Myönnän että tekemiseni yleensäkin ovat paikasta toiseen singahtelua.
Silloin kun lapset olivat pieniä, oli vähän pakko. Se jäi päälle ja alkoi tuntua omalta. Että kirjoittaa pari riviä pokkaria, käy laittamassa pyykit kuivumaan, pari riviä pokkaria, purkaa tiskit koneesta, pari riviä pokkaria...no ymmärrätte idean.
Tämä päivä on ollut huonolla tavalla sellainen. Tarkoittaa siis sitä että singahtelu ei ole ollut edes singahtelua vaan vetelää aloittamisesta ja toiseen hommaan siirtymistä.
Kaikki on jäänyt vaiheeseen, kirjoittaminen, siivoaminen, opiskelu...tuntuu että kommunikointi ihmisten kanssa on sekin ollut puolihuolimattomia puolilauseita.
En muista mistä luin että joku ei ollut hajamielinen älykkyyden tai taiteellisuuden vuoksi vaan siksi että mieli oli hajalla. Lause oli käännös englannista: "absent mind" , toimii lontoonkielellä paremmin.
Ja juuri sellaiselta minusta on tuntunut tänään. Sitä tunnustelee otsalohkoaan että ihanko tosi mulle ei ole tehty salaa lobotomiaa yöllä?
Enkä ole edes katsonut telkkaria! Joskus aikoinaan kun pidin päiväkausien Jack Bauer -maratoneja (kera neulepuikkojen tai viikattavien pyykkien; älkää nyt vaan luulko että minä VAIN olisin ;D ) oli pää puuduksissa kauttaaltaan. Jos on tullut kiire pokkarin kanssa, olen seuraavan päivän hitusen toistaitoinen.
Nyt ei ole yhtä yksittäistä syytä ja siksi tämä olotila jurppii.
Huomenna Kahteen Kanaan katsomaan (taas) miehiä mekoissa. Ei, en kyllästy, vaikka olen jo nähnytkin shown, öö, kaksi kertaa. Hyviä ystäviä ja taatusti hauskaa. Tämähän on siis DAA-terapiaa (Drag Addicts Anonymous). Jarkko Valteen sääriä katselee ilokseen kerran jos toisenkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Laiskuus on ihana syy olla tekemättä mitään, jokapaikkaan sinkoilu on tavallaan laiskuutta, mitään asiaa ei muka ehdi hoitaa kerralla loppuun saakka. Noin keskeneräisiä aloituksia on miljoona ja tuntuu ettei mitään ehdi ja toisaalta tuntee tehneensä kamalasti paljon (tosin mitään valmista ei saanut aikaan) jota kautta sähellystä jatkaa luullen selvittävänsä siten tilanteen.
Järkevintä on ottaa lusikka kauniisti käteen ja lapata vain yksi puuro kulho kerralla tyhjäksi. Noin niitä keskeneräisiä ei kerry ja osan töistään saa kokonaan pois päiväjärjestyksestä, mikä vapauttaa luovuutta.
Toisten vuolemat lusikat eivät ole ikinä pysynyeet minun kädessäni. Sori.
Jos se on laiskuutta niin sitten se on.
Ja kun sinulla näitä neuvoja riittää niin voisit ihan reilusti, avoimesti niitä jakaa, ilman että ammut puskasta. Olisi ihan kiva tietää kuka tämä järjen ääni minun kaoottisessa elämässäni on
Olet aika negatiivinen? En minä halua tuoda kasvojani tähän, koska luet kaiken kuin syyttäisin sinua. Eihän sen väliä jos et halua muiden lusikoita, toki meillä jokaisella on omat tapamme elää arkea, mutta usein tässä huomaan että arkesi ei suju toivomallasi tavalla (siis sinun itsesi toivomalla tavalla), se kompastelee, siinä on ongelmia, välillä luovuutesi hukkuu arjen pyörityksen alle ja tunnet riittämättömyyttä.
Itse olen huomannut että rakastamalla itseä elämässä ehtii paljon enemmän myös mukavia asioita, ilman että niistä tarvitsee kantaa syyllisyyttä. Eikä kukaan sano minulle että olen laiska tai vastuuton, en edes minä itse.
En minä sanonut itseäni laiskaksi. Sinä sanoit että asioiden tekeminen palasina on laiskuutta sekin.
Se on sinun näkemyksesi. Samoin kuin se että minä olen negatiivinen.
Reine, sinusta löytyy aimo annos itsetuntemusta, niin myös tässä kirjoituksessasi. :)
Ihailen kykyäsi sompailla elämänsä eri osa-alueiden välillä. Tietenkään sekään ei aina onnistu, mutta kukapa meistä olisi täydellinen! Toisinaan hyvien päivien joukkoon mahtuu myös huonoja päiviä, kuten sinulla eilen. Eivätkä satunnaiset huonotkaan päivät ole paha juttu, sillä niidenkin avulla voi oppia kaikenlaista, kuten itsetuntemusta.
Anonyymi ei näköjään tiedä mitään luovuudesta. On tutkittu, että siistit ja järjestelmälliset ihmiset saavat paljon aikaan. Järjestelmälliset ihmiset
kahlehtivat usein myös luovuutensa. He saavat työnsä tehtyä alusta loppuun saakka - mutta luovuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Toisinaan järjestelmällisyys muuttuu pedanttisuudeksi ja kaavoihin kangistumiseksi, mitä yleisesti pidetään ei-toivottuina ominaisuuksina.
Luovuus kukoistaa parhaiten kaaoksen keskellä. Luova ihminen ei noudata sääntöjä eikä muitakaan rajoituksia vaan antavat mielikuvituksensa toimia. Singahtele siis edelleenkin, mikäli se tuntuu sinusta hyvältä. :)
Anonyymi ei halua vastata sanoistaan, hän todella haluaa ampua puskasta. Rehellinen ihminen tulisi omalla nimellään, kuvan kanssa tai ilman, mutta sitä on turha odottaa kaikilta ihmisiltä.
Lähetä kommentti