Kun en tiennyt mitä teen anopin vadelmahillolle, niin teinpä sitten jäädykettä. Se on nyt jäätymässä.
Hillo on siis tänään hyvää, mutta kasvaa kahden päivän päästä heinää, anoppi ei valitettavasti osaa umpioida jättämättä vaahtoa säilykkeidensä pintaan eli muutaman vuoden kokemuksen perusteella tiedän että kaikki pitää käyttää kerralla..no, tuskin itsekään osaisin, sen takia pakastan marjat. Onneksi purkki oli vain kolmisen desiä tällä kertaa.
Ja kun jälkkärijäädykevuoka unohtui Marjutilta meille niin tein nyt sitten kokeilevan version vadelmahillosta, munankeltuaisista ja vaniljajogurtista. Katsotaan kuinka käy.
No, siinä mulla sitten oli kolme desiä munanvalkuaista. Sokeria sekaan ja vatkaamaan. Just otin elämäni ensimmäiset marengit uunista. Nyt arpoo Nollakakkonen ruokapöydässä että rohkaistako mielensä ja maistaa rakuunaporkkanaa (ei syö kypsennettyjä kasviksia) jälkkärimarengin toivossa.
Jos tuo jäädyke onnistuu niin minä hankin samanlaisen vuoan itselle.
Tässä oli kausi että hyvä kun jaksoin lihaperunasoselaatikkoa lämmittää(Saarioisen). Nyt taas tekee mieli kokeilla keittiössä. Ja kun siinä vieressä on ruokailunurkan pöydän päässä oma Tossuseni (läppäri, Toshiba) niin syntyy fiktiota samalla. Ja tulee kurkattua kommentteja - tätä tosin naputan nyt taas alakerran koneella. Tossu on päiväunilla.
Tyttärien pitäisi olla täällä ihan kohta, edessä hiustenleikkuuta. Kasiysi soitti uudenvuoden aattona ja kuulin kun mies sanoi että aha, sä tulet lauantaina...ota sitten nessupaketti mukaan. Minä jo mietin että mikä itketysesitys tässä on käynnissä, mutta siis vain hiusten latvominen. Viimeksi vain mies leikkasi hirveän paljon (=yli kaksi senttiä) ja kyseinen tytär järkyttyi. Noitiako nuo kaikki ovat kun eivät millistäkään luopuisi?
No, tytär tajuaa nyt kuulemma itsekin että kuivat latvat pitää saada pois. Ja kun ei tuon kummoisemmasta operaatiosta ole kiinni, niin kotikampaamo rulettaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti