Viime yönä olin taas siinä talossa, niissä huoneissa.
Talounen näen aika ajoin, muutaman kerran vuodessa. Yleensä jossain uudessa tilanteessa tai vedenjakajalla, myrskyn silmässä. Siis silloin kun elämässä on jotain käynnissä. Viimeksi näin talounen kun the Tuottaja otti kässäriprojektin puheeksi.
Aina näissä on muutama yhteinen nimittäjä. Ei viimeöisessä talounessa ollut totta puhuen mitään uutta elementtiä.
Minä vain olin taas omassa talossani. Taaskaan en asunut siinä vaan sen vieressä, talossa joka oli ihan yhtä hyvä, vaikkei ollutkaan yhtä iso, tilava eikä jännittävä kuin se oma taloni. Melkein aina asun lähellä ja suunnittelen asettuvani omaan talooni, sitten joskus. Niin nytkin.
Ja kuten aina, esittelin taas taloa jollekulle toiselle. Kerroin sen mahdollisuuksista, mitä siitä voisi tehdä, mistä aloittaa. Kehotin tekemään niin kuin itse teen, hissillä ylös ja sitten jalkaisin alas kerros kerrokselta, ympärille katsellen. Unessa olen aina itse juuri tehnyt niin.
Joka kerta minä myös löydän lisää huoneita käytäviltä. En mene niihin huoneisiin kuin harvoin mutta ilahdun aina niiden löytämisestä ja ajattelen että tännehän mahtuu kaikki, vähän enemmänkin, kunhan vain saan aikaan..
Ja niin kuin aina herätessäni oli mielessä kitkerä pettymys. En taaskaan saanut sitä taloa käyttööni, en päässyt siihen asumaan, en ehtinyt tutustua siihen kunnolla, kun piti herätä. Pettymys menee ohi kun herään kunnolla mutta se on aina unen ja valveen rajamailla. Tuntuu että haluaisin ja että pitäisikin viettää viikko siellä talossa ja tutkia kaikkea mitä siellä on.
Vai kävisikö siinä niin etten haluaisi sieltä pois?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jaahas, toinen talojen unikiertelijä ilmoittautuu! Joskus joudun palaamaan takaisin vanhoihin osoitteisiin, joissa olen oikeasti asunut (eikä minua ole kutsuttu takaisin), joskus taas menen vieraisiin kaupunkeihin, outoihin kortteleihin, etsin oikeaa taloa vimmatusti. Enpä muista, että olisin koskaan löytänyt perille ja ns. asettunut taloksi.
Maallikkotulkintani on että Sinun Talosi olet Sinä Itse. Koet, että sinulla on käyttämättömiä kykyjä ja voimavaroja, joihin et ole ehtinyt perehtyä. Henkisen kasvun kaipuuta, pulppuavia luovuuden lähteitä, joiden äärelle ei löydä tai ehdi pysähtyä arjen kiireiden keskellä. Mitäpä siihen sanot?
Ippu
Niin yhdyn Ippuun. LOHTUKIRJAni käsittelee juuri tuota talo minä kokemusta.
Olen sen käsitellyt aikoinani psykiatrinkin kanssa.
Sinä ja talo olette yhtä. Löytämäsi uudet huoneet kertovat uusista aluevaltauksista. Todennäköisesti vielä asetut sinne taloon joskus pidemmäksi aikaa.
Jotta terkkuja Pirre
Suunnilleen samoja latuja minunkin aatokseni kulki.. Tuli tunne, että olet matkalla sitä "omaa kotia" kohti eli sitä miksi sinut on tarkoitettu, mutta vielä on vähän matkaa eli vielä joudut kiertelemään ympärillä ja odottamaan..
Lähetä kommentti