tiistai 3. marraskuuta 2009

Turhaa valitusta(ko?)

Edessä on elämäni ensimmäinen lyriikkaessee. Hirvittää, joskin uskon että kun saan Lentävän hevosen takaisin(oppikirja, piti palauttaa kirjastoon, oma kappale tulossa bookplussasta näinä päivinä) siinä on hyviä essee-esimerkkejä, ja eiköhän verkostakin jotain löydy kun googlettaa.

On vain pikkuisen nyppinyt foorumilla muuan kommentti.

Tuossa kun runomittoja päntättiin, turhautui muuan kanssaopiskelija ja avautui siitä keskustelufoorumilla. Että mistä saisi motivaatiota kun ei ihan oikeasti kiinnosta.

Tuttu ongelma itsellekin. Jokainen opiskeleva tietää että aina on sitä pakkopullaa joka on vain tahkottava läpi, enkä hetkeäkään usko että tämä runojalkoihin kompastunut ei sitä tietäisi. Hän vain halusi sanoa että nyt ottaa päähän.

Siellä vain sitten toinen, taustatiedoista päätellen maisterinpaperinsa kolme vuotta sitten ulos ottanut opiskelija niittasi napakasti että "opiskelijan tehtävä on ottaa selvää" ja "turha valitus pois". Joskin kyllä ymmärsi runomittojen vaikeuden noin teoriassa.

En voi sille mitään että tuo "turha valitus pois" alkoi nyppiä ja rankasti. Inhoan tuollaista tapaa puhutella yhtikäs ketään. Hopi hopi, mars eteenpäin, narinat pois! Tuollaiselle on ehkä jonkun mielestä aikansa ja paikkansa mutta minussa se herättää ihan järjetöntä vastahankaisuutta. Ja kiukkua.

Ja niinhän siinä sitten kävi että totesin hiljeneväni foorumilla. Varmuuden vuoksi.

Kirjallisuuden perusopinnot ovat käyneet minulle työstä. Tehtävätahti on hektinen ja itse olen ihan Liisana ihmemaassa. Kaikki käsitteet ja niillä pallottelu on minulle uutta. Mielenkiintoista, haastavaa, mutta välillä väsyttävää uutuudessaan.

Olen sitä lajia ihminen että normaalisti olisin kirjoittanut foorumille tästä ja todennäköisesti helpottuneena todennut että en ole ainoa. En halunnut kuulla olevani turhasta valittava luuseri (kärjistän tarkoituksella!) ja olen pitänyt mölyt mahassani.
Otin asian puheeksi tänään foorumille. Siis sen että meitä on monenlaisia, ja eikö tuo voisi olla keskustelupaikka kaikelle opiskeluun liittyvälle. Sillekin jos hatuttaa.

Katsotaan mitä vastaavat.

Tänään Sirkka Turkan runon pähkäilyn lisäksi pitäisi sitten tehdä yhteenveto illan vanhempainneuvoston kokousta varten.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa
Ihanaa kuulla opiskelustasi. Välilä se on pakko pullaa ja välillä innostuu todella paljon. Minulla pakkopullaksi meni tänä aamuna, kun meillä on sellaisia verkko-opintoja, että pitää kijoittaa aiheesta alustus ja muut sitten kommentoivat. Siis täysin epämotivoivaa. Aiheeni oli työttömien työterveyshuolto:)

Kommentoida pitää kahdesti ja eri päivinä. Sitten homma on hoidettu. Helppoa, nopeaa -mutta ah, niin tympeää!

Tsemppiä opintoihin ja sitten kahvitellaan joulukuussa vanhassa kaupungissa ja unohdetaan opinnot...tai vertaillaan niitä.
piiu