti suutaan avannut arvosteluun tai muuhun negatiiviseen. Mutta kun hän sitten riemastui, oli teksti pahaa. Hänellä kun oli ollut aikaa harkita. Ja se otettiinkin sitten vakavammin kuin äidin miltei joka päiväiset riemastukset.
Pitkävihaisuutta en oikein ymmärrä, enkä oikein koskaan oppinut hra 13 vuoden aikana että minä ehdin siihen mennessä jo tusinan verran polttaa hihani kun hän vasta käynnisteli koneitaan ja kun itse olin jo autuaasti unohtanut, mistä tapeltiinkaan, hän saattoi siinä vaiheessa sitten alkaa nuihottaa.
Pääasia kuitenkin on, että asiat tulevat selväksi, joko puhuen tai huutaen, oheisviestintä myös sallittaneen. Ettei kaikkea vain lakaistaisi maton alle ja oltaisiin kuin ei mitään olisi koskaan vialla tai tapahtunutkaan. Ja matossa senkun muhkurat kasvaisivat..
Että päästele pois vain, se on tervettä ja tekee hyvää herrahenkilöidenkin huomata, että pohja se on siunkii säkissäis..
Täältä siis kannatetaan lämpimästi..
Hö, sinä mikään roisto ole. Rasittunut ja ärtynyt korkeintaan, mutta et roisto. Teillä on viime aikoina sattunut ja tapahtunut niin paljon, että olisi ollut suorastaan ihme, jollei teilläkin olisi roiskunut.
Minä osaan muuten vittuilla loistavasti, koska minulla on aikaa miettiä, mitä sanoisin. Pyrin kuitenkin välttämään sitä viimeiseen saakka, sillä silloin kun riemastun liikaa, siitä seuraa todella pahaa jälkeä.
Lähetä kommentti