Would you love a monstermom?

Prkles, jos Susun galleriahuone olisi totista totta, muuttaisin sinne just!¨

En minä tiedä muista äideistä, pystyvätkö pitämän kiinni sovituista jutuista/valvomaan koulussa tapahtuvia asioita/lukemaan kristallipallosta miten opettaja toivoo vastaavan viesteihin (tästä lisää myöhemmin) ja kaiken tämän oman toimen ohella.

Jos näin on, tunnustan vajavaisuuten ja nostan hattua. Olette sankareita, moniajon mestarit.

Minulla oli eilen partiovanhempien kokous, joka kestikin kaksi pyöreää tuntia kun kämpällä oli tapahtunut yhtä ja toista mistä piti puhua, ja myyjäistouhutkin käynnistyvät hieman yskiskellen, alkaen kirkon keittiövuorojen varauksista.

Luulin olleeni vallan erinomainen äiti kun sain pesueelleni ruuankin laitetuksi ennen kuin ryntäsin kokoustamaan. Vaan mitä löydänkään kun kotiudun???

Arvasitte ehkä, kaiken sellaisenaan. Tiskikoneen täynnä puhtaita, tiskipöydän tursuamassa likaisia. Välipalaa oli osattu tehdä ja leipä ja juusto jätetty kuivumaan. Kaikessa rauhassa kuivettuivat pöydällä myös paprikat ja porkkanat joita olin lohkonut jauheliharisoton kaveriksi.

Aamu alkoi sillä että piti herättää kuudesluokkalainen. Joka ikinen ilta sanomme että laita se kännykkäs herättämään. Joka ikinen aamu jo jonkin aikaa olemme joutuneet karjaisemaan että NYT YLÖS, sulla alkaa puolen tunnin päästä koulu! Ei riitä että ekaluokkalaista joudutaan muistuttamaan kaikesta mahdollisesta, kuudesluokkalainen on unohtanut sen miten koulua käydään. Läksyt, herätykset, kaikki mättää!

Tiskikone, roskien vienti jne. ovat lasten kotitöitä jotka on jaettu viikolle tasaisesti. Lapset ovat itse hoitaneet jaon aikanaan mallikkaasti ja esitelleet minulle aikaansaamansa työnjaon. Olin vaikuttunut.

En ole enää. Joka ikinen on vapaamatkustanut tehtävistään jo ties kuinka pitkään ja jos mulla on ollut kiire, olen sitten huitaissut hommat samalla draivilla itse...virhe, tiedän! Olisi pitänyt vahtia, valvoa, kontrolloida, muistuttaa, muistuttaa,muistuttaa och så vidare!

Ja sitten kun kuudesluokkalaisen ylösnousemuksen lisäksi jouduin vielä etsimään kissojen koirien kanssa ekaluokkalaisen uintikamoja, turhaan (tänään olikin sitten sisäliikuntaa) oli mitta täysi.
Hirviöäiti astui esiin ja KARJUI jälkikasvulleen että nyt perkele riittää. Ja paljon muitakin sanoja, painokelpoisia ja ei painokelpoisia.
Ysiluokkalainen pelastautui bussipysäkille vyöryn alta mutta pojankutaleet eivät päässeet minnekään. Mies sai vauhtiherätyksen hänkin - mitäs jumitti työpajassaan eilisen illan sen sijaan että olisi katsonut miten iltatoimet menevät!

Juu, eihän se niin mene että avaudutaan kerran kuussa ja sitten ollaan vihaisia. Mutta jos toinen vaihtoehto on jatkuva valvonta ja muistuttelu, niin perhe kääntää sen mielessään mäkättämiseksi, ja silloin sisältö jää kuulematta ja viestistä tulee bulkkihälinää.

Minä en tiedä miten saisin arjen sujumaan nykyisin! Ihan totta, toivottavasti tämä oli helpotus jollekin oman arkensa kanssa kipuilevalle. Että yli neljännesvuosisadan äitimisen jälkeen tää ei osaa!
No, nyt on tyyntä myrskyn jälkeen ja mies ja nuorimmainen syövät aamupalaansa rauhaisasti jutustellen. Kuudesluokkalainen lähti kouluun varsin vauhdikkaasti evästyksenään äidin: "ja jos sua ei näy kotona kolmeen mennessä niin arvaa miten sulle käy!"

Puhtaiden, ryppyisten pyykkien kasa ulottuu noin vyötärölleni asti (pituutta 170 cm). Mutta ne eivät karkaa minnekään. Minä teen runoanalyysin vaikka tämä koti romahtelisi palasina päälle! Tämä ei ole minun yksityisyritykseni vaan viiden ihmisen yhteinen homma. Nih!

EDIT: tässä kohtaa kaiken kohtuuden nimissä on sanottava että Ysivitonen huolehtii mallikkaasti läksynsä, omat asiansa ja kiinnittää huomiota ympäristöönsäkin kohtuullisessa määrin. Kokonaisuus tässä romahtelee, olisi varmaan kvartaalikatsauksen paikka. Äidillä on enemmän muita hommia kuin koko vuonna yhteensä ja koulumaailma on kaikilla kolmella muutosvaiheessa, yhdellä alkoi, kahdella loppuu, tietyltä osin siis.Mutta siis tosiasiaksi jää että minä en ole "vain" kotona ja vaikka olisin, en ole yksin vastuussa kodista!