maanantai 5. tammikuuta 2009

Huomenta

On taas se aamuhetki josta pidän kaikkein eniten. Kun on nukkunut hyvin vaikka pervoihin aikoihin: "päiväunet" eilen klo 18.30-21.00, sitten kirjoittamista vähän yli puolen yön ja sitten nukkumaan. Ylös tunti sitten, petaus, tiskari pyörimään, ensimmäinen kahvimukillinen

Nyt on talossa vielä hiljaista, kaikki muut nukkuvat, mies lähti jo töihin ja mua odotti siis valmis kahvi kun nousin :). Hissun kissun, vauvan askelin, kyllä tämä tästä...

Veikkaan että tuo yöllä otettu oma aika oli yksi mielialaa kohentanut juttu. Tästä olen tolkuttanut ennenkin mutta yksinäisyys on maailman kaksiteräisin sana. On lohdutonta sellaista ja hyvää sellaista. Eilinen oli sitä viimeksimainittua. Minä, Tossu ja tarina. Joka eteni harppauksin.

Jos menisi ja latoisi aamupalatarvikkeita pöytään. Kai tuolla kohta heräillään. Poikaressut ovat ihan eksyksissä kun nämä pyhät menevät tänä vuonna niin kuin menevät ja mies on arkiset välipäivät töissä. Veikkaan että vastaan tänään noin viisi kertaa kysymykseen: "missä iskä on?"

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Luin räjähdyspurkauksen ja voisin sanoa tuohon oman kokemukseni perusteella, että siinä on miesten ajattelutapa vastaan naisten.... valitettavasti. Jollakin tapaa miehet tuntuu ajattelevan että PUHUMINEN on naisten "haluama" vaojtoehto silel meisten "hiljaisuudelle" kun on jotain kriisahduksia. Eli jos he puhuisivat (selvittäisivät) asioita niin se tarkoittaisi että antaisivat periksi naiselle ja silloin hullu akka saisi vain entistä enemmän määräillä kaikkia. Miten tää elämä onkin tämmöiseks mennyt??

Toivottavasti jaksat, tee keittiökokeiluja ja näppäile :))

Muuten, kellonajan (ajantasaisen) saa vaihdettua sieltä jostain valikosta... siellä on valikossa kaikenmaailman eurooppa-aikoja, valitse sieltä oikea *olettaen että teillä ei heräillä aamupalalle yöllä, siksi tämän sanon* :)