perjantai 16. tammikuuta 2009

Suvantopäivä

Nollakakkonen juoksi eilen vastaan kun astuin eskarin portista ja ilmoitti että äiti,mä olen väsynyt, lähdetään heti. Päätös kotipäivästä syntyi siltä istumalta. Sopii ihan käsittämättömän hyvin molemmille. Minä jätin käsikirjoituksen hyppysistäni eilen, ensi viikolla alkaa uusi työ. Nollakakkonen kävi tutustumassa kouluun eilen, kivaa oli mutta tosiaan tapahtumarikas päivä vei mehut pikkumiehestä. Kiireetön aamu murolautaseen ja Syrhämän äärellä oli aika hyvää lääkettä.

Kuplalle kiitos halista *halaa takaisin* . Halipula on ainoa akuutti ongelma tällä hetkellä. Kun voisi kutistua ihan pieneksi ja joku isompi pitäisi kämmenellä tai taskussa. Mutta kun itse on se isoin. Olen aina ollut iso ja reipas ja fiksu ja pärjäävä. Siis kolmevuotiaasta asti. Ei aina haluaisi. Eikä jaksaisi.

No pitäköön kiireetön päivä minua ja kuopustani kämmenellään. En ryntää siivoamaan vaan menen pojan viereen sohvalle ja otan huivintekeleen esiin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Leppoisaa, rauhallista ja voimia antavaa päivää sinne! Ja hyvää viikonloppua myös. Ja hieno juttu että mies osoittaa leppymisen merkkejä (väkisinkin veti suupieltä hymyyn se euroviisutallenne, voiko perisuomalaisempaa rauhanlippua ollakaan). Terveisin kääpiö Keski-Suomesta aka Alohomora

Lippis kirjoitti...

Kuten ennenkin todettu, luova laiskottelu on aina paikallaan. Eikä oikeasti ole keltään pois.

Ja uskotko jos sanon, että tiedän tunteen siitä, että miksi pitää aina olla se vahva joka jaksaa, ehtii, muistaa ja osaa. Kun sais olla joskus se heikko.

Tiedän myös mistä se saattaa johtua. Puhumme siitä myöhemmin..

Tant C kirjoitti...

Vierailulla kävin.
Kiireettömyys on kaunista.