Ei tässä residenssissä kenellekään Tamifluta, mutta tytär89 ja elämänsä mies saivat kumpainenkin reseptin.
Potilaiden määrä ei ole lisääntynyt tässä huushollissa toistaiseksi. Normikylmetysflunssa varmaan tiedossa itselle joka teutaroin kaatosateessa kaupan kautta koulun kautta kotiin.
Hemmetin pahalla mielellä vielä. Reissarinkuittaussäännöt kun tuntuvat koskevan vain vanhempia, ei opettajia ollenkaan. Jos opella ei ole aikaa, niin se pitää ymmärtää.. ainakin tuolla koulussa.
02 on joutunut tönityksi koulumatkallaan. Kolme poikaa, yksi rinnakkaiselta, kaksi kakkosluokkalaista. Tästä laitoin toissapäivänä viestiä opelle. Ei ollut lukenut. Kun ei ehtinyt. Sanoi niin tänään.
Ja muutenkaan, noille tönimisjutuille ei voi tehdä mitään kun kummankin luokan opettajat ovat sairaslomalla. Aikaisintaan maanantaina.
No, siksi minä meninkin poikaa koululle vastaan tänään. Kun en uskonut että asialle voi tehdä mitään.
Tönimishommasta laitoin Wilmaankin viestiä, ei vastausta...
Olihan opettaja kysynyt että onko kenelläkään reissarissa viestiä, mutta kun 02 ei sanonut mitään...mun moka. En ollut muistanut erikseen muistuttaa, luulin että tieto siitä että kirjoitan viestin riittää. Kun eihän se vielä taida tarkoittaa sitä että opelle on viesti jos sellaisen kirjoittaa. Olisi kai pitänyt laittaa Wilmaan viesti että reissarissa on viesti joka on sama kuin edellinen Wilmaan laitettu viesti.
Tiedän miltä tämä kuulostaa. Olen varmaan se vanhempi jota opettajat kauhulla juoksevat karkuun. Hankala vanhempi. Vanhempi jolla on Väärä Asenne.
Jos väärä asenne tarkoittaa sitä että uskon koulun olevan joka asiassa absoluuttisen oikeassa ja epäilevän aina ensiksi a) omaa järkeään ja kokemustaan ja b) lapsensa puheita, niin sitten minulla on Väärä Asenne ja tulee aina olemaan.
Lienee viisainta että mies hoitaa yhteydenpidon kouluun tästedes. En luota itsekään omaan objektiivisuuteeni asioissa enää.
Ja niin kauan kunnes kuulen että koulumatkalla tönivien poikien omat opettajat ovat palanneet kouluun, menen poikaa vastaan kun hän pääsee.
Onpa hyvä etten ole töissä kodin ulkopuolella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Minusta olet ihan oikeessa ja oikealla tavalla lähestynyt asiaa. Itse olen ollut jo viisi vuotta samanlainen verikoira ja hyvällä menestyksellä, nyt jo osaa opet ja rehtorit meikäläistä varoa. Kun on heti alussa tiukkana kiusaamisten suhteen niin ne ei pääse pahaksi. Ja taekwondo auttaa jatkossa.
t: Heta
Uuh, mä olen kans varmaan punaisella kynällä merkitty vanhempi jossain listoissa. Mun järkeeni ei esim mene että koulun rehtori ei aja oppilaiden turvallisuutta edistäviä asioita (koulumatkoilla) sivistyslautakuntaan sekä koulutoimenjohtajaan päin, koska "se on vähän kuin hänen pomonsa eikä ruokkivaa kättä parane purra".
Myöskään se, että koulusta varastetaan oppilaiden sinne jättämiä (opettajien käskystä sinne jätettyjä esim liikuntavälineitä) tavaroita ja asialle ei tehdä koulun taholta mitään, vaan ensin vanhemman pitää ihmetellä kotona missä vehkeet on ja koska ne on viety ja kun ilmoittaa siitä koululle niin he "oottelevat josko joku sitten niitä paluttelis tässä". Myös käsitöitä tuhotaan ja sitten vaan sanotaan kuukauden jotain virkkausta väsänneelle että joku on nyt tän purkanut ja et kyllä uutta ehdi tehdä. Ja syyllisiä ei etsitä, mitään ei asioille tehdä.
Mä olenkin opettanut lapsilleni, että laittavat puolitekoiset juttunsa reppuun AINA ja kuljettavat mukana kotona. Koska koulu ei pysty mitään säilyttämään lukkojen takana eikä edes osoita kärsineelle, että joku saa siitä moitteet että on toisen työt tuhonnut.
Jos olisin miljonääri niin kustantaisinko kouluun valvontakamerat, jotta tuokin asia yksinkertaistuisi...
Kiitos, Heta ja Kupla.
Se mikä aina jaksaa pistää pohtimaan on, miten paljon lapset kärsivät äidin maineesta. Ja tajuavatko että yritän tehdä työtä heidän parhaakseen, kuitenkin. Että sekin, etten ole samaa mieltä koulun kanssa kaikesta vain siksi että se on instituutio, on mietinnän tulos, ei vain häiriköintiä, oman kapinallisuuden ilmituomista. Auktoriteetteja voi, saa ja pitää kyseenalaistaa.
Tässä kohtaa tullaankin sitten siihen että lapsi ehkä tarvitsisi sen tunteen että vanhemmat luottavat koulun olevan hyvä ja turvallinen paikka. Entä jos se luottamus on ihan oikeasti mennyt?
Kysyin tätä eilen ala-asteen rehtorilta joka vastasi että "sitten minä olen hyvin surullinen"
Niin tai näin, en voi ruveta luottamaan vain siksi että rehtorin mieli paranisi.
Epärealististahan olisi luottaa koulun olevan hyvä ja turvallinen paikka. Itse muistan hyvin omat kouluaikani, eikä nyt mikään niin hirveästi parempaan suuntaan ole muuttunut. Opettajat tietää ihan hyvin mitä se on.
Epärealististahan olisi luottaa koulun olevan hyvä ja turvallinen paikka. Itse muistan hyvin omat kouluaikani, eikä nyt mikään niin hirveästi parempaan suuntaan ole muuttunut. Opettajat tietää ihan hyvin mitä se on.
Lähetä kommentti