Tai ei ehkä sittenkään

Eilen laski kuume ja minähän tietysti julistin itseni terveeksi siltä istumalta, nappasin pari buranaa ja säntäsin postiin ja pankkiin ja ruokakauppaan ja herratiesmihin. Sillä seurauksella että kuume nousi yöllä uudestaan.

Ei tämä vissiin sikasellaista ole. Ei lihaskipuja ja kuume tuli viimeisenä. Räkä roiskuu ja yskittää, joten tänään otan opiksi ja pysyn suosiolla kotona (paitsi huoltamomarketista pakkotäydennykset ruokaostoksiin plus jääteetä: minä ja perheen pojat olemme täysin addiktoituneita Pirkka persikkajääteehen!)

Sitä Marinan vinkkaamaa Kariston romaanikilpailua olen miettinyt ees ja taas. Arvonnan alla on, aloitanko ihan tyhjästä, käytänkö sitä synopsista jolla yritin Gummeruksen kirjailijakouluun vai jalostanko yhden Kolmiopokkareistani romaaniksi. Viimeiseksi mainittu houkuttelisi enemmän. Vaihtaisin näkökulmaa romaanikässärissä. Vähän samaan tyyliin kuin Siintää Sargassomeri/Kotiopettajattaren romaani. Ja huom, vertaus koski sitten vain ja ainoastan näkökulmia.
Jos joku ei Sargassomeri-romaania tunne niin briiffisti, se on Jean Rhysin romaani jonka minäkertoja on Bertha Mason, siis Kotiopettajattaren romaanin hullu rouva Rochester.