Meillä, kuten varmaan muillakin perheillä on omia sloganeita jotka eivät aukea kenellekään muulle. Minä saan harvemmin näistä kunnian, varsinainen inside-sloganien nikkari oli aikoinaan tytär89.
Mutta yksi vakijuttu on minullakin. "Menkää varovasti, siellä on liukasta". Eli kun väki lähtee kouluun/töihin/reissuun, jne.
Tuo on todennäköisesti alkanut jonain tappoliukkaana päivänä kun isot ovat olleet pieniä ja käyneet ensimmäistä koulutaivaltaan. Mielikuvitukseni oli siihen aikaan masokistinen, näin valvepainajaisia siitä miten pieni koululainen luisuu jäätyneeltä pysäkiltä bussin pyörän alle. Miehen suvussa on ollut tällainen tositapaus, kuoli kuuden vanhana kun bussin etupyörä liiskasi pään. Olisi kai about nelikymppinen mies jos eläisi.
Siinä vaiheessa kun aloin jos uskoa että lapseni selviävät koulumatkoista hengissä tästä tuli tietoinen heitto joka vastaa sitä Hill Street Bluesin "let's be careful out there". Luulen että sanoin "Menkää varovasti, siellä on liukasta" päivänä, joka ei ollut jäätä nähnytkään.
Mutta ymmärtäähän tuon - äitikielessä "liukasta" kattaa kaikki maailman vaarat, kelirikosta pedofiileihin!
Joten olkaapa tekin kaikki varovaisia siellä. Siellä on liukasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mä ja Jorma-Kyllikki otetaan tosta vaari!
...jos se on komee..!
TUO oli puujalka:)))
Meillä on jostain syystä vakiintunut lause: Tämä on vain teidän omaksi parhaaksenne. Olen ilmeisesti joskus käyttänyt sitä. En kylläkään tunnusta...
Meillä on joka-aamuinen toivotus "Hyvää koulupäivää" lapselle ja lapsi puolestaan vastaa: "Hyvää työpäivää" - ei siis mitään Hill Street-maisia viisauksia meillä.
Lähetä kommentti