..ja laskujen maksua ja ruokakauppaa. Tuntuupi hartioissa ja tilisaldossa.
Minulle tarjottiin kotona tehtävää työtä. Yksi tuottajista haluaa päivittää cv.nsä ja jonkun korjaavan virheet joita häntä koskevilla nettisivuilla on. Kysyi paljonko laskuttaisin hommasta...
Pulma on vaan siinä että olen freelancer, en toiminimi. Voinko ottaa tällaisen vastaan, satunnaisen muokkaustyön, yksityishenkilöltä ja maksaa siitä veroni itse? Vai pitääkö kuulua ennakkoperintörekisteriin ja ties mitä?
Jokainen sentti olisi kyllä tervetullut..
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Tiedoksi
Celian blogissa oli varoitus jostain ...tun aprilliriiviöstä joka tuhoaa blogeja. Ihan vain tiedoksi että mulla on nyt toistaiseksi kommenttien valvonta asetettuna. Joten elkää säikähtäkö jollei heti tule kommentti näkysälle.
Lisätietoa tästä
Lisätietoa tästä
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Tavattiin Pirren kanssa
Hakaniemen hallin kahviossa vierähti tunti jos toinenkin Pirren ja ystävänsä (nimi lipsahti mielestä..)kanssa. Varsinaista nauruterapiaa vaikka vakaviakin jutusteltiin. Hyvä olo ja mieli (vaikken päässytkään sen lankakojun ohi ostamati). Mukavalta tuntui arkinen kauppa- ja kotimatka hyvän tapaamisen jälkeen.
Viikonloppu taas meni Messilässä - ei rinteessä, tämä täti ei uskalla - vaan naisten iltaa viettämässä karavaanarikylässä. Nostalginen olo tyttöporukalla tanssilattialla, kun lähes samalla kokoonpanolla tanssittiin 14-15-kesäisinä koulujen diskoissa. Lauloin kuulkaa karaokeakin yhden kappaleen (Kaija Koo, Kuka keksi rakkauden) ja se oli meikäläiselle sellainen itsensä ylittämisen etappi. Eivät heitelleet tomaateilla..
Vaan pikkuisen heräsi ennakkoluuloja samassa paikassa viihteellä olevien pilkkikilpailijoiden takia. He kun siis ovat niin viehättäviä miehiä, että ainoa syy ignoroida heitä täytyy olla seksuaalinen suuntautuminen. Leimauduimme siis lesboiksi. Sillä että kyseinen(set) tyyppi(t) oli umpihumalassa ja puheiltaan ja käpäliltään niljainen oli tietysti sivuseikka. Hävyttömin ehdotus ei sentään tullut minulle. Olisin saattanut tirvaista. Hatunnosto kyseiselle ystävälle itsehillinnästä.
Vähentääkö pilkkiminen älykkyysosamäärää, heikentääkö viinansietoa vai lisääkö verenkiertoa miehen alapäässä? Ihmettelen vain.
Viikonloppu mukaan luettuna tämä maanantai olivat tästä huolimatta kerta kaikkiaan akkuja lataavia. Kiitos kaikille asianosaisille, niin Hakaniemessä kuin Messilässäkin! Ootte mun kavereita!
Viikonloppu taas meni Messilässä - ei rinteessä, tämä täti ei uskalla - vaan naisten iltaa viettämässä karavaanarikylässä. Nostalginen olo tyttöporukalla tanssilattialla, kun lähes samalla kokoonpanolla tanssittiin 14-15-kesäisinä koulujen diskoissa. Lauloin kuulkaa karaokeakin yhden kappaleen (Kaija Koo, Kuka keksi rakkauden) ja se oli meikäläiselle sellainen itsensä ylittämisen etappi. Eivät heitelleet tomaateilla..
Vaan pikkuisen heräsi ennakkoluuloja samassa paikassa viihteellä olevien pilkkikilpailijoiden takia. He kun siis ovat niin viehättäviä miehiä, että ainoa syy ignoroida heitä täytyy olla seksuaalinen suuntautuminen. Leimauduimme siis lesboiksi. Sillä että kyseinen(set) tyyppi(t) oli umpihumalassa ja puheiltaan ja käpäliltään niljainen oli tietysti sivuseikka. Hävyttömin ehdotus ei sentään tullut minulle. Olisin saattanut tirvaista. Hatunnosto kyseiselle ystävälle itsehillinnästä.
Vähentääkö pilkkiminen älykkyysosamäärää, heikentääkö viinansietoa vai lisääkö verenkiertoa miehen alapäässä? Ihmettelen vain.
Viikonloppu mukaan luettuna tämä maanantai olivat tästä huolimatta kerta kaikkiaan akkuja lataavia. Kiitos kaikille asianosaisille, niin Hakaniemessä kuin Messilässäkin! Ootte mun kavereita!
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Bussimatkoista pikkuisen
Tämän päivän kommentointi ei ollut pahimmasta päästä. Nollakakkonen vain sanoi menobusissa: "Äiti eiks ollu hyvä - mä muistin just mitä sä sanoit että ihmisistä ei saa puhua bussissa vaan pitää odottaa kotiin asti!"
Olihan se hyvä juu. Joskin asia oli niinkin mieto kuin että bussiin nousseella teinitytöllä oli samankuosinen takki kuin isosiskon talvihuppari.
On niitä nähty äitivuosina pahempiakin. Tämän taisin kertoa vanhassa blogissa mutta kerta kiellon päälle:
VilliLapsi, noin 4 v ja minä odottelimme Itäkeskuksen metroasemalla että bussi lähtisi liikkeelle. Kun ei muita matkustajia ollut niin annoin pojan kuleksia käytävällä energiaansa pois. Sitten nousikin kyytiin toinen matkustaja. Raskaasti kuormitettu about viisikymppinen nainen ja raskaalla kuormalla tarkoitan siis sekä kassien määrää että luonnollisia kertymiä. Nainen järjestää itsensä ja kassinsa siihen poikittaispaikalle kuskia vastapäätä käytävällä.
Ja mitä tekee meidän VilliLapsi 4v? Pysähtyy katsomaan naista kädet lanteilla ja huutaa sitten minulle bussin takaosaan: "Äiti! Tu katsomaan miten hassunnäköinen täti täällä istuu!"
En mennyt katsomaan. En edes vilkaissut tätiä (=uskaltanut vilkaista) vaan huusin pojan välittömästi luokseni ja pidin puoliääneen luennon siitä miten kamalan epäkohteliasta tuollainen on eikä kukaan ihminen ole hassun näköinen vaan oman itsensä näköinen. Poika protestoi: "No mut oli se! Viikset ja kaikki!"
En tiedä olisiko ollut ryhdikästä mennä pyytämään anteeksi lapseni tahdittomuutta viiksekkääksi ja hassunnäköiseksi nimitellyltä tädiltä. Tunnustan - minusta (n. 26 v silloin) ei siihen ollut. Pidin kuitenkin poikani aloillaan ja katseeni hänessä lopun matkaa.
Ja tämä episodi tuo aina mieleen yhden kahvilakohtauksen. Minä istuin kaffella kolmevuotiaan esikoisen ja VillinVauvan kanssa. Kolmevuotias tytär83 oli silloin jo reippaan omatoiminen ja vielä sangen kovaääninen. Huusi niin että kahvila raikui:
"Se kuka on mun pikkuveljen isä nostaa käden YLÖS!"
Yhtään kättä ei noussut. Yksi äiti luisui melkein pöydän alle. Hullunkurisinta jutussa on se että VilliLapsi on ainoa aviolapsena SYNTYNYT noista kuudesta. Kävin hänen edesmenneen isänsä kanssa naimisissa asti.
Meinasin kyllä myydä tyttäreni siinä vaiheessa. Elatusturvatoimisto olisi ehkä ostanut.
Bussissa laulaminen on sitten ihan oma lajinsa tässä perheessä. VilliLapsi oli taas mukana, ikää about kolme. Nouseepa saman ikäinen pikkutyttö kyytiin, istuu vastapäätä äiteineen ja alkaa laulaa että "Mamma se lähti torille, torille, torille, omenoita ostamaan, ostamaan"
Lopettaa laulun siihen, vilkaisee VilliinLapseen joka aloittaa heleällä äänellä (noilla kaikilla on kaunis, puhdas ja kantava lauluääni):
"Minä sinulle tehdä jos saisin/ sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään/rinnoista sua puristaisin/ kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään/ sä olit sopivasti lihava"
Joo. Meillä kuunneltiin Leeviä kotona joskus. Enkä päässyt karkuun toisen äidin otsanrypistystä enkä sen tyttären hämmästystä, jolla ne rinnat pysyivät piilossa ihan luonnostaan ainakin kymmenen vuotta eteenpäin ja joka oli btw kaikkea muuta kuin lihava.
Mutta korvissa kaikui perinteisiä lausahduksia aiheesta "kolmanteen ja neljänteen polveen" tai "laitetaan vahinko kiertämään" . Plus äiti joka taisi kirota minut sanomalla että toivottavasti saat ihan samanlaisia lapsia kuin itse olet! No, olin varmaan tehnyt jotain.
Sillä minäkin lauloin pienenä bussissa. Minusta oli ihanaa laulaa bussissa. Ja minullakin oli silloin puhdas, kaunis ja kantava ääni, lastenpukimosta ostetut merkkivaatteet ja rusettinauhat pitkissä luonnonkihartuvissa hiuksissa. Herrantertun näköinen siis.
Mutta ne biisivalinnat? "Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan"
"Se on kauhea kankkunen (luulin että kyse oli jostain tyypistä - ja Kankkunenhan ON sukunimi)"
ja vielä tämäkin "Mullon kylän suurin kypärä ja letku letkeä, kun mä ruiskutan ei palo kestä monta hetkeä.."
Kukaan tuskin arvasi että meillä kuunneltiin lähinnä klassista musiikkia. Äiti parka..
On se kumma miten tuollaiset lyriikat tarttuvat lapsiin kuin liima, ainakin tässä perheessä. Nollakakkonen ei tainnut olla kuin kolme kun lauloi hartaasti että "tule niin vien sinut kahville/ja nakkikioskille jatkoille/siitä taksiin ja saatille/tänä iltana ei tuu pakkeja/nanananaanananaanaanaa..."
Eli loppujen lopuksi tämän päiväinen lausahdus oli sieltä kesyimmästä päästä. Mutta sai hymyilemään muistoille.
Olihan se hyvä juu. Joskin asia oli niinkin mieto kuin että bussiin nousseella teinitytöllä oli samankuosinen takki kuin isosiskon talvihuppari.
On niitä nähty äitivuosina pahempiakin. Tämän taisin kertoa vanhassa blogissa mutta kerta kiellon päälle:
VilliLapsi, noin 4 v ja minä odottelimme Itäkeskuksen metroasemalla että bussi lähtisi liikkeelle. Kun ei muita matkustajia ollut niin annoin pojan kuleksia käytävällä energiaansa pois. Sitten nousikin kyytiin toinen matkustaja. Raskaasti kuormitettu about viisikymppinen nainen ja raskaalla kuormalla tarkoitan siis sekä kassien määrää että luonnollisia kertymiä. Nainen järjestää itsensä ja kassinsa siihen poikittaispaikalle kuskia vastapäätä käytävällä.
Ja mitä tekee meidän VilliLapsi 4v? Pysähtyy katsomaan naista kädet lanteilla ja huutaa sitten minulle bussin takaosaan: "Äiti! Tu katsomaan miten hassunnäköinen täti täällä istuu!"
En mennyt katsomaan. En edes vilkaissut tätiä (=uskaltanut vilkaista) vaan huusin pojan välittömästi luokseni ja pidin puoliääneen luennon siitä miten kamalan epäkohteliasta tuollainen on eikä kukaan ihminen ole hassun näköinen vaan oman itsensä näköinen. Poika protestoi: "No mut oli se! Viikset ja kaikki!"
En tiedä olisiko ollut ryhdikästä mennä pyytämään anteeksi lapseni tahdittomuutta viiksekkääksi ja hassunnäköiseksi nimitellyltä tädiltä. Tunnustan - minusta (n. 26 v silloin) ei siihen ollut. Pidin kuitenkin poikani aloillaan ja katseeni hänessä lopun matkaa.
Ja tämä episodi tuo aina mieleen yhden kahvilakohtauksen. Minä istuin kaffella kolmevuotiaan esikoisen ja VillinVauvan kanssa. Kolmevuotias tytär83 oli silloin jo reippaan omatoiminen ja vielä sangen kovaääninen. Huusi niin että kahvila raikui:
"Se kuka on mun pikkuveljen isä nostaa käden YLÖS!"
Yhtään kättä ei noussut. Yksi äiti luisui melkein pöydän alle. Hullunkurisinta jutussa on se että VilliLapsi on ainoa aviolapsena SYNTYNYT noista kuudesta. Kävin hänen edesmenneen isänsä kanssa naimisissa asti.
Meinasin kyllä myydä tyttäreni siinä vaiheessa. Elatusturvatoimisto olisi ehkä ostanut.
Bussissa laulaminen on sitten ihan oma lajinsa tässä perheessä. VilliLapsi oli taas mukana, ikää about kolme. Nouseepa saman ikäinen pikkutyttö kyytiin, istuu vastapäätä äiteineen ja alkaa laulaa että "Mamma se lähti torille, torille, torille, omenoita ostamaan, ostamaan"
Lopettaa laulun siihen, vilkaisee VilliinLapseen joka aloittaa heleällä äänellä (noilla kaikilla on kaunis, puhdas ja kantava lauluääni):
"Minä sinulle tehdä jos saisin/ sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään/rinnoista sua puristaisin/ kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään/ sä olit sopivasti lihava"
Joo. Meillä kuunneltiin Leeviä kotona joskus. Enkä päässyt karkuun toisen äidin otsanrypistystä enkä sen tyttären hämmästystä, jolla ne rinnat pysyivät piilossa ihan luonnostaan ainakin kymmenen vuotta eteenpäin ja joka oli btw kaikkea muuta kuin lihava.
Mutta korvissa kaikui perinteisiä lausahduksia aiheesta "kolmanteen ja neljänteen polveen" tai "laitetaan vahinko kiertämään" . Plus äiti joka taisi kirota minut sanomalla että toivottavasti saat ihan samanlaisia lapsia kuin itse olet! No, olin varmaan tehnyt jotain.
Sillä minäkin lauloin pienenä bussissa. Minusta oli ihanaa laulaa bussissa. Ja minullakin oli silloin puhdas, kaunis ja kantava ääni, lastenpukimosta ostetut merkkivaatteet ja rusettinauhat pitkissä luonnonkihartuvissa hiuksissa. Herrantertun näköinen siis.
Mutta ne biisivalinnat? "Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan"
"Se on kauhea kankkunen (luulin että kyse oli jostain tyypistä - ja Kankkunenhan ON sukunimi)"
ja vielä tämäkin "Mullon kylän suurin kypärä ja letku letkeä, kun mä ruiskutan ei palo kestä monta hetkeä.."
Kukaan tuskin arvasi että meillä kuunneltiin lähinnä klassista musiikkia. Äiti parka..
On se kumma miten tuollaiset lyriikat tarttuvat lapsiin kuin liima, ainakin tässä perheessä. Nollakakkonen ei tainnut olla kuin kolme kun lauloi hartaasti että "tule niin vien sinut kahville/ja nakkikioskille jatkoille/siitä taksiin ja saatille/tänä iltana ei tuu pakkeja/nanananaanananaanaanaa..."
Eli loppujen lopuksi tämän päiväinen lausahdus oli sieltä kesyimmästä päästä. Mutta sai hymyilemään muistoille.
Puhelu omalääkärin kanssa
Soitti se. Siis jo tänä perjantaina. Varoitus, sisältää mahdollisesti aineistoa joka ei kiinnosta miehiä ja voi jopa järkyttää lapsia. Ainakin omia.
Kilpparit on olleet silloin ihan kauniisti niiden viitearvojen sisällä. Ei mitään rimaa hipoen. Hiukan mietittiin tuota beetasalpaaja-fluoksetiini-e-pilleri-kombinaatiota että pitäisikö sitä jollain tapaa peukaloida. Kerroin työtilanteesta, siis uusi duuni, kirjoitusjuttuja jne. ja hän sanoi että voisi hänkin nukkua kaiket illat tuolla vauhdilla. Pahoittelin kovasti sitä että tämä mies joutuu kaventamaan tk-aluettaan. Osaa asiansa.
Mutta nyt kokeillaan ensinnäkin sitä Seroniliin purkamista - aika isolla annoksella se on mennytkin. 60 mg ; yleensä pakkoneurootikkoja ja ahmimishäiriöisiä hoidetaan tuolla määrällä, ei meitä masennus-ahdistus-kombinaatioita. Näyttää siltä että e-pilleriin ei uskalla puuttua, toistaiseksi. Siitä olin vähän eri mieltä - IMO olisi varmaan fiksuinta ottaa tuo pois sotkemasta kokonaan ja antaa kirurgin viedä se tarpeeton kohtukin. Mutta kun se on resurssien tuhlausta poistaa näin hyväkuntoinen kohtu...tosi tarpeellinenkin joo.
Kai minä olisin tuosta ruvennut änkkäämään ellen olisi ollut liikenteessä kun tuo soitti. Minä ihan oikeasti odotin että soittaa vasta ENSI perjantaina ja siellähän minä olin Itäkeskuksen Prismassa viikonloppuostoksilla Nollakakkosen kanssa. Rupea siinä nyt sitten selittämään kaiken kansan kuullen kohduista ja vuodoista, ja mielialoista ja verenpaineista. Siis ihan eri asia kuin bloggaaminen niistä, tietysti ;)
No. Kokeillaan nyt näin. Jos alkaa tehdä mieli hypätä junan alle nostan Seronilin takaisin kuuteenkymppiin. Ja siirrän fokuksen e-pilleriin. Etsin kunnes löydän gynen joka suostuu poistamaan kohdun joka ehkä näyttää nätiltä (on niillä mittapuut) mutta käyttäytyy huonosti. Kun sitä ei tarvita ja kun on mahdollista pillerit sotkevat kokonaisuutta liikaa muutenkin.
Kuka se olikaan joka väitti että naiset potevat peniskateutta? Minä en kadehdi mitään jota pitäisi säilyttää jommassa kummassa puntissa ja joka elää omaa elämäänsä mutta jumalauta kadehdin hormonitoimintaa joka juoksee tasaravia noin viidestätoista vuodesta hautaan asti!
Kilpparit on olleet silloin ihan kauniisti niiden viitearvojen sisällä. Ei mitään rimaa hipoen. Hiukan mietittiin tuota beetasalpaaja-fluoksetiini-e-pilleri-kombinaatiota että pitäisikö sitä jollain tapaa peukaloida. Kerroin työtilanteesta, siis uusi duuni, kirjoitusjuttuja jne. ja hän sanoi että voisi hänkin nukkua kaiket illat tuolla vauhdilla. Pahoittelin kovasti sitä että tämä mies joutuu kaventamaan tk-aluettaan. Osaa asiansa.
Mutta nyt kokeillaan ensinnäkin sitä Seroniliin purkamista - aika isolla annoksella se on mennytkin. 60 mg ; yleensä pakkoneurootikkoja ja ahmimishäiriöisiä hoidetaan tuolla määrällä, ei meitä masennus-ahdistus-kombinaatioita. Näyttää siltä että e-pilleriin ei uskalla puuttua, toistaiseksi. Siitä olin vähän eri mieltä - IMO olisi varmaan fiksuinta ottaa tuo pois sotkemasta kokonaan ja antaa kirurgin viedä se tarpeeton kohtukin. Mutta kun se on resurssien tuhlausta poistaa näin hyväkuntoinen kohtu...tosi tarpeellinenkin joo.
Kai minä olisin tuosta ruvennut änkkäämään ellen olisi ollut liikenteessä kun tuo soitti. Minä ihan oikeasti odotin että soittaa vasta ENSI perjantaina ja siellähän minä olin Itäkeskuksen Prismassa viikonloppuostoksilla Nollakakkosen kanssa. Rupea siinä nyt sitten selittämään kaiken kansan kuullen kohduista ja vuodoista, ja mielialoista ja verenpaineista. Siis ihan eri asia kuin bloggaaminen niistä, tietysti ;)
No. Kokeillaan nyt näin. Jos alkaa tehdä mieli hypätä junan alle nostan Seronilin takaisin kuuteenkymppiin. Ja siirrän fokuksen e-pilleriin. Etsin kunnes löydän gynen joka suostuu poistamaan kohdun joka ehkä näyttää nätiltä (on niillä mittapuut) mutta käyttäytyy huonosti. Kun sitä ei tarvita ja kun on mahdollista pillerit sotkevat kokonaisuutta liikaa muutenkin.
Kuka se olikaan joka väitti että naiset potevat peniskateutta? Minä en kadehdi mitään jota pitäisi säilyttää jommassa kummassa puntissa ja joka elää omaa elämäänsä mutta jumalauta kadehdin hormonitoimintaa joka juoksee tasaravia noin viidestätoista vuodesta hautaan asti!
torstai 26. maaliskuuta 2009
Kotipäivä Nollakakkosella
Todettiin että jos meinataan hommata naapurintytöille synttärilahjat niin kotipäivä huomenna. Menee muuten aikataulu tiukaksi. Eli uuteen Prismaan suunnistetaan, sieltä saa kaiken.
Ei siinä muuta mutta kun sinne diacoriin ajattelin. No, meneehän se Nollakakkonen mukana. On oikeastaan aika helppo mukaan otettava. Periaatteessa vain vähän arastelen. Mutta eiköhän se ole fiksumpaa näyttää että äiti menee lääkäriin kun on viikkokausia haukotellut ja palellut ja ollut enempivähempi toistaitoinen.
Työviikko ohi. Vasemmalta ja oikealta kuului yskimistä ja pärskimistä, joku flunssavirus kiertää Sinistä putiikkia. No, nuo yleensä kiertää minut kaukaa. Sitä voi olla tällainen epämääräisesti kärvistelevä ja kremppaava mutta selkeästi kipeä olen tosi tosi harvoin. Kuume ei nouse ikinä (paitsi silloin kun lasten vauva-aikoina sain rintatulehduksia) enkä joudu pyttyä halaamaan vaikka puoli ympäristöä olisi oksennustaudissa.
Hilpeää bloggaamista taas, jee. Oikeastaan haluaisin sohvalle torkkupeiton alle katsomaan Wall Street -leffaa. Huusin sen huuto.netistä, siis sen Oliver Stonen ohjaaman jossa Michael Douglas esittää Gordon Gekko -nimistä rahamiestä. Olen aina nähnyt tuosta vain pätkiä ja halunnut nähdä kokonaan. Jostain syystä tykkään katsoa Michael Douglasia - kai siksi kun olin isän tyttö ja vanhimmissa muistikuvissa isä on tosi paljon MD:n näköinen
Jos vaikka huomenna saisi fiktiohanat auki.
Ei siinä muuta mutta kun sinne diacoriin ajattelin. No, meneehän se Nollakakkonen mukana. On oikeastaan aika helppo mukaan otettava. Periaatteessa vain vähän arastelen. Mutta eiköhän se ole fiksumpaa näyttää että äiti menee lääkäriin kun on viikkokausia haukotellut ja palellut ja ollut enempivähempi toistaitoinen.
Työviikko ohi. Vasemmalta ja oikealta kuului yskimistä ja pärskimistä, joku flunssavirus kiertää Sinistä putiikkia. No, nuo yleensä kiertää minut kaukaa. Sitä voi olla tällainen epämääräisesti kärvistelevä ja kremppaava mutta selkeästi kipeä olen tosi tosi harvoin. Kuume ei nouse ikinä (paitsi silloin kun lasten vauva-aikoina sain rintatulehduksia) enkä joudu pyttyä halaamaan vaikka puoli ympäristöä olisi oksennustaudissa.
Hilpeää bloggaamista taas, jee. Oikeastaan haluaisin sohvalle torkkupeiton alle katsomaan Wall Street -leffaa. Huusin sen huuto.netistä, siis sen Oliver Stonen ohjaaman jossa Michael Douglas esittää Gordon Gekko -nimistä rahamiestä. Olen aina nähnyt tuosta vain pätkiä ja halunnut nähdä kokonaan. Jostain syystä tykkään katsoa Michael Douglasia - kai siksi kun olin isän tyttö ja vanhimmissa muistikuvissa isä on tosi paljon MD:n näköinen
Jos vaikka huomenna saisi fiktiohanat auki.
Nopea unen kirjaaminen muistiin
Aamupalaleipää tässä pureksin. Pakko oli tulla koneelle, kun en halua hukata unta.
Olin bilettämässä. Itseni ikäisenä, kai. Juu, koska älysin ihmetellä miksi parikymppinen nuori mies liimautui seuraani. Hän halusi lähteä meille. Minulle se oli ookoo, paitsi että kun hän kysyi että missä sä asut, en osannut vastata kuin "Vallilassa" (kasikolmosen ja minun Ensimmäinen Koti oli Vallilassa aikoinaan).
Kaveri otti minua kädestä ja sanoi että "no sitten me mennään Vallilaan ja etsitään niin kauan kunnes tuntuu tutulta" Ja minä melkein rakastuin häneen ("oi, hän tahtoo pitää minusta huolta!).
Mies talutti minut taksiin ja käski ajaa Vallilaan. Eipä aikaakaan kun näkyi tuttu kerrostalo. Se ei vain ollut se Vallilan koti vaan koti numero kaksi Malminkartanossa, jossa asuttiin aikoinaan taaperoikäisen Kasikolmosen, ensimmäisen aviomiehen ja tulossa olevan VillinLapsen kanssa.
"Just muuttanu, vai?" kysyi tämä nuori mies katsellen ympärilleen. Ja minä katsoin ja totesin että joo, näköjään. Muuttolaatikkoja joka puolella, täynnä tavaroita elämäni myöhemmiltä vaiheilta mm. Pentikin Omena-astioita. Toisaalta, kämppä näytti siltä että joku oli häipynyt sieltä kesken kaiken, mm. jääkaapissa oli tuoretta ruokaa ja kylppärissä pyykkiä joka oli just otettu pesukoneesta (ensimmäinen pesukoneeni, upo uutena).
Mies heittäytyi sohvalle ja pyysi että tulisin viereen. Sohva oli kirpputorisohva, kolmannesta kodista Konalassa. Siellä asuin kun VilliLapsi oli vauva ja kun keräsin hänet ja isosiskonsa ja lähdin pois ekasta avioliitostani.
Olin menossa, mutta yllättäen ovikello soi. Siellä oli viiden lapsen joukko, kaikki tuntemattomia, hiekkaisia ja räkäisiä. Yksi piteli mahaansa ja toinen selitti että "sillä on kakkahätä ja se tahtoo teidän vessaan" (suoraan mainoksesta joka pyörii teeveessä)
Päästin lapsikatraan sisälle ja kaikki kävivät vessassa vuorotellen. Mies sohvalla kyllästyi odottamaan ja halusi kotiinsa - Pihlajamäkeen (nuoruuden maisemia, pussikaljavuosia..) Minä selitin englanniksi että "you have two choices, take a tram to Sörnäinen and then bus 71, or walk to the Vallila church, there should be a bus stop"
Taas oltiin siis Vallilassa ja joku yritti päästä Pihlajamäkeen,
No, nuorimies lähti. Lapset saivat vessa-asiat selvitettyä. Sitten siinä olikin oma mieheni jonka kanssa auottiin komeroita ja ilahduttiin: Täälläkö tääkin on ollut, ja niin kauan kun minä sitä etsin..
Analyysit tervetulleita - vai olenko lopullisesti seonnut.
Kahvia ja liikenteeseen...
Olin bilettämässä. Itseni ikäisenä, kai. Juu, koska älysin ihmetellä miksi parikymppinen nuori mies liimautui seuraani. Hän halusi lähteä meille. Minulle se oli ookoo, paitsi että kun hän kysyi että missä sä asut, en osannut vastata kuin "Vallilassa" (kasikolmosen ja minun Ensimmäinen Koti oli Vallilassa aikoinaan).
Kaveri otti minua kädestä ja sanoi että "no sitten me mennään Vallilaan ja etsitään niin kauan kunnes tuntuu tutulta" Ja minä melkein rakastuin häneen ("oi, hän tahtoo pitää minusta huolta!).
Mies talutti minut taksiin ja käski ajaa Vallilaan. Eipä aikaakaan kun näkyi tuttu kerrostalo. Se ei vain ollut se Vallilan koti vaan koti numero kaksi Malminkartanossa, jossa asuttiin aikoinaan taaperoikäisen Kasikolmosen, ensimmäisen aviomiehen ja tulossa olevan VillinLapsen kanssa.
"Just muuttanu, vai?" kysyi tämä nuori mies katsellen ympärilleen. Ja minä katsoin ja totesin että joo, näköjään. Muuttolaatikkoja joka puolella, täynnä tavaroita elämäni myöhemmiltä vaiheilta mm. Pentikin Omena-astioita. Toisaalta, kämppä näytti siltä että joku oli häipynyt sieltä kesken kaiken, mm. jääkaapissa oli tuoretta ruokaa ja kylppärissä pyykkiä joka oli just otettu pesukoneesta (ensimmäinen pesukoneeni, upo uutena).
Mies heittäytyi sohvalle ja pyysi että tulisin viereen. Sohva oli kirpputorisohva, kolmannesta kodista Konalassa. Siellä asuin kun VilliLapsi oli vauva ja kun keräsin hänet ja isosiskonsa ja lähdin pois ekasta avioliitostani.
Olin menossa, mutta yllättäen ovikello soi. Siellä oli viiden lapsen joukko, kaikki tuntemattomia, hiekkaisia ja räkäisiä. Yksi piteli mahaansa ja toinen selitti että "sillä on kakkahätä ja se tahtoo teidän vessaan" (suoraan mainoksesta joka pyörii teeveessä)
Päästin lapsikatraan sisälle ja kaikki kävivät vessassa vuorotellen. Mies sohvalla kyllästyi odottamaan ja halusi kotiinsa - Pihlajamäkeen (nuoruuden maisemia, pussikaljavuosia..) Minä selitin englanniksi että "you have two choices, take a tram to Sörnäinen and then bus 71, or walk to the Vallila church, there should be a bus stop"
Taas oltiin siis Vallilassa ja joku yritti päästä Pihlajamäkeen,
No, nuorimies lähti. Lapset saivat vessa-asiat selvitettyä. Sitten siinä olikin oma mieheni jonka kanssa auottiin komeroita ja ilahduttiin: Täälläkö tääkin on ollut, ja niin kauan kun minä sitä etsin..
Analyysit tervetulleita - vai olenko lopullisesti seonnut.
Kahvia ja liikenteeseen...
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Kotona ja olo parempi
Perjantaina käväisen tuossa Diacorissa. Pikkuisen piristi kun oli vähän liikunnallisempi työpäivä, järjestelin toimistotarvikkeita ja kuskailin nokkakärryllä kopiopaperilaatikoita pisteestä a pisteeseen b. Let's face it - taidan olla enemmän duunari- kuin toimistopäällikköainesta. Pysyin huhkimisen johdosta jopa bussimatkan hereillä (pienet on vaatimukset joo)
Mutta kyllä minä silti näytän itseni ja verenkuvani tohtorille. Kun on nuo kakkostyypin diabetesriskitkin olemassa. Niin no. Meillä on varamittaria ja liuskaa sun muuta. Tuota jos ensiksi epäilisin niin olisin tuikannut jo. Mutta onhan se myönnettävä. On tämä Vyötärö, tai siis pikemminkin ei ole. Ja isänpuolengeenit. Ja yksi raskausdiabetes 20 vuotta sitten. Ne jo nostavat riskipisteet hälyttämään punaista.
Ysivitonen on tänään teatterissa kaverinsa kanssa katsomassa Spring Awakening-musikaalia. Ysiseiska puolestaan sählyä pelaamassa tuossa lähellä Arena Centerissä. Ja mies ja Nollakakkonen lupasivat kokata, tiedossa on perunoita ja nakkikastiketta (Nollakakkonen pilkkoo nakit).
Ja tulihan se toukokuun mystiikkapalautekin loppuen sanoihin:
"Pidin jutusta alusta loppuun, siinä oli elävyyttä, vetoa, surua ja iloa. Kaikkea juuri sopivasti."
Tuosta yleensä saan potkaistua seuraavan pokkarin liikkeelle.
Mutta kyllä minä silti näytän itseni ja verenkuvani tohtorille. Kun on nuo kakkostyypin diabetesriskitkin olemassa. Niin no. Meillä on varamittaria ja liuskaa sun muuta. Tuota jos ensiksi epäilisin niin olisin tuikannut jo. Mutta onhan se myönnettävä. On tämä Vyötärö, tai siis pikemminkin ei ole. Ja isänpuolengeenit. Ja yksi raskausdiabetes 20 vuotta sitten. Ne jo nostavat riskipisteet hälyttämään punaista.
Ysivitonen on tänään teatterissa kaverinsa kanssa katsomassa Spring Awakening-musikaalia. Ysiseiska puolestaan sählyä pelaamassa tuossa lähellä Arena Centerissä. Ja mies ja Nollakakkonen lupasivat kokata, tiedossa on perunoita ja nakkikastiketta (Nollakakkonen pilkkoo nakit).
Ja tulihan se toukokuun mystiikkapalautekin loppuen sanoihin:
"Pidin jutusta alusta loppuun, siinä oli elävyyttä, vetoa, surua ja iloa. Kaikkea juuri sopivasti."
Tuosta yleensä saan potkaistua seuraavan pokkarin liikkeelle.
Joo, ja nyt sitten tätä!
...kuhkin hereillä. Jippii. Heräsin kolmen jälkeen jalkojen kramppaamiseen ja palelemiseen. Neljältä luovutin ja tulin tähän koneelle. Pelottaa päivä.
Mutta kyllä minä taidan ottaa omaräätäliin yhteyttä. Kunnon mies meidän tk:ssa nimittäin.
Väsyttää. Paleltaa. Ei tee mieli edes katsoa ruokaa (mutta ei pelkoa, paino on jo ja pysyy liian korkealla) Pitäisikö sittenkin alkaa uskoa niihin kilpparijuttuihin? Jos se oli viitearvoissa, okei, mutta jos alarajoilla kuitenkin? Ja nyt ehkä alle..tai jos tämä on hypokondriaa vaan tai stressiä. Jostain.
Mukavampiin aiheisiin:
Eilen olivat lapset, isot ja pienet, koolla täällä yhtaikaa. Saatiin Thaimaan-tuliaisia, minä mm. toivomiani kuivattuja tuoksukukkia ja ihanan paikallisesta ekokaupasta ostetun ruskean huivin joka sekin tuoksuu jollekin puunkuorelle. Ja sopii kevääksi hommaamaani trenssiin hyvin. Kiitos, reissaajat jos olette kuulolla!
Viikonloppuna olisi naisten ilta tiedossa. Toivottavasti pystyn lähtemään, kaivannut tällaista jo kauan. Ja toivottavasti pysyn hereillä.
Klo 8 soitan siis omalääkärille. Eihän tästä tule mitään
Edit 09.17. Tunnin jonottamisen jälkeen sain tietää että omalääkäri on lomalla ja että hän soittaa mulle viikon päästä perjantaina ja hänen aluettaan on uudelleenjärjestetty niin ettei hän ole enää omalääkärini tuon soiton jälkeen ja kuka sitten on - ei tietoa.
Pistänkö Mastercardin vinkumaan ja painun yksityiselle kokeisiin?
Mutta kyllä minä taidan ottaa omaräätäliin yhteyttä. Kunnon mies meidän tk:ssa nimittäin.
Väsyttää. Paleltaa. Ei tee mieli edes katsoa ruokaa (mutta ei pelkoa, paino on jo ja pysyy liian korkealla) Pitäisikö sittenkin alkaa uskoa niihin kilpparijuttuihin? Jos se oli viitearvoissa, okei, mutta jos alarajoilla kuitenkin? Ja nyt ehkä alle..tai jos tämä on hypokondriaa vaan tai stressiä. Jostain.
Mukavampiin aiheisiin:
Eilen olivat lapset, isot ja pienet, koolla täällä yhtaikaa. Saatiin Thaimaan-tuliaisia, minä mm. toivomiani kuivattuja tuoksukukkia ja ihanan paikallisesta ekokaupasta ostetun ruskean huivin joka sekin tuoksuu jollekin puunkuorelle. Ja sopii kevääksi hommaamaani trenssiin hyvin. Kiitos, reissaajat jos olette kuulolla!
Viikonloppuna olisi naisten ilta tiedossa. Toivottavasti pystyn lähtemään, kaivannut tällaista jo kauan. Ja toivottavasti pysyn hereillä.
Klo 8 soitan siis omalääkärille. Eihän tästä tule mitään
Edit 09.17. Tunnin jonottamisen jälkeen sain tietää että omalääkäri on lomalla ja että hän soittaa mulle viikon päästä perjantaina ja hänen aluettaan on uudelleenjärjestetty niin ettei hän ole enää omalääkärini tuon soiton jälkeen ja kuka sitten on - ei tietoa.
Pistänkö Mastercardin vinkumaan ja painun yksityiselle kokeisiin?
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Syvä tajuttomuus valtasi hänet
Heräsin just sohvalta johon olin tuupertunut kun miehen kanssa kotiuduttiin kaupan ja päikyn kautta töistä.
Mikä on ettei yksi terveen kirjoissa itseään pitävä naisihminen jaksa työpäivän jälkeen mitään?Taas kutsui uni paluubussissa. Kaupassa olin yksinomaan helpottunut kun mies oli kerännyt ostoksista jo valtaosan. Ei tarvinnut ajatella.
Pitäisköhän sittenkin lääkäriin? Kun tänään vielä pitkästä aikaa kävi jotain mitä ei ole aikoihin tapahtunut. Juttelin puhelimessa tytär83n kanssa (kotimaassa taasen, tulevat käymään tänään!) kun alkoi nenästä vuotaa verta. Ihan sillai kunnolla ja spontaanisti. Kärsin tästä vaivasta paljon vuonna 2004 ja silloin poltettiin suonia nenästä. Kaikkia ei voitu, kun olisi mennyt nenäseinämä puhki, kuulemma.
Nyt tänään taas. Onneksi käden ulottuvilla oli nenäliinapaketti. En tiedä kohta mitä ajatella.
Parasta kun en just nyt ajattele mitään. Muuta kuin mukavia. Kun saan kaikki lapseni (miinus VilliLapsi86, huoh...) luokseni illaksi. Minä en ole kipeä, piste. Väsynyt vaan.
Mikä on ettei yksi terveen kirjoissa itseään pitävä naisihminen jaksa työpäivän jälkeen mitään?Taas kutsui uni paluubussissa. Kaupassa olin yksinomaan helpottunut kun mies oli kerännyt ostoksista jo valtaosan. Ei tarvinnut ajatella.
Pitäisköhän sittenkin lääkäriin? Kun tänään vielä pitkästä aikaa kävi jotain mitä ei ole aikoihin tapahtunut. Juttelin puhelimessa tytär83n kanssa (kotimaassa taasen, tulevat käymään tänään!) kun alkoi nenästä vuotaa verta. Ihan sillai kunnolla ja spontaanisti. Kärsin tästä vaivasta paljon vuonna 2004 ja silloin poltettiin suonia nenästä. Kaikkia ei voitu, kun olisi mennyt nenäseinämä puhki, kuulemma.
Nyt tänään taas. Onneksi käden ulottuvilla oli nenäliinapaketti. En tiedä kohta mitä ajatella.
Parasta kun en just nyt ajattele mitään. Muuta kuin mukavia. Kun saan kaikki lapseni (miinus VilliLapsi86, huoh...) luokseni illaksi. Minä en ole kipeä, piste. Väsynyt vaan.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Minä kirjoitan vääriä asioita
Pitäisi kirjoittaa rahaa. Ei maanantaitarinoita. Ei tarinablogia. Huomenna taas töihin. Mutta nyt en saa pokkaria eteenpäin. En vain saa. Onneksi aikaa on toukokuun alkuun.
Selviytyjät - arkipäivän matematiikkaa
Tarinamaanantai 61: keskiviikko
Pienet nukkuvaat ruusuisina hänen vieressään. Hän tuntee polvitaipeessaan kolmevuotiaan Riinan lämpöiset jalkapohjat ja toisen puolen kyynärtaipeessaan puolitoistavuotiaan Joonan kevyen hengityksen. Se tulee kepeästi sieraimista, ei vaivalloisesti suun kautta kuten lähes koko talven. Nuhakuumeet ovat antaneet tervetulleen aikalisän.
Nainen antaa itselleen hetken nauttia aamuhämärästä. Sitten arjen laskukone yskähtää käyntiin hänen päässään.
Kaksisataa kuusikymppiä. Siitä lähdetään. Elatustuki kahdesta lapsesta. Nainen ei anna itselleen lupaa ajatella isompaa summaa. Se että Harrilta olisi saanut enempiä perityksi - no, ennemmin tämä olisi kai ottanut tummaihoisen vaimon kuin maksanut vapaaehtoisesti eksälleen. Harri oli bisnismies - nainen kirjoitti sen mielessään tahallaan väärin. Se oli hänen äänetön kostonsa kaikesta entisestä.
Mutta kaksisataa kuusikymppiä. Sähkölasku pois, ja jäisi kaksisataa. Lapsilisäpäivään oli kuusitoista päivää. Kaksitoista viisikymmentä per päivä. Vaippoja ja vessapaperia oli vielä isompi satsi. Äiti oli tuonut niitä viikko sitten. Meidän naisten täytyy pitää yhtä, hän oli sanonut. Nainen muistaa hyssytelleensä pienemmän lapsen takia.
- Ei tuon ikäinen vielä mitään tajua! äiti oli huiskaissut kädellään. - Ja sinun Joonasta kasvaakin uuden ajan mies. Siitä ei tule kusipäätä niin kuin isästään - ja isoisästään.
Nainen oli hyssytellyt onnettomana lisää. Ei tuntunut kivalta vänkyttää äidille joka oli juuri pelastanut tuomisillaan hänet pienehköltä katastrofilta, mutta kun se ei yhtään varonut kieltään!Ja ainakin Riina oli varsinainen apinakorva mitä tuli arveluttaviin sanoihin.
Harrin äitikin halusi tavata lapsia joskus . Harri itse ei. Miehellä on oikeus lastensa tapaamiseen, mutta jos mies ei tuota oikeutta tahdo käyttää, niin missä ovat lapsen oikeudet. Aina kun tapaamisoikeuksista puhutaan lapsen etuna, naisen tekee mieli sylkäistä. Hän tietää etteivät kaikki maailman miehet ole Harreja - jotkut kärsivät naisten taholta yhtä räikeitä vääryyksiä - mutta hänen arjessaan on vaikea muistaa tätä välillä. Harrin äiti ei tuo tarpeellisia tuliaisia. No, hänen kanssaan lapset pääsevät mäkkäriin. Edes joskus
Joona käännähtää unissaan sen verran että nainen pääsee vaihtamaan asentoa. Riina alkaa tehdä heräilyä. Aamu käynnistyy rutiineineen.
- Emmä haluu ulos. Kylmä, Riina marisee
- Joo, mä tiedän. Niin on mullakin mutta nyt pitää päästä käymään verkkopankilla. Ja kaupassa. Ostetaan vaikka pinaattilettuja.
- Ja pillimehu, Riina innostuu
- Katotaan sitä, huokaa nainen.
Joona istuu tyytyväisenä rattaissaan kummassakin kädessä pikkuauto.
Nainen seisoo pankkiautomaatilla ja tuijottaa. Hän tuijottaa saldolappua kunnes takana seisova mies kysyy töykeästi että nostat sä jotain vai et.
- Joo, sori, taisiis mä lataan puheaikaa, nyt on pakko, anteeks.
Mies huokaa mielenosoituksellisesti kun nainen työntää korttinsa koneeseen uudelleen. Mutta nyt on soitettava elatusturvatoimistoon. Tässä on pakko olla erehdys.
Hän puristaa saldolappua kädessään siirtyessään syrjään jonottajien tieltä ja näppäilee kaupungin vaihteen numeron. Kestä, akku, kestä, hän rukoilee.
-Kaupunki, Staden
-Elatustuen maksatukseen, kiitos. Joo, ja nimi on Rasko...odotan, kiitos.
- Äiti, eiksme mennäkään kauppaan, Riina nykii kärsimättömästi. Joona on kyllästynyt autoihinsa ja viskaa yhden vasemmalle ja yhden oikealle.
Nainen suorittaa liikesarjan jonka pienten lasten äidit hallitsevat ja joka voisi ällistyttää jos joku vaivautuisi katsomaan. Hän koppaa kaksi autoa ennen kuin kaupan eteisessä ees taas vellovat ihmiset kompastuvat niihin, sanoo puhelimeen "odotan, kiitos", kaivaa kaksi voileipäkeksiä olkalaukustaan ja ojentaa keksin kummallekin lapselle siirtäen samalla koko karavaaninsa yhä sivumpaan. Riina marisee. Yleensä nainen tuntisi nahassaan paheksuvat katseet - "tuossa se senkun juoruaa kavereineen, eikä huomaa lapsiaan ollenkaan, näitä nykyajan äitejä!" - mutta nyt hän on sokea kaikelle paitsi lapsilleen ja kuuro muulle kuin puhelimen jonotusmusiikille
Vihdoin langanpäässä vastaa ihminen.
- Annika Rasko täällä, päivää...kun tänään on keskiviikko, kymmenes päivä...ei, vaan päinvastoin, minun tilillä näkyy 1500 euroa joka on tullut teiltä, tässä täytyy olla erehdys...joo 766A on loppuosa..
Nainen kuuntelee ja häpeällisen moni sivustakatsoja on myös pysähtynyt kuuntelemaan kun kyse on rahasta.
...-perittyä, siis mistä....veronpalautuksista...joo tietysti...siis olette ihan varma? Eivät kenenkään toisen rahoja?
Nainen lopettaa puhelun ja hymyilee. Ilo ja kiitollisuus täyttävät hänen mielensä, ilo siitä minkä pitäisi olla itsestäänselvyys.
- Tules Riina! Mennään ostamaan pinaattilettuja. Ja puolukkahilloa. Jälkkäriksi rahkaa. Ja viinirypäleitä!
Ja kun he lopulta astelevat kaupan porteista sisään, pyörittelee nainen jo paljon iloisempia numeroita mielessään.
Pienet nukkuvaat ruusuisina hänen vieressään. Hän tuntee polvitaipeessaan kolmevuotiaan Riinan lämpöiset jalkapohjat ja toisen puolen kyynärtaipeessaan puolitoistavuotiaan Joonan kevyen hengityksen. Se tulee kepeästi sieraimista, ei vaivalloisesti suun kautta kuten lähes koko talven. Nuhakuumeet ovat antaneet tervetulleen aikalisän.
Nainen antaa itselleen hetken nauttia aamuhämärästä. Sitten arjen laskukone yskähtää käyntiin hänen päässään.
Kaksisataa kuusikymppiä. Siitä lähdetään. Elatustuki kahdesta lapsesta. Nainen ei anna itselleen lupaa ajatella isompaa summaa. Se että Harrilta olisi saanut enempiä perityksi - no, ennemmin tämä olisi kai ottanut tummaihoisen vaimon kuin maksanut vapaaehtoisesti eksälleen. Harri oli bisnismies - nainen kirjoitti sen mielessään tahallaan väärin. Se oli hänen äänetön kostonsa kaikesta entisestä.
Mutta kaksisataa kuusikymppiä. Sähkölasku pois, ja jäisi kaksisataa. Lapsilisäpäivään oli kuusitoista päivää. Kaksitoista viisikymmentä per päivä. Vaippoja ja vessapaperia oli vielä isompi satsi. Äiti oli tuonut niitä viikko sitten. Meidän naisten täytyy pitää yhtä, hän oli sanonut. Nainen muistaa hyssytelleensä pienemmän lapsen takia.
- Ei tuon ikäinen vielä mitään tajua! äiti oli huiskaissut kädellään. - Ja sinun Joonasta kasvaakin uuden ajan mies. Siitä ei tule kusipäätä niin kuin isästään - ja isoisästään.
Nainen oli hyssytellyt onnettomana lisää. Ei tuntunut kivalta vänkyttää äidille joka oli juuri pelastanut tuomisillaan hänet pienehköltä katastrofilta, mutta kun se ei yhtään varonut kieltään!Ja ainakin Riina oli varsinainen apinakorva mitä tuli arveluttaviin sanoihin.
Harrin äitikin halusi tavata lapsia joskus . Harri itse ei. Miehellä on oikeus lastensa tapaamiseen, mutta jos mies ei tuota oikeutta tahdo käyttää, niin missä ovat lapsen oikeudet. Aina kun tapaamisoikeuksista puhutaan lapsen etuna, naisen tekee mieli sylkäistä. Hän tietää etteivät kaikki maailman miehet ole Harreja - jotkut kärsivät naisten taholta yhtä räikeitä vääryyksiä - mutta hänen arjessaan on vaikea muistaa tätä välillä. Harrin äiti ei tuo tarpeellisia tuliaisia. No, hänen kanssaan lapset pääsevät mäkkäriin. Edes joskus
Joona käännähtää unissaan sen verran että nainen pääsee vaihtamaan asentoa. Riina alkaa tehdä heräilyä. Aamu käynnistyy rutiineineen.
- Emmä haluu ulos. Kylmä, Riina marisee
- Joo, mä tiedän. Niin on mullakin mutta nyt pitää päästä käymään verkkopankilla. Ja kaupassa. Ostetaan vaikka pinaattilettuja.
- Ja pillimehu, Riina innostuu
- Katotaan sitä, huokaa nainen.
Joona istuu tyytyväisenä rattaissaan kummassakin kädessä pikkuauto.
Nainen seisoo pankkiautomaatilla ja tuijottaa. Hän tuijottaa saldolappua kunnes takana seisova mies kysyy töykeästi että nostat sä jotain vai et.
- Joo, sori, taisiis mä lataan puheaikaa, nyt on pakko, anteeks.
Mies huokaa mielenosoituksellisesti kun nainen työntää korttinsa koneeseen uudelleen. Mutta nyt on soitettava elatusturvatoimistoon. Tässä on pakko olla erehdys.
Hän puristaa saldolappua kädessään siirtyessään syrjään jonottajien tieltä ja näppäilee kaupungin vaihteen numeron. Kestä, akku, kestä, hän rukoilee.
-Kaupunki, Staden
-Elatustuen maksatukseen, kiitos. Joo, ja nimi on Rasko...odotan, kiitos.
- Äiti, eiksme mennäkään kauppaan, Riina nykii kärsimättömästi. Joona on kyllästynyt autoihinsa ja viskaa yhden vasemmalle ja yhden oikealle.
Nainen suorittaa liikesarjan jonka pienten lasten äidit hallitsevat ja joka voisi ällistyttää jos joku vaivautuisi katsomaan. Hän koppaa kaksi autoa ennen kuin kaupan eteisessä ees taas vellovat ihmiset kompastuvat niihin, sanoo puhelimeen "odotan, kiitos", kaivaa kaksi voileipäkeksiä olkalaukustaan ja ojentaa keksin kummallekin lapselle siirtäen samalla koko karavaaninsa yhä sivumpaan. Riina marisee. Yleensä nainen tuntisi nahassaan paheksuvat katseet - "tuossa se senkun juoruaa kavereineen, eikä huomaa lapsiaan ollenkaan, näitä nykyajan äitejä!" - mutta nyt hän on sokea kaikelle paitsi lapsilleen ja kuuro muulle kuin puhelimen jonotusmusiikille
Vihdoin langanpäässä vastaa ihminen.
- Annika Rasko täällä, päivää...kun tänään on keskiviikko, kymmenes päivä...ei, vaan päinvastoin, minun tilillä näkyy 1500 euroa joka on tullut teiltä, tässä täytyy olla erehdys...joo 766A on loppuosa..
Nainen kuuntelee ja häpeällisen moni sivustakatsoja on myös pysähtynyt kuuntelemaan kun kyse on rahasta.
...-perittyä, siis mistä....veronpalautuksista...joo tietysti...siis olette ihan varma? Eivät kenenkään toisen rahoja?
Nainen lopettaa puhelun ja hymyilee. Ilo ja kiitollisuus täyttävät hänen mielensä, ilo siitä minkä pitäisi olla itsestäänselvyys.
- Tules Riina! Mennään ostamaan pinaattilettuja. Ja puolukkahilloa. Jälkkäriksi rahkaa. Ja viinirypäleitä!
Ja kun he lopulta astelevat kaupan porteista sisään, pyörittelee nainen jo paljon iloisempia numeroita mielessään.
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Tarinamaanantai ja blogi
Tulin siihen tulokseen että jatkan maanantaitarinoita tässä blogissa. Pidän ne irrallaan fiktioblogistani. Teen niistä eri juttuja. Kiitos muuten fiktioblogin lukijoille, hyviä sanoja olette heitelleet. Hyviä mielikuvia olette herättäneet. Toivottavasti osaan kirjoittaa ne hyviksi tarinoiksi.
Puhuin tänään pitkän puhelun ystävän kanssa (joka varmaan tämän jossain kohtaa näkee, jotta kiitos tätäkin kautta). Tarvitsen ehdottomasti oikolukuapua. Suhteellisen moitteettomaksi luulemani teksti vilisi kömmähdyksiä jotka riipivät sielua kun ne minulle osoitettiin. Ja koska korjaaminen on myöhäistä sikäli että juttu on tulossa julki ennemmin tai myöhemmin kämmeineen kaikkineen niin ei auta kuin kärsiä. Itse tarinaan olen silti tyytyväinen.
Sitä on vain niin turkasen sokea omille kömmähdyksilleen. Itse kun tietää mitä aikoo sanoa...minä sorrun tautologiaan vähän väliä ja aikamuodot hyppivät holtittomasti ja etenkin tuo viimeksimainittu on asia joka ei yksinkertaisesti hahmotu. Taas kerran jouduin oppimaan empatiaa kantapään kautta - mulla on paha tapa ihmetellä että miten on mahdollista ettei joku tajua yhdysssanoja tms. No, kun löytää oman sokean kohtansa niin törmäys on nöyryyttävä mutta opettavainen.
Ja nyt länkytys seis. Tältä päivältä olen tainnut kirjoittaa itseni kuiviin
Puhuin tänään pitkän puhelun ystävän kanssa (joka varmaan tämän jossain kohtaa näkee, jotta kiitos tätäkin kautta). Tarvitsen ehdottomasti oikolukuapua. Suhteellisen moitteettomaksi luulemani teksti vilisi kömmähdyksiä jotka riipivät sielua kun ne minulle osoitettiin. Ja koska korjaaminen on myöhäistä sikäli että juttu on tulossa julki ennemmin tai myöhemmin kämmeineen kaikkineen niin ei auta kuin kärsiä. Itse tarinaan olen silti tyytyväinen.
Sitä on vain niin turkasen sokea omille kömmähdyksilleen. Itse kun tietää mitä aikoo sanoa...minä sorrun tautologiaan vähän väliä ja aikamuodot hyppivät holtittomasti ja etenkin tuo viimeksimainittu on asia joka ei yksinkertaisesti hahmotu. Taas kerran jouduin oppimaan empatiaa kantapään kautta - mulla on paha tapa ihmetellä että miten on mahdollista ettei joku tajua yhdysssanoja tms. No, kun löytää oman sokean kohtansa niin törmäys on nöyryyttävä mutta opettavainen.
Ja nyt länkytys seis. Tältä päivältä olen tainnut kirjoittaa itseni kuiviin
Harmonia haussa
Lakanapyykki pyörii eko-ohjelmassa uudessa pesukoneessa. Ysiseiskan treenitkään eivät tänään rytmitä aikatauluja kun kaveri on Pornaisten metsissä kertaamassa partiotaitoja.
Tää kaipais nyt tasapainoa. Järjestystä. Hiljaisuutta. Kaikkea kaunista ympärilleen. Laiskahkosti yritän tehdä kotitöitä ja mietin samalla millaisen tarinan rakentaisin sanan Tuhka ympärille Tai on siinä alku ja loppu mutta paljon puuttuu vielä sekä kude- että loimilankoja.
Nollakakkosen tyyni hyräily kantautuu yläkerrasta, säestyksenä legolaatikon penkominen. Mitähän hilavitkuttimia saamme nähdä kohta. Tämä on se lapsi joka istuu ja katsoo kun isä nikkaroi jotain ja haluaa tutkia työkaluja ja kuulla mihin niitä käytetään.
Oikeastaan taidan lähteä ulos. Lehtiroskikselle tyhjäämään viikon saalista ja uffaffaa-lootalle viemään ehjiä, puhtaita tekstiilejä.
Tää kaipais nyt tasapainoa. Järjestystä. Hiljaisuutta. Kaikkea kaunista ympärilleen. Laiskahkosti yritän tehdä kotitöitä ja mietin samalla millaisen tarinan rakentaisin sanan Tuhka ympärille Tai on siinä alku ja loppu mutta paljon puuttuu vielä sekä kude- että loimilankoja.
Nollakakkosen tyyni hyräily kantautuu yläkerrasta, säestyksenä legolaatikon penkominen. Mitähän hilavitkuttimia saamme nähdä kohta. Tämä on se lapsi joka istuu ja katsoo kun isä nikkaroi jotain ja haluaa tutkia työkaluja ja kuulla mihin niitä käytetään.
Oikeastaan taidan lähteä ulos. Lehtiroskikselle tyhjäämään viikon saalista ja uffaffaa-lootalle viemään ehjiä, puhtaita tekstiilejä.
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Sen nimi on yöuni
Katkeamaton ja riittävä. Taitaa jaksut riittää taas.
Kotona pienen miehen kanssa joka hyräilee jotain tunnistamatonta (silloin kun Nollakakkonen ei puhu hän hyräilee, on hiljaa vain nukkuessaan). Poika bongasi jostain vitsin:
- Äiti mitä eroa on mustilla ja vihreillä oliiveillä
- ???
- Musti on KOIRA! (hahhahhahhaaaa)
Mitäpä tuohon lisäämään.
Ysiseiskan rinkka on valmiiksi pakattu viikonlopuksi. Tiedossa maastoretki ja partiotaitojen kertaamista. Se taitoskaba on tulossa. Poika lähtee isolla rinkalla, hyvällä mielellä, oikealla asenteella ja uudella hiusvärillä varustettuna. Värjättiin eilen hartiapituiset kiharat punaisiksi. Sopii yllättävän hyvin. Kai noilla kaikilla on sen verran punapigmenttiä hiuksissa että punainen ottaa napakasti kiinni eikä näytä luonnottomalta.
Ja minä olen häpeämättömän iloinen siitä ettei ole toimistopäivä. Tajusin nimittäin että ne hommat joita teen kolmena päivänä viikossa ovat viiden päivän hommia. Tyhmä käveli ansaan. No. Tätä kestää aikansa ja tälläkin oli tarkoitus, kirjoitusjuttuihin viitaten.
Kotona pienen miehen kanssa joka hyräilee jotain tunnistamatonta (silloin kun Nollakakkonen ei puhu hän hyräilee, on hiljaa vain nukkuessaan). Poika bongasi jostain vitsin:
- Äiti mitä eroa on mustilla ja vihreillä oliiveillä
- ???
- Musti on KOIRA! (hahhahhahhaaaa)
Mitäpä tuohon lisäämään.
Ysiseiskan rinkka on valmiiksi pakattu viikonlopuksi. Tiedossa maastoretki ja partiotaitojen kertaamista. Se taitoskaba on tulossa. Poika lähtee isolla rinkalla, hyvällä mielellä, oikealla asenteella ja uudella hiusvärillä varustettuna. Värjättiin eilen hartiapituiset kiharat punaisiksi. Sopii yllättävän hyvin. Kai noilla kaikilla on sen verran punapigmenttiä hiuksissa että punainen ottaa napakasti kiinni eikä näytä luonnottomalta.
Ja minä olen häpeämättömän iloinen siitä ettei ole toimistopäivä. Tajusin nimittäin että ne hommat joita teen kolmena päivänä viikossa ovat viiden päivän hommia. Tyhmä käveli ansaan. No. Tätä kestää aikansa ja tälläkin oli tarkoitus, kirjoitusjuttuihin viitaten.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Ostetaan piristeitä halvalla
Kohta kai pitää turvautua laittomiin sellaisiin (ja mistähän NIITÄKIN saisi!). Kun ei auta kahvi, ei battery, ei taukojumppa, ei niin mikään. Mikä ihmeen narkolepsia muhun nyt on iskenyt???
Ei millään pahalla, kroppa, mutta kun tää haluaisi olla hereillä työpäivinäkin että näkisi niitä rakkaita jotka jättää aamulla 6.20 nukkumaan kun lähtee sorvin ääreen.
On varmaan fiksuinta että seison bussissa tänään. Niin no, osaan nukkua seisaaltanikin. Tositarina vuodelta 1998 - menossa kauppaan, Ysiseiska vaunuissa, tarvoin itäväylän laitaa vaunuista kiinni pitäen ja silmät alkoivat painua umpeen. Siis meinasin nukahtaa kävellessä...
Miten ihmeessä jotkut jaksavat viisipäiväistä viikkoa duunissa ja vielä neli-iltaista jumppaharrastusta päälle? Olenko jotenkin heikko ja degeneroitunut. Jaksan kyllä juosta kun sille päälle satun, ei tee heikkoakaan. Ei hengästytä rappusissa ja hyötykävelen vähintään neljästi viikossa med kauppakassit osan matkaa.
Ei millään pahalla, kroppa, mutta kun tää haluaisi olla hereillä työpäivinäkin että näkisi niitä rakkaita jotka jättää aamulla 6.20 nukkumaan kun lähtee sorvin ääreen.
On varmaan fiksuinta että seison bussissa tänään. Niin no, osaan nukkua seisaaltanikin. Tositarina vuodelta 1998 - menossa kauppaan, Ysiseiska vaunuissa, tarvoin itäväylän laitaa vaunuista kiinni pitäen ja silmät alkoivat painua umpeen. Siis meinasin nukahtaa kävellessä...
Miten ihmeessä jotkut jaksavat viisipäiväistä viikkoa duunissa ja vielä neli-iltaista jumppaharrastusta päälle? Olenko jotenkin heikko ja degeneroitunut. Jaksan kyllä juosta kun sille päälle satun, ei tee heikkoakaan. Ei hengästytä rappusissa ja hyötykävelen vähintään neljästi viikossa med kauppakassit osan matkaa.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Ilta harakoille
Kotimatkalla jo nukahdin bussiin Ilmalantorilta Herttoniemeen. Ystävällinen nuorimies tönäisi minut hereille. Zombina metrolla kauppaan ja bussilla kotiin. Ostokset vielä levisivät pitkin lattiaa
Työpäivän jälkeen laitoin ruuan perheelle (broileripastaa höystettynä lime-kookos-ruokacremellä) ja sen jälkeen yksinkertaisesti pyörryin sohvalle. Kahdeksalta mies töni minut hereille - "että saat yöllä edes unta"
Aamu jo alkoi lupaavasti. En herännyt herätyskellooni vaan mies herätti siihen että se soi.
Ei hyvältä näytä. Mistä moinen väsy? Juurihan minä sain helpotuksen kotitöihinkin, elikkä sen pesutornin.
Vai onko vieläkin kyse siitä ettei oma pää anna myöntää kirjoittamista työksi? Laskeskelin että vuoden aikana olen kirjoittanut julkaistua fiktiotekstiä about tuhat sivua (6x sata sivua pokkareita+ novellit päälle. Blogijuttuja ja kässäreitä en tähän vielä laskenut.) Ja muita töitä on tullut tehtyä viime vuoden aikana 175 päivää. Paljon? Vähän? Average?
Minulla ei ole mittapuuta ja laiska töitään lukee, tiedän. Mutta kun nämä zombiväsykohtaukset eivät häiritse yöuniakaan, päinvastoin. Jos en kerta herätyskellooni edes herää.
Just nyt ei ole monessakaan mielessä varaa mutta voi että miten mielelläni pakenisin johonkin kylpylään tms. Tai retriittipaikkaan, oli sitten minkä kirkkokunnan tahansa.
Pakko mennä nukkumaan. Kello soi 5.45 aamulla ja minä HALUAN KUULLA SEN!
Työpäivän jälkeen laitoin ruuan perheelle (broileripastaa höystettynä lime-kookos-ruokacremellä) ja sen jälkeen yksinkertaisesti pyörryin sohvalle. Kahdeksalta mies töni minut hereille - "että saat yöllä edes unta"
Aamu jo alkoi lupaavasti. En herännyt herätyskellooni vaan mies herätti siihen että se soi.
Ei hyvältä näytä. Mistä moinen väsy? Juurihan minä sain helpotuksen kotitöihinkin, elikkä sen pesutornin.
Vai onko vieläkin kyse siitä ettei oma pää anna myöntää kirjoittamista työksi? Laskeskelin että vuoden aikana olen kirjoittanut julkaistua fiktiotekstiä about tuhat sivua (6x sata sivua pokkareita+ novellit päälle. Blogijuttuja ja kässäreitä en tähän vielä laskenut.) Ja muita töitä on tullut tehtyä viime vuoden aikana 175 päivää. Paljon? Vähän? Average?
Minulla ei ole mittapuuta ja laiska töitään lukee, tiedän. Mutta kun nämä zombiväsykohtaukset eivät häiritse yöuniakaan, päinvastoin. Jos en kerta herätyskellooni edes herää.
Just nyt ei ole monessakaan mielessä varaa mutta voi että miten mielelläni pakenisin johonkin kylpylään tms. Tai retriittipaikkaan, oli sitten minkä kirkkokunnan tahansa.
Pakko mennä nukkumaan. Kello soi 5.45 aamulla ja minä HALUAN KUULLA SEN!
Kahvitunti
Unelias hiljaisuus toimistolla on pelkkää illuusiota. Pakko vain saada kahvia että pysyy edes jotenkin kuosissa. Odottaa se join-the-dots -tehtävä jota näissä laskutustöissä aina inhoan - yhdistä miljoona kuittia eurocardlaskuun ja metsästä puuttuvat. Jos kerran tätä tervaa pitää juoda niin juonpahan kaffetta ensin.
Se treatment jonka kanssa raastoin tukkaani pari päivää sitten - kannatti ajatella Jotain Aivan Muuta välillä koska nyt alkaa punainen lanka olla kasassa. Ainakin ehdotus sellaiseksi. Episodikässärini oli saanut alustavasti hyvän vastaanoton; on vähän katkolla tehdäänkö siitä puhdasta fiktiota vai tarjotaanko sitä jonkinlaisena fiktio-keskusteluohjelma-kombinaationa. 60 ja sitä ennen syntyneet saattavat muistaa ohjelman nimeltä Puhu pukille (perhedraamakomediaa, studiokeskustelua, katugallupeja). Sitäkin tyyliä on ehdoteltu. No, aika näyttää.
Mutta nyt niiden ketveleen kuittien kimppuun...
Se treatment jonka kanssa raastoin tukkaani pari päivää sitten - kannatti ajatella Jotain Aivan Muuta välillä koska nyt alkaa punainen lanka olla kasassa. Ainakin ehdotus sellaiseksi. Episodikässärini oli saanut alustavasti hyvän vastaanoton; on vähän katkolla tehdäänkö siitä puhdasta fiktiota vai tarjotaanko sitä jonkinlaisena fiktio-keskusteluohjelma-kombinaationa. 60 ja sitä ennen syntyneet saattavat muistaa ohjelman nimeltä Puhu pukille (perhedraamakomediaa, studiokeskustelua, katugallupeja). Sitäkin tyyliä on ehdoteltu. No, aika näyttää.
Mutta nyt niiden ketveleen kuittien kimppuun...
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Ja kun kerran lähdetään konekantaa uusimaan...
...mies totesi että tartutaan sitten mustanpörssin tarjoukseen ja haetaan kuivurille samanmerkkinen kaveri. Näin se jotenkin meillä aina menee. Tarvitaan joku draivi jollekin toiminnalle. Onkohan tuolla joku lievä muoto kaksisuuntaisesta mielialahäröstä?
Joo, ja kaupan päälle tuli sitten sen verran pesuaineita että tämäkin perhe pärjää viikkoja. Ja kun vielä unohtivat antaa ne heti mukaan ja mies meni letkuliitintä hakiessaan kysäisemään että entäs ne Arielit. Oho, sori...myyjä latoi yhden ylimääräisen jättipullon mukaan, kysyi että onko teillä muuten tiskaria, ai on? no ota nämäkin. Eli kaksi säästöpakkausta tiskaritabletteja. Niitä sellaisia joita en ostaisi kaupasta kun kaupan merkki on halvempaa.
Eli komea pesutorni nököttää meidän kodinhoitohuoneessa ja uudistus on niin suuresti arkea helpottava että on kuin olisi joulu, synttärit ja äitienpäivä yhtäaikaa. Minä muistelen menneitä vuosia kun juoksin taloyhtiön pyykkituvassa kori toisessa ja vauva toisessa kainalossa ja etsin nolona sitä kolmatta kättä jolla avataan pesutuvan ovi. Se oli vanhassa asuinpaikassa ja yksi naapuri huomautti kerran ettei pidä tehdä niin paljon lapsia jollei selviä arjestaan. Millähän mittapuulla sekin selviäminen mitataan. Pyykkääminen oli HANKALAMPAA silloin mutta puhdasta tuli silti. Ja taatusti on niitä jotka ovat nyrkkipyykänneet lapsikatraan kanssa kun pesukone on hajonnut.
Eli olkoon jollekin itsestään selvää, minä nautin luksuksesta.
Joo, ja kaupan päälle tuli sitten sen verran pesuaineita että tämäkin perhe pärjää viikkoja. Ja kun vielä unohtivat antaa ne heti mukaan ja mies meni letkuliitintä hakiessaan kysäisemään että entäs ne Arielit. Oho, sori...myyjä latoi yhden ylimääräisen jättipullon mukaan, kysyi että onko teillä muuten tiskaria, ai on? no ota nämäkin. Eli kaksi säästöpakkausta tiskaritabletteja. Niitä sellaisia joita en ostaisi kaupasta kun kaupan merkki on halvempaa.
Eli komea pesutorni nököttää meidän kodinhoitohuoneessa ja uudistus on niin suuresti arkea helpottava että on kuin olisi joulu, synttärit ja äitienpäivä yhtäaikaa. Minä muistelen menneitä vuosia kun juoksin taloyhtiön pyykkituvassa kori toisessa ja vauva toisessa kainalossa ja etsin nolona sitä kolmatta kättä jolla avataan pesutuvan ovi. Se oli vanhassa asuinpaikassa ja yksi naapuri huomautti kerran ettei pidä tehdä niin paljon lapsia jollei selviä arjestaan. Millähän mittapuulla sekin selviäminen mitataan. Pyykkääminen oli HANKALAMPAA silloin mutta puhdasta tuli silti. Ja taatusti on niitä jotka ovat nyrkkipyykänneet lapsikatraan kanssa kun pesukone on hajonnut.
Eli olkoon jollekin itsestään selvää, minä nautin luksuksesta.
erilainen maanantai
Dramaattinen ero normimaanantaihin.
Vaatekorit ja -kaapit täynnä puhdasta, liinavaatteet siististi viikattuna hyllyssä (Satu, minä tiedän että varoitit, no, lattiaa jos katsoo niin ei tarvitse olla huolissaan), pellillinen sämpylöitä nousemassa lapsille välipalaksi ja ennen kaikkea kirjoitushommat etenevät.
Alan saada punaisia lankoja solmittua sen elokuvaidean ympärille ja jotta olisi leipää pöydässä kesälläkin, sain alulle sen heinäkuun Lääkäripokkarin. Innoittajana, uskokaa tai älkää, Nina Mikkonen ja muuan hänen tyynysota-kommenttinsa.
Tää on nyt niin rinta rottingilla että vallan.
Tarinablogikin kutkuttelisi, minulle tarjottiin sanaa "viesti" ja se herätti ihan uuden kuvion tarinaan, vastauksen yhteen ongelmaan kuten myös synnytti parikin henkilöhahmoa tuttujen lisäksi. Mm. naispuolinen mustanpörssinkauppias joka tunnetaan nimellä Von Bitch. Näen hänet silmissäni, muhkeamuotoinen täti jolle kaikki on kauppatavaraa..
Maltan silti mieleni. Uupumuksen resepti on melkein tässä, meinaan. Työ vielä lisäksi, siihen liittyvä dilemma josta en voi tarkemmin puhua mutta joka vääntää vatsaa solmuun kun sitä ajattelen. Ja nyt kyse ei ole minun oletetusta tai olemattomasta epäpätevyydestä vaan ihan muista jutuista.
Jos nyt tyytyisi olemaan tyytyväinen vaatetilanteesta ja lämpimistä sämpylöistä.
Vaatekorit ja -kaapit täynnä puhdasta, liinavaatteet siististi viikattuna hyllyssä (Satu, minä tiedän että varoitit, no, lattiaa jos katsoo niin ei tarvitse olla huolissaan), pellillinen sämpylöitä nousemassa lapsille välipalaksi ja ennen kaikkea kirjoitushommat etenevät.
Alan saada punaisia lankoja solmittua sen elokuvaidean ympärille ja jotta olisi leipää pöydässä kesälläkin, sain alulle sen heinäkuun Lääkäripokkarin. Innoittajana, uskokaa tai älkää, Nina Mikkonen ja muuan hänen tyynysota-kommenttinsa.
Tää on nyt niin rinta rottingilla että vallan.
Tarinablogikin kutkuttelisi, minulle tarjottiin sanaa "viesti" ja se herätti ihan uuden kuvion tarinaan, vastauksen yhteen ongelmaan kuten myös synnytti parikin henkilöhahmoa tuttujen lisäksi. Mm. naispuolinen mustanpörssinkauppias joka tunnetaan nimellä Von Bitch. Näen hänet silmissäni, muhkeamuotoinen täti jolle kaikki on kauppatavaraa..
Maltan silti mieleni. Uupumuksen resepti on melkein tässä, meinaan. Työ vielä lisäksi, siihen liittyvä dilemma josta en voi tarkemmin puhua mutta joka vääntää vatsaa solmuun kun sitä ajattelen. Ja nyt kyse ei ole minun oletetusta tai olemattomasta epäpätevyydestä vaan ihan muista jutuista.
Jos nyt tyytyisi olemaan tyytyväinen vaatetilanteesta ja lämpimistä sämpylöistä.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Arjen dramaattinen helpotus
Jotain dramaattista voi toki tapahtua sähkölaskullekin. Vähemmän mukavaa sellaita.
Mutta lopultakin, vihdoin viimeinkin, meillä on pyykinkuivausrumpu.
Mene ja tiedä miksi mies näki hyväksi hommata tämän arjen helpotuksen minulle. Idea oli siis hänen.
Jotain tekemistä voi toki olla sillä että harkitsin vakavasti lakanapyykin pesettämistä pesulassa. Kun meillä ei tosiaan ole kunnon tiloja kuivattaa isoja liinavaatteita.
Toisaalta, viime viikkojen tapahtumat antavat myös ymmärtää että hän haluaa nähdä minut mieluummin sanasorvin kuin pyykkitelineen äärellä.
- Mitä sä vastaat kun sun ammattia kysytään? hän kysyi eilen - Kotiäiti sä et oikein enää ole, työtön sä et ole, olisko kirjoittaja lähinnä?
Mietittiin tätä yhdessä ja freelance-kirjoittaja alkaa kai olla aika lähellä.
Mutta oliko aikaisemmin kynsin ja hampain vastustetun kuivausrummun hankkiminen seuraus tästä statukseni muutoksesta myös miehen mielessä?
Niin tai näin, tää on iloinen ja helpottunut.
Huomenna on maanantai. Pyykinkäsittely-urakasta karsiutui kuivausrummun myötä puolet pois. Se on hyvä, sillä se elokuva-treatment osoittautui - sanotaanko että haasteelliseksi. Johtunee omasta kokemattomuudesta.
Ensimmäinen reaktio oli viskata pyyhe kehään ja ilmoittaa että tästä ei tule mitään. Mutta yön yli nukuttua ajattelin että ihan ensiksi kirjoitan sen puhtaaksi ja sitten tartun verbaaliseen virkkuukoukkuun ja virkkaan kaikista punaisista langanpätkistä ehjän langan. Yrittää täytyy
Mutta lopultakin, vihdoin viimeinkin, meillä on pyykinkuivausrumpu.
Mene ja tiedä miksi mies näki hyväksi hommata tämän arjen helpotuksen minulle. Idea oli siis hänen.
Jotain tekemistä voi toki olla sillä että harkitsin vakavasti lakanapyykin pesettämistä pesulassa. Kun meillä ei tosiaan ole kunnon tiloja kuivattaa isoja liinavaatteita.
Toisaalta, viime viikkojen tapahtumat antavat myös ymmärtää että hän haluaa nähdä minut mieluummin sanasorvin kuin pyykkitelineen äärellä.
- Mitä sä vastaat kun sun ammattia kysytään? hän kysyi eilen - Kotiäiti sä et oikein enää ole, työtön sä et ole, olisko kirjoittaja lähinnä?
Mietittiin tätä yhdessä ja freelance-kirjoittaja alkaa kai olla aika lähellä.
Mutta oliko aikaisemmin kynsin ja hampain vastustetun kuivausrummun hankkiminen seuraus tästä statukseni muutoksesta myös miehen mielessä?
Niin tai näin, tää on iloinen ja helpottunut.
Huomenna on maanantai. Pyykinkäsittely-urakasta karsiutui kuivausrummun myötä puolet pois. Se on hyvä, sillä se elokuva-treatment osoittautui - sanotaanko että haasteelliseksi. Johtunee omasta kokemattomuudesta.
Ensimmäinen reaktio oli viskata pyyhe kehään ja ilmoittaa että tästä ei tule mitään. Mutta yön yli nukuttua ajattelin että ihan ensiksi kirjoitan sen puhtaaksi ja sitten tartun verbaaliseen virkkuukoukkuun ja virkkaan kaikista punaisista langanpätkistä ehjän langan. Yrittää täytyy
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Tiedoksi
Koskee fiktioblogiani
Enhän minä muistanut että tuolla bloggerin asetuksissa on oletuksena se että VAIN google-tilin omistavat saavat kommentoida! No, muutettu on. Sallittu kaikille, toistaiseksi.
Joo, ja oletuksena näyttivät olevan nekin *******:n sanavahvistukset joita itse inhoan yli kaiken. Poistin senkin. Katsotaan sitten jos alkaa tulla mainoksia laitteista jotka kasvattavat sellaisen kokoa mitä minä en omista (enkä nyt puhu osakesalkusta)
Eli nyt ei pitäisi Muuttuneen maailman tarinoissa olla ongelmia kommentoinnin kanssa
Enhän minä muistanut että tuolla bloggerin asetuksissa on oletuksena se että VAIN google-tilin omistavat saavat kommentoida! No, muutettu on. Sallittu kaikille, toistaiseksi.
Joo, ja oletuksena näyttivät olevan nekin *******:n sanavahvistukset joita itse inhoan yli kaiken. Poistin senkin. Katsotaan sitten jos alkaa tulla mainoksia laitteista jotka kasvattavat sellaisen kokoa mitä minä en omista (enkä nyt puhu osakesalkusta)
Eli nyt ei pitäisi Muuttuneen maailman tarinoissa olla ongelmia kommentoinnin kanssa
Hyvä alku ja merkittävä kysymys
Tarinablogi käynnistyi hyvin. Tipu tarjosi ensimmäisen sanan ja tarina suorastaan juoksi käsistä ruudulle. Kaksi muuta sanaa olen jo saanut ja varmasti niistä kirjoitan (Pirre, ainakin lukijaksi kirjautuminen onnistui, palataan niihin toisiin juttuihin!).
On minulta kysytty jotain joka hetkeksi mykisti "Jos sulla on hyvä tarina niin miksi ihmeessä sitä ilmaiseksi tarjoat?" Siis kun kerroin suunnittelevani fiktioblogia.
En muista mitä vastasin. Taisin vain tuijottaa suu auki. Ehkä kohauttaa olkapäitäni. Tai jotain.
Ei minulla ole hyvää tarinaa. Siis mitään valmista. Ainakaan sellaista minkä itse olisin alusta loppuun tehnyt.
Jokainen saamani avainsana on tärkeä. Ne herättävät mielikuvia. Ensimmäinen minulle annettu sana oli laulu, se toi ensin mieleen Kwai-joen sillan ja samalla absurdisti kehtolaulun... kunnes mieleen nousi (elo)kuva jota saatoin sanoa omakseni. Aloin hyräillä laulua jota olen teinistä asti rakastanut ja halusin että se muuttaa jotain. Tässä tapauksessa yhden ihmisen mielen.
Minä en omista muuttuneen maailman tarinaa. Miten voisin myydä sen? Se kuuluu kaikille jotka haluavat sitä seurata ja sille heittää sanoja.
Kirjoitan, ja tulen kirjoittamaan myös rahatöitä. Toivottavasti aina vaan enemmän. Mutta tämä ei kuulu niihin. Ja jotenkin on sellainen hullu tunne että jos haluan siirtää toimeentuloani enemmän ja enemmän kirjoittamisen puolelle, tämä tarina, ja nimenomaan näin tehtynä on tärkeä. Se ei ole myytävänä.
On minulta kysytty jotain joka hetkeksi mykisti "Jos sulla on hyvä tarina niin miksi ihmeessä sitä ilmaiseksi tarjoat?" Siis kun kerroin suunnittelevani fiktioblogia.
En muista mitä vastasin. Taisin vain tuijottaa suu auki. Ehkä kohauttaa olkapäitäni. Tai jotain.
Ei minulla ole hyvää tarinaa. Siis mitään valmista. Ainakaan sellaista minkä itse olisin alusta loppuun tehnyt.
Jokainen saamani avainsana on tärkeä. Ne herättävät mielikuvia. Ensimmäinen minulle annettu sana oli laulu, se toi ensin mieleen Kwai-joen sillan ja samalla absurdisti kehtolaulun... kunnes mieleen nousi (elo)kuva jota saatoin sanoa omakseni. Aloin hyräillä laulua jota olen teinistä asti rakastanut ja halusin että se muuttaa jotain. Tässä tapauksessa yhden ihmisen mielen.
Minä en omista muuttuneen maailman tarinaa. Miten voisin myydä sen? Se kuuluu kaikille jotka haluavat sitä seurata ja sille heittää sanoja.
Kirjoitan, ja tulen kirjoittamaan myös rahatöitä. Toivottavasti aina vaan enemmän. Mutta tämä ei kuulu niihin. Ja jotenkin on sellainen hullu tunne että jos haluan siirtää toimeentuloani enemmän ja enemmän kirjoittamisen puolelle, tämä tarina, ja nimenomaan näin tehtynä on tärkeä. Se ei ole myytävänä.
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Se on nyt siinä
Tarinoita muuttuneesta maailmasta
Tervetuloa lukemaan ja viskelemään sanoja. Seuraava päivitys tulee vielä tarinamaanantain aiheella Meri. Mutta siitä eteenpäin, up yours, kuten muuan ikäiseni mäkikotka sanoo..
Tervetuloa lukemaan ja viskelemään sanoja. Seuraava päivitys tulee vielä tarinamaanantain aiheella Meri. Mutta siitä eteenpäin, up yours, kuten muuan ikäiseni mäkikotka sanoo..
torstai 12. maaliskuuta 2009
Tekstien siirto käynnissä
Muuttuneiden maailman tarinat alkavat siirtyä omaan blogiinsa. Vasta raakateksti on siellä, siispä en vielä avaa sitä. Tarinamaanantai 60 on aiheeltaan meri. Siitä tulee seuraava osa. Sen jälkeen pallo on lukijoillani. Tyylin anna sana - tarina jatkuu. Säännöllisen epäsäännöllisesti.
Joopati joo
Työtyöt - taloushallinto - on ollut hallitsematonta tänään. Päätä on särkenyt ja virheitä tullut eikä esinaisen hermoilu paljoa auttanut asiaa, vaikka tuo olikin vain kaukohermoilupäivällä - 8 sp-viestiä ennen yhtätoista. Tätä se on aina kuulemma ennen kuin edellisen kuukauden kirjanpitotositteet pitää luovuttaa tilitoimistoon.
Särkevä tyhjä pää ja maha joka melkein teki protestin kotimatkalla veivät loputkin järjenrippeet. Kirjoitusjuttuja en saa aikaiseksi ennen kuin olen ottanut aikalisän. Perhe sai sapuskansa, itse en uskalla just nyt muuta kuin nauttia gefilusjuomaa.
Nollakakkosen talvikenkien tarrakiinnitykset ratkeilevat, samoin haalarin polvisauma. Pitäisi korjata. Voisi toki olla ihan mukava tehdä jotain tuollaista välillä.
Kun vaan jaksaisi. Onneksi viikonloppu käytännössä alkoi jo eikä mikään deadline kummittele. Menenpä kurkkaamaan onko nuoripari reissublogannut tänään
Särkevä tyhjä pää ja maha joka melkein teki protestin kotimatkalla veivät loputkin järjenrippeet. Kirjoitusjuttuja en saa aikaiseksi ennen kuin olen ottanut aikalisän. Perhe sai sapuskansa, itse en uskalla just nyt muuta kuin nauttia gefilusjuomaa.
Nollakakkosen talvikenkien tarrakiinnitykset ratkeilevat, samoin haalarin polvisauma. Pitäisi korjata. Voisi toki olla ihan mukava tehdä jotain tuollaista välillä.
Kun vaan jaksaisi. Onneksi viikonloppu käytännössä alkoi jo eikä mikään deadline kummittele. Menenpä kurkkaamaan onko nuoripari reissublogannut tänään
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
"Just sitä mitä mä hain!"
Tämä oli palaute ensimmäisestä episodikässäristäni ohjelmatuottajalta. Katsotaan mitä mieltä ovat teeveekanavat. Jos se on myös sitä mitä he hakivat - niin sitten.
Pikapäivitykset jatkuvat, oli riparilaisten (-95) vanhempainilta ja yllätys yllätys, jouduttiin hartaushetkeen. Tuli vähän puun takaa, mutten mennyt paniikkiin sentään. Mitä nyt itkeskelin virttä 135. Minä!
(kirjoitin tuon eilen, luulin julkaisseeni, heräsin järjettömästi klo viisi aamulla ja totesin että tämähän on luonnoksissa) . Jatkuu siis.
Luettavana olisi sen mahdollisen leffan treatment viikonlopuksi, kirjoitan sen puhtaaksi myös. Jos olen fiksu, käynnistän heinäkuun Lääkäripokkarin kirjoittamisen ajoissa. En vain tiedä olenko fiksu. Taidan olla väsynyt.
Pitäisi tehdä myös tilaa kuivausrummulle. Tulee lauantaina. Periaatteessa tiedän miten, mutta saanko aikaiseksi?
Pesukoneen päivitys näyttäisi myös olevan ajankohtainen. Hankimme tuon nykyisen vuonna 2002 ja nyt se pitää huolestuttavaa ääntä. Mies on sitä mieltä että moottori sanoo lepo ihan milloin vaan. Isompiakin katastrofeja elämässä toki on - mutta just nyt nyrkkipyykkiviikonloppu ei houkuttele.
Jos pesukone leikkaa kiinni niin paha. Eikä juuri parempi jos allekirjoittaneen ajatus leikkaa kiinni. Haluaisin pysähtyä hetkeksi mutten jotenkin osaa. Tapahtuu liikaa.
Pikapäivitykset jatkuvat, oli riparilaisten (-95) vanhempainilta ja yllätys yllätys, jouduttiin hartaushetkeen. Tuli vähän puun takaa, mutten mennyt paniikkiin sentään. Mitä nyt itkeskelin virttä 135. Minä!
(kirjoitin tuon eilen, luulin julkaisseeni, heräsin järjettömästi klo viisi aamulla ja totesin että tämähän on luonnoksissa) . Jatkuu siis.
Luettavana olisi sen mahdollisen leffan treatment viikonlopuksi, kirjoitan sen puhtaaksi myös. Jos olen fiksu, käynnistän heinäkuun Lääkäripokkarin kirjoittamisen ajoissa. En vain tiedä olenko fiksu. Taidan olla väsynyt.
Pitäisi tehdä myös tilaa kuivausrummulle. Tulee lauantaina. Periaatteessa tiedän miten, mutta saanko aikaiseksi?
Pesukoneen päivitys näyttäisi myös olevan ajankohtainen. Hankimme tuon nykyisen vuonna 2002 ja nyt se pitää huolestuttavaa ääntä. Mies on sitä mieltä että moottori sanoo lepo ihan milloin vaan. Isompiakin katastrofeja elämässä toki on - mutta just nyt nyrkkipyykkiviikonloppu ei houkuttele.
Jos pesukone leikkaa kiinni niin paha. Eikä juuri parempi jos allekirjoittaneen ajatus leikkaa kiinni. Haluaisin pysähtyä hetkeksi mutten jotenkin osaa. Tapahtuu liikaa.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Kokeilu valmis
Ensimmäinen pieni episodikässäri valmiina. Huomenna menee nähtäväksi. Toivottavasti tajusin hommasta tarpeeksi...
Anteeksi tällainen pikapäivitys mutta olen ihan uuvuksissa. Palaan siihen tarinablogiin, ihan varmasti...
Anteeksi tällainen pikapäivitys mutta olen ihan uuvuksissa. Palaan siihen tarinablogiin, ihan varmasti...
Työpäivä
Hörpiskelen pöllöcafeen joka-aamu ystävällisesti toimittamaa (hyvää) aamukahvia ja odotan että th-ohjelma päräyttää itsensä käyntiin. Joku toinen lukisi Kauppalehteä, minä bloggaan.
Kotona on lämmintä sisällä. Sanan kaikessa merkityksessä. Ja konkreettinen lämpö tulee lisääntymään, kodinhoitohuoneeseen muuttaa lopultakin se kaipaamani kuivausrumpu. Mies hakee sen lauantaina. Käytetty mutta nuori Boschin sellainen. Jes. Tulee helpottamaan arkeani huomattavasti. Eikä se varmaan sen enempiä sukkia syö kuin pesukonekaan.
Kun vielä saisin pään toimimaan kirjallisesti taas. Vähän niin kuin täytyisi. Ja se täytyminen pelottaa, ajatuksena. Olen ennenkin ihmetellyt sitä yhtä bloggaavaa kolmiokollegaa joka saa parhaiten tekstiä aikaiseksi paineen alla. Mutta keinonsa kullakin.
Mutta nyt on aika keskittyä siihen miksi täällä olen ja alkaa syöttää laskuja ja niiden kavereita ohjelmaan
Kotona on lämmintä sisällä. Sanan kaikessa merkityksessä. Ja konkreettinen lämpö tulee lisääntymään, kodinhoitohuoneeseen muuttaa lopultakin se kaipaamani kuivausrumpu. Mies hakee sen lauantaina. Käytetty mutta nuori Boschin sellainen. Jes. Tulee helpottamaan arkeani huomattavasti. Eikä se varmaan sen enempiä sukkia syö kuin pesukonekaan.
Kun vielä saisin pään toimimaan kirjallisesti taas. Vähän niin kuin täytyisi. Ja se täytyminen pelottaa, ajatuksena. Olen ennenkin ihmetellyt sitä yhtä bloggaavaa kolmiokollegaa joka saa parhaiten tekstiä aikaiseksi paineen alla. Mutta keinonsa kullakin.
Mutta nyt on aika keskittyä siihen miksi täällä olen ja alkaa syöttää laskuja ja niiden kavereita ohjelmaan
maanantai 9. maaliskuuta 2009
(Tell me why) I don't like mondays
En osaa kirjoittaa, runoni ei muotoa saa.
Tarinamaanantaina Meri-teema houkuttelisi mutta jää nähtäväksi. Nyt ei synny fiktiota, palaudun vielä viikonlopun kirjoituksista. Piti saada se uusi tarinablogikin käyntiin mutta nyt on pää tyhjä.
20-vuotiaan juhlat tuli pidettyä, kivasti meni ja päivänsankari sai toivomansa Moccamasterin ajastinkatkaisulla. Meillä on oma Mokkis jolla on ikää saman verran kuin Ysiseiskalla, tai oikeastaan keitin on viikon vanhempi kuin tuo viidesluokkalainen. Hyvin toimii.
Vähän vähemmän väsähtänyttä päivitystä voi lukea täältä Tytär ja vävy ovat Thaimaassa reissussa ja sisarukset ovat tilanneet tuliaisiksi kenkiä. Reissublogiin kannattaa kurkistaa, jos ei muuten niin tuon Son-in-lawin mahtavien valokuvien takia - ja apina päässä-niminen päivitys sai minusta hysteerisen hihityksen ulos vaikka olin umpiväsynyt.
(luova tauko jonka aikana äiti unohti olevansa kypsä ja vastuuntuntoinen aikuinen - olen siis niiiiiiin tympiintynyt tappeleviin veljeksiin jotka tyhjentävät ilman lupaa leipälaatikon kun silmä välttää. ...ttuakoa mä tänne kannan kädet pitkinä kaupasta kamaa? Kahteen moolokinkitaan! Lapset kasvaa, joo, tiedetään. Saavat ruveta leipomaan itse leipänsä! Eikä se leipä edes ole se painavin kannettava..)
Huoh, takaisin järkevien kirjoihin (hahahahaha!) . Toivottavasti naapuri joka kolasi lunta etupihalla ei kuullut alatyylistä purkaustani.
Tarinamaanantaina Meri-teema houkuttelisi mutta jää nähtäväksi. Nyt ei synny fiktiota, palaudun vielä viikonlopun kirjoituksista. Piti saada se uusi tarinablogikin käyntiin mutta nyt on pää tyhjä.
20-vuotiaan juhlat tuli pidettyä, kivasti meni ja päivänsankari sai toivomansa Moccamasterin ajastinkatkaisulla. Meillä on oma Mokkis jolla on ikää saman verran kuin Ysiseiskalla, tai oikeastaan keitin on viikon vanhempi kuin tuo viidesluokkalainen. Hyvin toimii.
Vähän vähemmän väsähtänyttä päivitystä voi lukea täältä Tytär ja vävy ovat Thaimaassa reissussa ja sisarukset ovat tilanneet tuliaisiksi kenkiä. Reissublogiin kannattaa kurkistaa, jos ei muuten niin tuon Son-in-lawin mahtavien valokuvien takia - ja apina päässä-niminen päivitys sai minusta hysteerisen hihityksen ulos vaikka olin umpiväsynyt.
(luova tauko jonka aikana äiti unohti olevansa kypsä ja vastuuntuntoinen aikuinen - olen siis niiiiiiin tympiintynyt tappeleviin veljeksiin jotka tyhjentävät ilman lupaa leipälaatikon kun silmä välttää. ...ttuakoa mä tänne kannan kädet pitkinä kaupasta kamaa? Kahteen moolokinkitaan! Lapset kasvaa, joo, tiedetään. Saavat ruveta leipomaan itse leipänsä! Eikä se leipä edes ole se painavin kannettava..)
Huoh, takaisin järkevien kirjoihin (hahahahaha!) . Toivottavasti naapuri joka kolasi lunta etupihalla ei kuullut alatyylistä purkaustani.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Muokattu kirjameemi.
Tuo taannoinen kirjameemi sai ajatukseni juoksuun. Joku jossain on sitä mieltä että koko maailman olisi luettava tietyt kirjat.
Heitänpä tässä haasteen lukijoille ja ystäville.
1. Kirjoita blogiisi 5-10 kirjaa joita juuri sinä haluaisit suositella toisille ihmisille. Perustella saa miksi, ei ole pakko.
2. laita kommenttia kun homma on tehty ja heitä eteenpäin jos siltä tuntuu..
3 blogittomat ovat tervetulleita käyttämään kommenttilaatikkoani jos meemi kiinnostaa.
Ja tässä aloitan itse
- Harriette Arnow: Nukentekijä
- Arto Paasilinna: Herranen aika
- J.K. Rowling: Harry Potter, osat 1-7
- Richard Bachmann: Pitkä marssi
- Stephen King: Se
- Janet Fitch: Valkoinen oleanteri
- Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat
- Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna + 3 muuta sarjaan liittyvää
- Ruth Rendell: Syyllisyyden puu
- Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
- Leena Lehtolainen: Tappava säde
(No, nyt taisi tulla jo 11, vaan hälläkö väliä)
Heitänpä tässä haasteen lukijoille ja ystäville.
1. Kirjoita blogiisi 5-10 kirjaa joita juuri sinä haluaisit suositella toisille ihmisille. Perustella saa miksi, ei ole pakko.
2. laita kommenttia kun homma on tehty ja heitä eteenpäin jos siltä tuntuu..
3 blogittomat ovat tervetulleita käyttämään kommenttilaatikkoani jos meemi kiinnostaa.
Ja tässä aloitan itse
- Harriette Arnow: Nukentekijä
- Arto Paasilinna: Herranen aika
- J.K. Rowling: Harry Potter, osat 1-7
- Richard Bachmann: Pitkä marssi
- Stephen King: Se
- Janet Fitch: Valkoinen oleanteri
- Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat
- Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna + 3 muuta sarjaan liittyvää
- Ruth Rendell: Syyllisyyden puu
- Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
- Leena Lehtolainen: Tappava säde
(No, nyt taisi tulla jo 11, vaan hälläkö väliä)
Onnea 20 v 5.3.2009
Lintu lensi pesästä jo pari vuotta sitten ja koulukin loppui. Mutta tämä on silti niin hyvä
Schoolbag in hand, she leaves home in the early morning
Waving goodbye with an absent-minded smile
I watch her go with a surge of that well-known sadness
And I have to sit down for a while
The feeling that Im losing her forever
And without really entering her world
Im glad whenever I can share her laughter
That funny little girl
Slipping through my fingers all the time
I try to capture every minute
The feeling in it
Slipping through my fingers all the time
Do I really see whats in her mind?
Each time I think Im close to knowing
She keeps on growing
Slipping through my fingers all the time
Sleep in our eyes, her and me at the breakfast table
Barely awake, I let precious time go by
Then when shes gone theres that odd melancholy feeling
And a sense of guilt I cant deny
What happened to the wonderful adventures?
The places I had planned for us to go?
(slipping through my fingers all the time
)Well, some of that we did but most we didnt
And why I just dont know
Slipping through my fingers all the time
I try to capture every minute
The feeling in it
Slipping through my fingers all the time
Do I really see whats in her mind?
Each time I think Im close to knowing
She keeps on growing
Slipping through my fingers all the time
Sometimes I wish that I could freeze the picture
And save it from the funny tricks of time
Slipping through my fingers...
Valmis
Toukokuun mystiikka lähti toimitukseen.
Kulhollinen cocktail-lihapullia pyöritelty siinä välissä.
Ynnä siivottu portaikko, vessa ja keittiön lattia, plus laitettiin parit tiskit eestaas und so weiter.
Nyt on aikalisän aika.
Kulhollinen cocktail-lihapullia pyöritelty siinä välissä.
Ynnä siivottu portaikko, vessa ja keittiön lattia, plus laitettiin parit tiskit eestaas und so weiter.
Nyt on aikalisän aika.
Munakellopäivä
Kiitos tiistaisen deadlinen, huomisten juhlien ja viikon verran retuperällä olleiden kotitöiden, tuli päivästä munakellopäivä.
Siis aikuisten oikeasti, kännykän kello pärähtää tunnin välein ja silloin pidän tauon. Äsken kirjoitin tunnin pokkaria ja se valmistuu tänään. Jäljellä vain pari tuhatta sanaa ja hääkellojen soittoa. Pieni avunpyyntö jos joku lukija osaa saamenkieltä - mikä on "isoäiti" saameksi?
Seuraavaan tuntiin mahtuu vessan siivousta, sitten seuraa vaatehuoltoa, sitten taas kirjoittamista, sitten yleisen kaaoksen raivaamista, sitten huomisten tarjoomusten alustusta. Tämä on ainoa keino välttää paniikki.
Että tällainen pikatiedote.
Siis aikuisten oikeasti, kännykän kello pärähtää tunnin välein ja silloin pidän tauon. Äsken kirjoitin tunnin pokkaria ja se valmistuu tänään. Jäljellä vain pari tuhatta sanaa ja hääkellojen soittoa. Pieni avunpyyntö jos joku lukija osaa saamenkieltä - mikä on "isoäiti" saameksi?
Seuraavaan tuntiin mahtuu vessan siivousta, sitten seuraa vaatehuoltoa, sitten taas kirjoittamista, sitten yleisen kaaoksen raivaamista, sitten huomisten tarjoomusten alustusta. Tämä on ainoa keino välttää paniikki.
Että tällainen pikatiedote.
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Tekstimaratonviikonloppu
Prioriteetit ensin. Tytär89 täytti eilen 20 vuotta. Onnittelubloggaus tulossa. Juhlat sunnuntaina lähimpien kesken.
Sitten kirjoittamisesta. Toukokuun Mystiikka valmistunee maanantaina. Sitten pitäisi se mainitsemani kässärisynopsis raapaista kasaan. Ja Tarinoita muuttuneesta maailmasta -blogin pohja on olemassa. Vielä en sitä käynnistä. Siirrän kolme valmista maanantaitarinaa ensin ja julkaisen blogin sitten. Tervetuloa seuraamaan ne jotka muuttuneen maailman tarinasta tykkäsivät.Ilmoitan milloin.
No niin , tässä minä luin tekstini ja näyttää aika hyvältä burnout-reseptiltä...ei, en päästä sitä siihen asti! "Älä tapa ittees!" neuvoi se toinen tuottaja jolle sitä kässärisynopsista kasaan. Yritän välttää.
Sitten kirjoittamisesta. Toukokuun Mystiikka valmistunee maanantaina. Sitten pitäisi se mainitsemani kässärisynopsis raapaista kasaan. Ja Tarinoita muuttuneesta maailmasta -blogin pohja on olemassa. Vielä en sitä käynnistä. Siirrän kolme valmista maanantaitarinaa ensin ja julkaisen blogin sitten. Tervetuloa seuraamaan ne jotka muuttuneen maailman tarinasta tykkäsivät.Ilmoitan milloin.
No niin , tässä minä luin tekstini ja näyttää aika hyvältä burnout-reseptiltä...ei, en päästä sitä siihen asti! "Älä tapa ittees!" neuvoi se toinen tuottaja jolle sitä kässärisynopsista kasaan. Yritän välttää.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Älkäähän nyt hosuko..
Monta mutkaa on vielä matkassa. Monta jossia. Mutta se että tällaista edes heitetään ilmaan minun kohdallani on kuin sadusta suoraan.
Itse asiassa huhu kirjoittamisistani on levinnyt työpaikalla tänään ja olen saanut tänään useamman kuin tuon yhden tulevaisuuden vision. Pieniä kokeiluja jotka roikkuvat paljolti siitä kiinnostuuko joku tv-kanava niistä...mutta olen osana prosessia.
Olen siis harpannut pitkän loikan syksystä 2007 kun tarjosin ekaa novelliani Kolmiokirjalle.
Ja vaikka menisi kaikki nämä haaveet mönkään niin toimeentuloksi asti on jo sovittua kirjoittamista kunhan elän visusti.
Itse asiassa huhu kirjoittamisistani on levinnyt työpaikalla tänään ja olen saanut tänään useamman kuin tuon yhden tulevaisuuden vision. Pieniä kokeiluja jotka roikkuvat paljolti siitä kiinnostuuko joku tv-kanava niistä...mutta olen osana prosessia.
Olen siis harpannut pitkän loikan syksystä 2007 kun tarjosin ekaa novelliani Kolmiokirjalle.
Ja vaikka menisi kaikki nämä haaveet mönkään niin toimeentuloksi asti on jo sovittua kirjoittamista kunhan elän visusti.
Jos toiveet olisivat porsaita
...pekoni olisi aina tarjouksessa. Olikohan se Stephen King joka tuon murjaisi jossain kirjassaan.
Elämä heittelee. Ja jos se viskaa oikeaan suuntaan niin on ihan mahdollista että minä kirjoitan ensi syksynä kotona täysipäi(väi)sesti apurahan turvin. The tuottaja laittaa pyörät pyörimään. Hän haluaa tehdä sen ison juttunsa juuri minun kanssani. Piste.
Kaikki on vielä ihan levällään. Mutta jos tällaista mahdollisuutta edes vilautetaan minulle, no voitte kuvitella...
Tekstini, siis kolmiopokkari, reginanovelli ja kaksi viimeisintä maanantaitarinaa puhuivat puolestaan. Tapani tehdä dialogia on sitä mitä draamaan tarvitaan. Tjsp.
Tätä sulatellessa pitää tahkota viimeinen luku toukokuun Mystiikkaan.
Elämä heittelee. Ja jos se viskaa oikeaan suuntaan niin on ihan mahdollista että minä kirjoitan ensi syksynä kotona täysipäi(väi)sesti apurahan turvin. The tuottaja laittaa pyörät pyörimään. Hän haluaa tehdä sen ison juttunsa juuri minun kanssani. Piste.
Kaikki on vielä ihan levällään. Mutta jos tällaista mahdollisuutta edes vilautetaan minulle, no voitte kuvitella...
Tekstini, siis kolmiopokkari, reginanovelli ja kaksi viimeisintä maanantaitarinaa puhuivat puolestaan. Tapani tehdä dialogia on sitä mitä draamaan tarvitaan. Tjsp.
Tätä sulatellessa pitää tahkota viimeinen luku toukokuun Mystiikkaan.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Ja sitten seuraa mainos!
Timantti 3 ilmestyy 25.3. ja on otsikoltaan
JUMALTEN VALTAKUNTA
Virpi Anders
"Kun Katan sarjakuva-albumi palkitaan kilpailussa, kaikki unelmat näyttävät äkkiä käyvän toteen. Kata saa arvostusta, julkisuutta ja uuden, mielenkiintoisen työpaikan Galleria Brennerissä. Vain Katan oma perhe kääntää Katalle selkänsä mutta se ei haittaa, sillä gallerian väestä on jo tulossa Katalle uusi perhe. Kata muokataan kokonaan uudeksi, vaatetusta, kampausta ja meikkiä myöten. Samalla hänet vihitään uuden perhen salaisuuksiin. Salaisuuksiin joiden myötä Kata oppii aivan uuden puolen niin rakkaudesta kuin sen kääntöpuolestakin"
JUMALTEN VALTAKUNTA
Virpi Anders
"Kun Katan sarjakuva-albumi palkitaan kilpailussa, kaikki unelmat näyttävät äkkiä käyvän toteen. Kata saa arvostusta, julkisuutta ja uuden, mielenkiintoisen työpaikan Galleria Brennerissä. Vain Katan oma perhe kääntää Katalle selkänsä mutta se ei haittaa, sillä gallerian väestä on jo tulossa Katalle uusi perhe. Kata muokataan kokonaan uudeksi, vaatetusta, kampausta ja meikkiä myöten. Samalla hänet vihitään uuden perhen salaisuuksiin. Salaisuuksiin joiden myötä Kata oppii aivan uuden puolen niin rakkaudesta kuin sen kääntöpuolestakin"
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Kirjameemi
Satun blogista tämän sieppasin ja nopeasti listaa silmäilleenä taitaa olla niin että kirjasivistys on reikäinen kuin emmental. Eli alunperin BBC:n lista kirjoista jotka kaikkien pitäisi lukea, Ilta-Sanomien suomen oloihin muokattuina. Lihavoidut olen lukenut, normaalifonttisia en. Jokunen kommentti mukana.
1. Aapeli: Siunattu hulluus
2. Aho Juhani: Rautatie
3. Atwood Margaret: Sokea surmaaja (En tätä Atwoodia. "Orjattaresi" olen lukenut ja pidin. Satun vertaus oli minulle suuri kunnia, kiitos!)
4. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo (Pitäisi-listalla jo vuosia)
5. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä (Never heard)
6. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli
7. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa
8. Bellow Saul: Herzog
9. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta
10. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
11. Camus Albert: Sivullinen
12. Canth Minna: Köyhää kansaa
13. Carpelan Bo: Axel
14. Dickens Charles: Oliver Twist (no lopultakin yksi!)
15. Donner Jörn: Isä ja poika
16. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus (häpeäpilkku kun en voi boldata!!!!)
17. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (Ihan hyvä leffanakin)
18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi
19. Duras Marguerite: Rakastaja
20. Flaubert Gustave: Madame Bovary
21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut
23. Grass Günter: Peltirumpu
24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä
25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto. (olisi nyt ollut edes Joel!)
26.Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat
27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen (Ei ensimmäistäkään Hietamiestä luettu, eikä Hirvisaarea)
28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija
30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma (kuului koulun pakollisiin, mutta parikin kertaa lainasin kirjastosta sen jälkeen ihan vapaaehtoisesti
31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä
32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä
33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase (jätti kylmäksi kuten Härkösen myöhemmätkin)
34. Itkonen Juha: Kohti
35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi
36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus (joo, ja Taikurin hattu, Taikatalvi, Muumipapan urotyöt ja lempparini, Muumipeikko ja pyrstötähti!)
37. Joenpelto Eeva:Vetää kaikista ovista (Tuo saattaa olla minulla, en ole purkanut kaikkia äidiltä jääneitä kirjoja joista sisko ei ollut kiinnostunut)
38. Joyce James: Taiteilijan omakuva
9. Kafka Franz: Oikeusjuttu (En mutta tahtoisin)
40. Kalevala (13-vuotiaana, samainen eepos jäi minulle vanhempien kuoleman jälkeisessä lusikka-tasajaossa
41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä (osu ja uppos 18-vuotiaana, tympi kolmekymppisenä ja nyt taas ravisteli neljävitosena)
42. Kianto Ilmari: Punainen viiva
43. Kihlman Christer: Kallis prinssi
44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen
45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä (joskus toisella kymmenellä vaikka se kotona ollut painava laitos oli äärimmäisen haasteellinen luettava - se oli niillä kryptisillä wanhoilla kirjaimilla kirjoitettu. Tuo piti luovuttaa siskolle. Kun kerta minä sain Kalevalan.
46. Krohn Leena: Tainaron
47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti
48. Lander Leena: Käsky
49. Lehtonen Joel: Putkinotko
50. Lindgren Astrid: Peppi pitkätossu (lapsena luin Lindgrenin tuotannon melkein riekaleiksi ja ainoa josta en tykkää on Veljeni Leijonamieli)
51. Väinö Linna: Tuntematon sotilas (kahdesti; suomeksi och också på fadersmål. Oli isän kestosuosikkeja)
52 Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla
53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia (haluaisin, mutta pelkään tarttua)
54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa
a55. Mann Thomas: Taikavuori
56. McEwan Ian: Sovitus
57. Meri Veijo: Manillaköysi
58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus
59. Miller Arthur: Ajan uurteita
60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri (kummisedän kirjahyllystä, 15-vuotiaana)
61. Milne A.A.: Nalle Puh
62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet (kaikki Annat ja muutenkin Montgomerya, enemmän tykkäsin uudenkuun Emiliasta ja Sinisestä Linnasta)
63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu(karheankaunis)
64. Murakami Haruki: Kafka rannalla
65. Mäkelä Hannu: Mestari
66. Neruda Pablo: Andien mainingit
67. Oksanen Sofi: Puhdistus (palkintonsa ansainnut)
68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies
69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu
70. Peltonen Juhani: Elmo
71. Proulx Annie: Lyhyt kantama
72. Pulkkinen Riikka: Raja(tykkäsin!)
73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat (Ei yhtään päätaloa sen enempää kuin laila hootakaan - olen kai ihan huono suomalainen lukija..)
74. Raittila Hannu: Canal Grande
75. Remes Ilkka: 6/1276.(Remes rulettaa)
76.Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi (Kaikki Potterit luettu, kerran toisensa jälkeen, ja tullaan varmasti lukemaan uudelleen ja uudelleen!!!
77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset
78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali (Herkullinen)
79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella?
80. Saisio Pirkko: Elämänmeno (useampaan kertaan)
81. Shakespeare William: Hamlet (Ei Shakespearea, tuota, milloin putosinkaan puusta?)
82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat(tykkäsin vaikka paras Shields on Ellei)
83Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
84. Sartre Jean-Paul: Inho
85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut
86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo
87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä( äikän tunnilla joskus luettiin se katkelma Lenniestä ja rouva Curleysta ja sen jälkeen haalin kirjan käsiini. Steinbeckiltä olin aikaisemmin lukenut Punaisen ponin, kymmenvuotislahja kummitädiltäni Irmalta)
88. Styron William: Sofien valinta (hyvä kirja, mutta äiti minussa ei halua tarttua tuohon enää . Korvissa kaikuu aina "nehmen Sie das Mädchen"- voiko perheelle pahempaa tehdä?
89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen( jo vain, vaikka tykkäsinkin Klausista enemmän kuin Yrjöstä. )
90. Tervo Jari: Troikka
91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta (olen yrittänyt, kerran jos toisenkin...kun periaatteessa kaikki ainekset ovat minun makuuni. Soppaa on vain liikaa. Tulee ähky!)
92. Tolstoi Leo: Anna Karenina
93. Turkka Jouko: Aiheita (En koskisi pihdeilläkään)
94. Tuuri Antti: Pohjanmaa
95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
96. Kaari Utrio: Eevan tyttäret (lukuelämys!)
97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut
98. Viita Lauri: Betonimylläri
99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen (kävi vähän niinkuin TSH:n kanssa)
100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran
Että sellaista. 29 prosenttia jos oikein laskin. Jäävuoren huippu kaikesta mitä olen lukenut mutta, no, ehken olisi valinnut kaikkia noita välttämättömiksi. Shakespearen ja Dostojevskin kanssa en ole lyönyt vielä hanskoja tiskiin.
85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut
86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo
87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä( äikän tunnilla joskus luettiin se katkelma Lenniestä ja rouva Curleysta ja sen jälkeen haalin kirjan käsiini. Steinbeckiltä olin aikaisemmin lukenut Punaisen ponin, kymmenvuotislahja kummitädiltäni Irmalta)
88. Styron William: Sofien valinta (hyvä kirja, mutta äiti minussa ei halua tarttua tuohon enää . Korvissa kaikuu aina "nehmen Sie das Mädchen"- voiko perheelle pahempaa tehdä?
89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen( jo vain, vaikka tykkäsinkin Klausista enemmän kuin Yrjöstä. )
90. Tervo Jari: Troikka
91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta (olen yrittänyt, kerran jos toisenkin...kun periaatteessa kaikki ainekset ovat minun makuuni. Soppaa on vain liikaa. Tulee ähky!)
92. Tolstoi Leo: Anna Karenina
93. Turkka Jouko: Aiheita (En koskisi pihdeilläkään)
94. Tuuri Antti: Pohjanmaa
95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
96. Kaari Utrio: Eevan tyttäret (lukuelämys!)
97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut
98. Viita Lauri: Betonimylläri
99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen (kävi vähän niinkuin TSH:n kanssa)
100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran
Että sellaista. 29 prosenttia jos oikein laskin. Jäävuoren huippu kaikesta mitä olen lukenut mutta, no, ehken olisi valinnut kaikkia noita välttämättömiksi. Shakespearen ja Dostojevskin kanssa en ole lyönyt vielä hanskoja tiskiin.
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Ekoeskarilainen?
Nollakakkosen huomioita kotimatkalta:
- Ihanaa miten hiljaista. Ei yhtään autoa pilaamassa meidän kävelyä (talsimme uneliasta lähiömetsätietä kotiin päin)
- Jaha, siinä tuli sitten rauhanhäiritsijä. (Kun se pakollinen auto sieltä hurahti sitten ohi)
- Kuinka jotkut kehtaa sotkea luontoa tällaisilla! (tupakantumppeja maassa)
Ja niin edelleen. Saa nähdä kauanko ympäristötietoisuutta kestää.
Mitä tulee äitiin niin jotain taisin saada aikaiseksikin. Partion pankkiasiat tuli hoidettua ja vaatehuolto saatettua ajan tasalle - olotila jota kestää yleensä noin puoli vuorokautta täällä, huokaus..
Kauppareissulla tapahtui Retkahdus: "Hei, olen Reine ja neulelanka-addikti" Mukaan lähti kaksi mustaa ja yksi harmaanroosa Novita Rose. Jokainen joka kurkkaisi yhteen tiettyyn kaappiin meidän alakerrassa pudistaisi raskaasti päätään.
Nyt sanasorvin ääreen, että tulee tienattuakin eikä vain tuhlattua.
- Ihanaa miten hiljaista. Ei yhtään autoa pilaamassa meidän kävelyä (talsimme uneliasta lähiömetsätietä kotiin päin)
- Jaha, siinä tuli sitten rauhanhäiritsijä. (Kun se pakollinen auto sieltä hurahti sitten ohi)
- Kuinka jotkut kehtaa sotkea luontoa tällaisilla! (tupakantumppeja maassa)
Ja niin edelleen. Saa nähdä kauanko ympäristötietoisuutta kestää.
Mitä tulee äitiin niin jotain taisin saada aikaiseksikin. Partion pankkiasiat tuli hoidettua ja vaatehuolto saatettua ajan tasalle - olotila jota kestää yleensä noin puoli vuorokautta täällä, huokaus..
Kauppareissulla tapahtui Retkahdus: "Hei, olen Reine ja neulelanka-addikti" Mukaan lähti kaksi mustaa ja yksi harmaanroosa Novita Rose. Jokainen joka kurkkaisi yhteen tiettyyn kaappiin meidän alakerrassa pudistaisi raskaasti päätään.
Nyt sanasorvin ääreen, että tulee tienattuakin eikä vain tuhlattua.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Sadas bloggaus, eli tärkeä tarkennus
Tämä muokkaustila ilmoitti tämän kirjoituksen olevan The sadas bloggaus. Mikäpä siinä.
Mutta itse asiaan - perjantaina kirjoitin otsikolla Ystävä. Toivon sydämestäni ettei kukaan käsittänyt sitä miksikään vaatimuslistaksi! Johan nyt, minä itse olen niin luokaton ystävä välillä etten mokomia kehtaisi vaatia.
Mutta nämä mistä Ystävä-bloggauksessa kerroin olivat jotain joita Ystävä alias Sisko todella teki perjantaina hyväkseni ja kirjoitukseni on tarkoitettu kiitokseksi hänelle ja ilonilmauksekseni siitä että tämä siunattu ihminen on ollut elämässäni aina ja jos se minusta riippuu niin aina pysyykin.
Minä olen rikas nainen. Tilisaldosta viis.
Mutta itse asiaan - perjantaina kirjoitin otsikolla Ystävä. Toivon sydämestäni ettei kukaan käsittänyt sitä miksikään vaatimuslistaksi! Johan nyt, minä itse olen niin luokaton ystävä välillä etten mokomia kehtaisi vaatia.
Mutta nämä mistä Ystävä-bloggauksessa kerroin olivat jotain joita Ystävä alias Sisko todella teki perjantaina hyväkseni ja kirjoitukseni on tarkoitettu kiitokseksi hänelle ja ilonilmauksekseni siitä että tämä siunattu ihminen on ollut elämässäni aina ja jos se minusta riippuu niin aina pysyykin.
Minä olen rikas nainen. Tilisaldosta viis.
Lauantai täynnä tekemistä
Eilen aamusta pyyhälsin lenkille, pitkän tauon jälkeen. Turha kai sanoakaan että juoksukunnosta oli vain rippeet jäljellä. No, reipas kävely ja tiettömien taivalten valitseminen sai korvata juoksun. Kahlasin umpihangessa ja se oli - hauskaa.
Sitten partiovanhempien kirjanpidon kimppuun. Pitäisi saada se luovutuskuntoon asap. No, lähes valmiiksi sainkin.
Sitten pokkaria josta ei puutu enää kuin kolmannes. Viikko aikaa, kolme ja puoli lukua. Hoituu. Ajatus katkesi tällä kertaa siihen kun jäin miettimään voiko ihminen saada kukkamaljakosta päähänsä niin että nousee iso kuhmu muttei tule aivotärähdystä.
Kihlapari kävi eilen illalla kylässä, ennen kolmen viikon Thaimaan-lomaansa. Syötiin uunilohta, perunoita ja salaattia, mies oli askarrellut kaksi eri majoneesikastiketta (nam). Jälkkärinä hedelmärahkaa.
Illalla sauna, elokuva, lasi viiniä ja nukkumaan. Miten tuikitavallinen lauantai. Ja miten kaivattu pakkaskauden jälkeen.
Aamun Hesari uutisoi viimesyksyisestä keikkatyöpaikastani. Jutun luettuani olen vähän hämmennyksissä - mukava omistajapariskunta mutta tapahtumien kehityksen kannalta olen hyyyyvin tyytyväinen kun pääsin paikasta eroon
Sitten partiovanhempien kirjanpidon kimppuun. Pitäisi saada se luovutuskuntoon asap. No, lähes valmiiksi sainkin.
Sitten pokkaria josta ei puutu enää kuin kolmannes. Viikko aikaa, kolme ja puoli lukua. Hoituu. Ajatus katkesi tällä kertaa siihen kun jäin miettimään voiko ihminen saada kukkamaljakosta päähänsä niin että nousee iso kuhmu muttei tule aivotärähdystä.
Kihlapari kävi eilen illalla kylässä, ennen kolmen viikon Thaimaan-lomaansa. Syötiin uunilohta, perunoita ja salaattia, mies oli askarrellut kaksi eri majoneesikastiketta (nam). Jälkkärinä hedelmärahkaa.
Illalla sauna, elokuva, lasi viiniä ja nukkumaan. Miten tuikitavallinen lauantai. Ja miten kaivattu pakkaskauden jälkeen.
Aamun Hesari uutisoi viimesyksyisestä keikkatyöpaikastani. Jutun luettuani olen vähän hämmennyksissä - mukava omistajapariskunta mutta tapahtumien kehityksen kannalta olen hyyyyvin tyytyväinen kun pääsin paikasta eroon
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
