Uusi viikko

...uudet kujeet? No ei, vanhoilla sinnitellään. Päivän ohjelmassa olisi askarrella muovikassillinen omppuja säilyvämpään muotoon, hakea kirjastosta pari oppikirjaa, naputella rikostajarakkautta, mietiskellä äidin ja pojan välistä keskustelua isoista asioista (fiktiivistä)

Pohjalla on hyvä viikonloppu, jonka voisi otsikoida vaikka Teemana ystävyys. Miehet mekoissa rakkaaksi käyneen työporukan kanssa perjantaina, silmiä aukovaa itsetuntemuskeskustelua M-siskon kanssa lauantaina ja sunnuntaina sitten haastattelu liittyen tähän kirjahankkeeseen .

Puolitoista tuntia puhuin lähes keskeytyksettä nauhurin pyöriessä. En ollenkaan tiedä päätyykö tämä minun tajunnanvirtani lopulliseen kirjaan mutta sain haastattelusta lähes yhtä paljon kuin annoin, ellen enemmän.
Teki hyvää pohtia ihmissuhteitaan, itseään ystävänä, välimatkan merkitystä ystävyydelle, miehen ja naisen ystävyyttä.

Erityisesti viimeksi mainittu on pohdituttanut paljon muutenkin. Ystäviini kuuluu eri-ikäisiä naisia, pari heteromiestä - lähinnä ystävien puolisoita - ja yksi kolmekymppinen homomies. Ei siis monia miespuolisia joita voisin ystäviksi nimittää, mutta sitäkin läheisempiä

Jotkut eivät usko että heteromies ja -nainen voivat olla ystäviä ilman seksuaalista jännitettä. Minä uskon ja uskon jopa niin että tämän voi laittaa koetukselle; voi mennä sänkyyn ja todeta että tämä ei ollut meitä varten, meidän juttu ei ollut tässä - ja olla ehkä parempia ystäviä sen jälkeen.
Keskustelun jälkeen oli tyhjä ja kaikkensa antanut olo, hyvällä tavalla.

Ja pisteeksi iin päälle törmäsin metrossa (edit, kirjoitin ensin metrolla, onneksi editointienkelini Kirsi huomasi asian ja pelasti ystävän joutumasta kiskoille liiskaksi!) entiseen naapuriin jonka kanssa jaettiin ilot ja surut vuosikausia.

Tämä nainen on varsinainen arjen sankari, kävi aikoinaan puistattavia piirteitä saanutta huoltajuustaistelua lapsistaan, opiskeli ammattikoululaisesta akateemiseksi lukihäiriöstä ja taloudellisista haasteista huolimatta.
Nyt tämä lämmin ihminen, kahden kulttuurin lapsi on ylpeä pienen tytön isoäiti ja tekee työtä jota rakastaa.
Sain häneltä jatkokyydin kotiin ja kutsuin hänet kahville, päivitettiin yhteystiedot ja todellakin tapaamme uudestaan.
Voisiko henkinen eväspussi olla muuta kuin kukkuroillaan tällaisen viikonlopun jälkeen?
Nyt on arki täällä taas, kouluunlähtöhälinää taustalla. Ysivitonen lähtee torstaina rippilahjamatkalleen Lontooseen. Ulkona on on syksy saanut niskalenkin kesästä. Viikon alku tuntuu hyvältä.