Sinne meni Timantti. Alkoikin muuttua riippakiveksi..
Tyhjensin mieltä parilla teeveesarjan jaksolla (Raines, Lost) , tunnin unosilla ja sitten tein pikaerän(pienen!!!) kotitekoista toffeeta ja söin (ja vyötärö tykkää...). No, parempi siirappitoffee kuin siideri. Ja nyt ei makeata tarvitse syödä kahteen viikkoon ainakaan *kuulostelee miten haiman insuliinipumput käynnistyvät kohisten paikkaamaan verensokeripiikkiä*
Laiskottaa. Toisaalta, ei ole sitä oloa että ei kestä kirjoittaa. Olisi pitänyt säästää se maanantaitarina tälle päivälle. Mutta kun se vain kieri kerältä ulos silloin ma- aamuna. Olen ihan koukussa Tarinamaanantaihin. Samanlainen fiilis kuin ainekirjoitustunneilla koulussa aikoinaan. Niitä harvoja hyviä koulumuistoja - energia meni ihmisten pelkäämiseen ja oppimiselle jäi liian vähän. Mutta ainekirjoitusta ei lasketa, se oli terapiaa.
En tiedä mitä seuraavaksi, toistaiseksi ei ainakaan pitkiä tekstejä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hih, munki mieliaineet koulussa oli piirustus ja ainekirjoitus. Mikä oli taas opettajan kauhistus ko miulla kamala luki-häiriö. Kaikki tuplakirjaimet puuttu eli kissasata tuli kisa
jotta miun 6 sivun pituiset kirjoitukset olivat
ihan punamerkintöjä täynnä.
Moiks Pirre
*heiluttaa kirjoituksen perään sun kans kotirappusilta* :))
Mulle ainekirjoitus koulussa (lukiossa) oli sellaista että kirjoitin tahallani kieliopin vastaisia lauseita, kuten aloitin virkkeen sanalla että. JA opettaja ymmärsi mitä mä sillä hain ja sitten se sai selittää seuraavan tunnin miksi tämä kielletty asia tässä onkin nyt hyväksytty (ja kirjoitti mun aineeni perään aina kakskytäriviä kommenttia sisällöstä , johon mä olisin voinut vastata vaikka heti kirjoittamalla kaksi uutta ainetta samasta aiheesta). Joo, mä tykkäsin ylikaiken mun äikänopesta lukiossa. *purkautuu*
Kuule Reine, nyt mä sua halaan (((ruti)))
Lähetä kommentti