Ovikello soi kahdeksalta ja kadonnut sankari oli siellä. Ehjänä ja kunnossa.
Kännykkä oli siis kotona ja poika oli mennyt suoraan koulusta Valtterille. Joka ei siis vastannut numeroon, jonka löysimme pojan kännykästä..
Huojentuneita, syvästi huojentuneita olemme me. Ja aika vihaisia pojalle joka muitta mutkitta on mennyt kaverilleen ja sanonut että joo, kahdeksalta pitää olla kotona. Oli vielä autuaasti unohtanut lippukunnan joulujuhlan ja itkee nyt surkeana sen menetystä.. no, siinäpä seuraamusta kerrakseen. Oli todellakin odottanut juhlaa.
Toistaiseksi minä haen hänet koululta kotiin joka ikinen päivä.
Mutta nyt menen nappivarastolleni, migreeni yrittää hiipiä kimppuun...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Huh :-D
Hyvä, että löytyi.
Helpotuksen huokaus. Tässä sitä pikaisina kangastuksina näkee mitä pikkupoikien äideille on tulevaisuudessa luvassa.
Ippu
Hertsmaleeraa, onneksi tässä oli jo näkyvissä tuo "kotona ehjänä" -otsikko, muuten olisin pudonnut tuolilta!! Voi äidinsydäntä kun on ollut kovilla, koitan täältä etäältä lähetellä sinne lohdullisia säteitä... vaikea on keksiä mitään, kun tiedän kuinka hirveetä tuo on. Epätietoisuus kaikesta ja tietoisuus kaikesta kamaluudesta mitä maailma päällään kantaa. Sitä toivoo että kyseessä olis vaan tyhmyyskohtaus jolle voi sitten naputtaa - onneksi nyt oli niin. ONNEKSI!
Kupla
P.S. Sulla ollut muutenkin rankkaa (97?), laita meiliä jos haluat vertaistukea :)
Lähetä kommentti