tiistai 20. tammikuuta 2009

Ei hittovie!

MIHIN on kadonnut lista lukemistani blogeista sinä aikana kun olen ollut töissä!

Puoli-ihmisen hommissa siis ekaa päivää. Paljon opeteltavaa mutta mielenkiintoista. Silti olen iloinen ettei tuo ole jokapäiväkokoaikatyö. Juuri sopiva minulle. Ja jos kirjoitushommia riittää, myös riittävä tulonlähde osa-aikaisena

Nyt väsy ja nälkäinen. Toivottavasti ei tarvitse naputella uusiksi kaikkien blogeja huomenna. Tänään en jaksaisikaan

7 kommenttia:

Lippis kirjoitti...

Jos tarkoitat "omaa blogiluetteloa", ainakin sivullasi ne näkyvät sievästi paikallaan ja järjestyksessä, päivitettynäkin..

Reine kirjoitti...

Joo, nyt näkyy. Ja pystyy muokkaamaan ilman niitä vasara- ja kynäkuvakkeita! Olisiko bloggeri sitten päivittänyt itseään, mene tiedä

Reine kirjoitti...

Just joo. Kynät ja sirpit ja vasarat näkyy taas. Heti kun pähkäilin niiden puuttumista kommentissani Tipulle

Kokeillanpa - mihin on kadonnut miljoona euroa koneeni vierestä?


(ei taida toimia...huoh...)

Lippis kirjoitti...

Reine, etkö tiedä, että rahaa ei saa pyytää. Voi tehdä aarrekartan jossa on maksettujen laskujen kuiteista kopioita ja muuta maallista hyvää, mutta rahaa itsessään ei saa pyytää.. =)

Reine kirjoitti...

No mutta Tipu hyvä, enhän minä PYYTÄNYT rahaa, ihmettelin vain missä se on...:D

TIPILIININ SIRKUTUKSET kirjoitti...

Tipu sen sano miks miullekaan ei raha tee pessää.

Mie jo ryntäsin katsommaan jos se miljuuna ois meille eksynnä, mut ei löytynnä täältäkään

Hyvää huomista päivää siulle.

Pirrelö

Lippis kirjoitti...

Se nyt on vaan kirjoittamaton laki. Raha ei ole itseisarvo, siksi sitä ei pidä pyytämän itsensä sen vuoksi. Täytyy ajatella mihin sen rahan käyttää, luovuutta kehiin.

Rahahan on vaan työväline, välikappale jolla saa elämäänsä sisältöä tai aineellista hyvää tai tietenkin välttämättömyyksiä.

Valitettavat asiat tässä yhteiskunnassa maksavat, joten sitä rahanpaskaa täytyy siis olla edes välttämättömien kulutushyödykkeiden hankintaan, ja kyllähän rahaa saa myös käyttää ei-niin-hyödyllisten aineellisten ja aineettomien asioiden hankintaan, kunhan muistaa, ettei juutu ja jää kiinni niihin.

Muistakaamme, että tyhjin käsin tänne tulemme ja tyhjin käsin myös täältä aikanaan erkanemme. Mitään emme mukaamme saa ja liika materia vain rajoittaa energiaa. Ja ihan käytännön tasolla kun itse kultakin kynsi kylmenee, omaiset saavat kaiken riesakseen ja se, mikä itselle saattoi olla elintärkeätä, on jälkipolvelle vain turhaa painolastia ja/tai taiston aihe, kuka mitäkin haluaa tai on pakko ottaa.

Siksi kannattaa suhtautua materiaan kevyesti, arvostaen, mutta ei takertuen.

Jos palataan vielä siihen rahaan, jos se vain makaa säästössä niin, että alimmaisia pitää käydä talikolla kääntelemässä, etteivät märkäne sinne, kuten monilla elämänsä ehtoopuolella olevien tileillä on tilanne (he kun elävät köyhästi ja nuukasti köyhyyden pelossa), mitä siitä rahasta silloin on? Rahan pitää kiertää, ei se vastaa tarkoitustaan.

Meidän kroonisten uusköyhien kohdalla asia on tietysti aika teoreettinen, mutta nekin vähät roposet on syytä saatella maailmalle muassaan toivomus siitä, että toisivat kavereita tullessaan..