sunnuntai 4. tammikuuta 2009

No jotain hyviäkin uutisia päivälle

Näyttääpi siltä että vävykokelaasta (79) tulee ihan oikea vävy tässä jossain vaiheessa. Tytär oli sanonut kyllä, tahdon sanoa tahdon.

Ajankohdista ei enempiä tietoja mutta kyllä tämä piristi myrskykeskuksessa elävää äitiä ja lievästi ahistuneita lapsia. Usko, toivo, rakkaus ei olekaan tyhjä pakkaus, joillakin on rohkeutta yrittää vaikka edellisen sukupolven esimerkki tulevan morsiamen puolelta on tällä hetkellä alapuolella arvostelun.

Kiitos kaikille myötätunnosta ja jaksamisten toivottelusta. Kyllä tämä tästä. Se Jumalatar-kirja on iloksi tässäkin tilanteessa, suosittelen. Olen tällä hetkellä Hekatessa, eikä mikään paremmin sopisikaan kuin kolmen tien haarassa seisova jumalatar.

Muuten, huomenna alkava MTV3.n Helppo elämä - sarja on sitten kuvattu ihan kivenheiton päässä meidän kotoa! Pitkin syksyä oli kotitie täynnä pakettiautoja, ja kameroita sun muita roudattiin eestaas. Mielenkiintoista nähdä nyt mistä olikaan kyse...

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitähän tarkoittaa toi valitse profiili. Noi mitkään ei tuttuja ja en saanut ainakaan aikaisemmin kommenttia lähtemään.

Tuli mieleen aikoinaan kun itse käperryin itseeni ja suljin muut pois. Eli oli niin paljon kuolemantapauksia että surin niitä itsekseni elin ropottina tein kahta työtä hoidin siinä sivussa perheen. Myötäilin joka asiassa ja PAM.

Jouduin psykiatrin hoitoon ja se olikin sitten raju putous. Siinä joutui käsittelemään kokoelämänsä uusiksi ja muuttamaan omia asioitaan, mutta olemaan myös hyväksymättä kaikkia vikoja vain itsestään. Riitoihinkin kun tarvitaan kaksi. Yksin ei voi riidellä.

Minä olen nopeasti räjähtävää ja myös leppyvää ja mieheni kun suuttuu niin meillä ei sitten puhuttu moneen päivään. Eli annoin periksi etten suututtanut häntä. Se loppui sinne psy-
kiatrille. Ja syön kyllä vieläkin masennuslääkkeitä mutta nyt näiden muiden huolien takia.
Muistaakseni käytin aikoinaan cipramilia jota jotkut kutsuvat onnellisuuspillereiksi.

Olin silloin muistaakseni jotain 48 vuotias.

Pirrelö

Anonyymi kirjoitti...

Herttileijaa se lähti ja ihan keskeneräisenä.
Ei pitänyt saarnata.

Aina ei kykene olemaan vaimo, rakastajatar, äiti (siis miehelle)ja lapsetkin pitivät itsestään selvyyksenä. Omaa aikaa oli pakko hakea ja saada, että jotenkin selvisi.

Nyr on seesteistä, onneksi.

SINULLE JAKSUJA JA VOIMIA JA ONNEA ILOISEN ASIAN MYÖTÄ

Pirrelö

Anonyymi kirjoitti...

Hei Reine,

Kesti vähän aikaa ennen kuin pääsin jyvälle että blogisi onkin siirtynyt ihan muualle. Ihania kuvia olet laittanut itsestäsi - täytyy sanoa että hyvännäköinen nainen niin silloin ennen kuin nykyäänkin, ei heti uskoisi neljävitokseksi siitä muotinäytöskuvasta. Hyviä uudenvuoden alkuja joka tapauksessa, Musta rakkaus tuli luettua joulunpyhinä. Tykkäsin siitäkin kuten Uudenvuoden tyttäristä, vaikka aihe olikin vähän rankempi kuin romanttisissa pokkareissa yleensä, mikä minun kohdallani oli vain plussaa, tuskin olisin jaksanut kiinnostua siitä tavallisesta lääkäri-hoitaja-kissaleikistä.

Terveisin,
Marina

Reine kirjoitti...

No hei, Pirre ja kiva kun löysit perille. Kiitos kun kerroit tarinasi. Tämä on välillä niin tätä. Eikä tuo saarnalta maistunut.

Ja Marina, tervetuloa. En oikein tiennyt miten olisin saanut sinulle sanan, kun jouduin laittamaan vuodatuksen salasanan taakse ja sitten meni hermot sen kanssa kokonaan kun se vuodenvaihteen kunniaksi hävitti laatikkoni. Kiitos kuvakehuista :) Kyseessä oli siis amatöörimallien muotinäytös Järvenpäässä eli ihan tavalliset ihmiset olivat catwalkilla. Ystävän kautta päädyin tuonne. Ihan hauska kokemus. Ja kuvan vaatteet ovat aika lähellä omaa tyyliä vaikka näytösvaatteet ovatkin.

Kiitos myös pokkarikiitoksistakin. Tuohon aiheen rankkuuteen tuo meinasi tärähtää koko tarina, mutta kun minäkään en oikein osaa kirjoittaa niistä lääkäri-hoitaja-kummankaa-jutuista. Tammikuinen Peilin läpi-mystiikka on sitten vähän kevyempi, kurinalaisemmin kirjoitettu..