Yksinäinen viikonloppu kallistuu kohti loppuaan.
Olen monesti sanonut että "yksin" on suomen kielen kaksikasvoisin sana. Se on luksusta tai helvettiä, riippuen ihmisestä ja hänen tilanteestaan. Minulle useimmiten luksusta. Sitä on niin vähän arjessa ja tietty annos yksinoloa kuuluu välttämättömyyksiin että minä osaan olla.
Viikonloppu on mennyt melko lailla yksin. Ysivitonen kummilassa, mies poikien kanssa luistelemassa ensin aamulla, sitten iltapäivällä. Loppuilta katseltiin Identityä, turvallisen kaukana toisistamme.
Taisi ylittyä se luksuksen ja helvetin raja - tai sanotaanko että olen horjahdellut sen lumeen piirretyn viivan molemmin puolin kuin juopumustestissä epäonnistunut. Siltikin vaikka viikonloppu on ollut täysin tipaton. Saunajuomana limu, ei perjantaiviiniä.
Kirjapaketista joka odotti herkkuna purkamistaan pari päivää sitten, tulikin lääkettä ahdistukseen. Hyvää lääkettä, ei siinä mitään.
Ja tuntui minusta miltä tahansa, lapseni saavat irrota, askel kerrallaan. Eivät he ole syntyneet minun tyhjyyttäni täyttämään. Joten luistelkaa, kyläilkää, olkaa kavereiden kanssa. Tulkaa tukikohtaan lepäämään ja jakakaa se mikä äidin kanssa voi ja kuuluu jakaa. Yksinäisyyden hoidan itse. Sekä hyvän että huonon. Se on minun tehtäväni, teidän tehtävänne on elää oma elämänne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Viisaasti kirjoitettu jälleen kerran, teksti täynnä asiaa. Sinulla on kyllä kyky päästä asian ytimeen. Hyvää alkavaa viikkoa toivottaa Alohomora
Varmasti muistat tämän 70-lukulaisen runon, jonka Kristiina Halkola esitti, ja joka pistää miettimään joka kuuntelulla/lukukerralla:
Sinun lapsesi Kirjoittanut: Kahlil Gibran
Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.
Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.
Kiitos, Alohomora, sitä sinulle myös.
Ja Tipu, ilman muuta muistan tämän Gibranin. Suhtaudun siihen nykyisi vähän ristiriitaisesti. Kaunista ja totta - mutta välillä tosi väärinkäytettyä. Ajattelijan suuri ajatus joka valjastetaan milloin minkäkin ideologian taakse. Surullista.
Kaikki suuret ajatukset kärsivät ymmärtämättömien suussa inflaation, näin se vaan menee.
Lähetä kommentti