tiistai 3. marraskuuta 2009

Ai niin, ja siitä lyriikkaesseestä

Runon valinta on ollut kimuranttia. Heli Laaksonen, Saima Harmaja, Pentti Saarikoski (no ei todellakaan!), Tomi Kontio...no Rakel Liehun Skorpionin sydän oli se joka jäi käteen. Tästä se saa luvan löytyä.
Kuninkaiden laakso -osassa on runo jossa puhutaan lapsen syntymästä ja joka houkuttelisi, houkuttelisi kovin...mutta se olisi helppo ratkaisu. Synnytykseen, raskauteen, imetykseen liittyvät merkitykset, piilomerkitykset sun muut ovat olleet sattumoisin pohdinnan alla monen monta kertaa elämässä.

On varmaan ryhdikkäämpää ottaa joku muu.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh, että et sitten vahingossakaan päästä itseäsi "helpolla". Kukas muka sanoo, että ne merkitykset olisivat jotenkin merkityksettömämpiä, jos niitä on joskus tullut jo miettineeksi? Hlökoht olen sitä mieltä, että siitä juuri saat lisäarvoa ja pontta, että voit peilailla runoa oikeita kokemuksiasi vasten. Nih. :)
Mutta hauskaa, että Tomi Kontio löytyy sinunkin The Runoilijoiden listalta (ja Laaksonen tietty kans). Mä luin joskus muinoin Kontion runon, joka pysäytti mut kuin seinään. Sen, missä kerrotaan jotenkin näin, että "Jatkuvaa onnellisuutta ei kestä kukaan/ Karhuilla on toisin/niiden turkki kastuu/kun sataa/ne jättävät syvempiä jälkiä suohon kuin kuivina".
Tsemppiiiii! Kirsi

SusuPetal kirjoitti...

Täällä olisi tällainen.