Eila Kivikk'ahoa se on oleva.
Mutta mikä? Tämäkö:
En ole pukeva lastani silkkimekkoon
Risaiset housut ja vääränvärinen nuttu,
siinä se asu joka ei loukkaa silmää,
joka ei poikkea vetten, puitten ,teitten,
maitten riekaleriemusta,
kauneudesta.
Karta silkkiä nuppusormi,
paina poskesi rosoista kaarnaa vasten.
Sen sisar olet.
tai tämä:
Tarkoituksetonta
olisi tanssia nuoralla.
Jos tyhjän yli vedetään viivan kaari,
olkoon se leveä, kantava,
olkoon se silta.
Mutta niin moni
tanssii tyhjyyden keskellä
tiellä jonka tarkoitus on turha.
Kiirettä pukkaa...ei edes runoa valittuna ja ylihuomenna pitäisi olla valmis essee.
Toisaalta, ehkä jätän vaikkapa nämä kaksi koskemattomiksi. Ehkä suljen silmäni ja annan niiden vain koskettaa.
Ja repostelen jonkun toisen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hyvä ajatus, silpoa semmottinen runo, joka Ei Ole Tärkeä ;).
Huomasitkos tuon:
http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/11/yle_antaa_kasikirjoittajille_vinkkeja_verkossa_1162602.html
Kipinä
Nuoralla tanssiminen on elämää. Se on yhtä tarkoituksetonta tai turhaa kuin runous.
Kiitos Kipinälle linkistä.
Anonyymi - kääntäisin tuon toisinpäin; elämä on välistä nuorallatanssimista, mutta toisin kuin Kivikk'aho en ota kantaa sen turhuuteen tai tarkoituksellisuuteen vaan totean sen ajoittaisen väistämättömyyden
Lähetä kommentti