keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Miten lukutaitoinen oppilas tekee lukuläksyn?

Olen tässä yrittänyt kysyä kerran toisensa jälkeen mitä minulta odotetaan lapsen läksyjen valvomisessa. Tuntuu että se miten olen edelllisten ekaluokkalaisten kohdalla toiminut ei enää päde.
Lapset ovat yksilöitä, tiedän. Voin silti väittää että tietyt lainalaisuudet koskevat saman perheen lapsia, enkä nyt puhu taipumuksista tai tempperamentista.
Nollakakkonen osaa lukea, jo vuodesta 2007 jos oikein muistan, vanhasta blogista löytyy tästä merkintä. Niin ovat osanneet sisaruksetkin.
Koulussa tämä tarkoittaa sitä että ovat erikseen lukemaan oppineiden ryhmässä. Se on hyvä mutta olen kysynyt kerran toisensa jälkeen mitä tarkoittaa lukuläksy lukemaan oppineelle lapselle, enkä saa vastausta. Tai siis saan vastauksia "02 on toisen opettajan lukuryhmässä (NIMI??)" "joka päivä on lukuläksyä ja jos 02 sanoo muuta, se ei pidä paikkaansa" "unohdusmerkintöjä tulee lähinnä reissarin näyttämisestä (meille? opelle?)"
Reissari käy käsissäni joka ikinen päivä. Eilen oli Wilma-viesti että reissarin käyttö on jäänyt vähälle. Olisi kuulemma välttämätöntä että tieto esim. uinnin alkamisesta, uudesta oppilaasta ja vanhempainvartin ajanvarauksesta päätyisi meille asti.
Jumalauta! Jos minä luen tiedotteet enkä tajua että niistä pitäisi merkata jotain puumerkkejä kun ei ole sellaisia tarvinnut merkata tuossa koulussa ikinä (vuodesta 1990) muuta kuin pyydettäessä, esim. jos on tapahtunut jotain erityistä, ja sitten lapsi saa siitä unohdusmerkinnän niin minun mielestä mättää.
Jos minulle tuodaan lappu johon pitää täyttää arviontikeskusteluun itselle sopivat ajat ja JOS MINÄ TÄYTÄN SEN JA LAITAN POIKANI REPPUUN NIIN EIKÖ MINUN HOMMANI OLE SILLOIN HOIDETTU???VAI PITÄÄKÖ MINUN TULLA LUOKKAAN MUKAAN JA VAHTIA VIERESSÄ ETTÄ LAPPU PÄÄTYY OPETTAJAN KÄTÖSEEN.

Suokaa anteeksi että huudan. Mutta kun on kysynyt näitä asioita kerran toisensa jälkeen eikä kunnon vastausta kuulu, niin alkaa kärsivällisyys hyytyä. Enkä tiedä kenen puoleen kääntyä, rehtorin puoleen ei kannata.
No. Nyt kysyin taas kerran Wilman kautta että miten reissaria pitää kommentoida jotta ope tietää minun nähneen kaiken tarpeellisen. Samoin sitä, kuka on pojan lukuopettaja. Pyysin välittämään viestin että hän kertoisi minulle lukuläksyistä.
Pidin omana tietonani sen että minusta 02 ei tarvitse lukuläksyjä, paitsi jos kyseessä on luetun ymmärtäminen, kysymyksiin vastaaminen. Enkä usko että kyse on siitä.

Ja ei, minä en väitä että poikani on pulmunen; samalla tavoin kuin molemmat isoveljet, tuo hukkaisi päänsäkin jos ei olisi hartioissa kiinni. Ja motivaatiokin alkaa ekaluokkalaisella ruostua tässä sirkuksessa.
Minäkään en ole pulmunen, unohtelen kaikenlaista ja turhaudun tällaisten jankkaamiseen.

Enkä myöskään usko että 02 on The Nero jota ei tule kohdella kuten kuolevaista. Läksyt tason mukaan ja kunnolla tieto perille kaikille asianosaisille, sitä minä odotan. Ei liene liikaa vaadittu?

Tiedotteita tulee tuosta koulusta usein. Tuli jo sisarusten aikana.

Huomasin vasta eilen että tällä opettajalla on tyyli kopsata tiedotteen A6-kokoon kutistettuina ja liimata reissarin sivuille. Lukulasien kanssa niistä saa just ja just selvän. Oma vika, mitäs menin laittamaan lapsen nelikymppisenä maailmaan, turha odotta ymmärrystä 20+ ikäiseltä opelta.
Nämä jutut pitää ottaa puheeksi. Mutta minä luulen että lasken ensin kymmeneen. Tätä varten blogi on hyvä, voin purkaa kaiken tämän kiukun tänne. Otan toki riskin että joku ilkeilee anonyymisti ja tekee johtopäätöksiä yhden postauksen perusteella, mutta sitä ei enää lasketa tässä blogissa. Antaa sataa vaan.

7 kommenttia:

Lapsensa vuosia sitten auto-onnettomuudessa menettänyt kirjoitti...

*naurua*
Osataanpas sitä taas tehdä yksinkertaisista ja pienistä asioista vaikeita ja elämää suurempia ongelmia.

Eikai siinä Wilma-viestissä sinua lähtökohtaisesti syytetä mistään? Poikahan tuossa taitaa hommia töpeksiä jos ei hoida viestiketjussa osuuttaan.

Mutta rahoituhan nyt ja katso asioita oikeassa mittakaavassa. Ei tuo nimittäin kovinkaan suurelta ongelmalta kuulosta. Säästä energiaa todellisten ongelmien (esimerkiksi paha perheenjäsenen sairastuminen [H1N1?], miehen työttömyys tai jotain muuta vastaavaa) varalle, äläkä ruoski itseäsi marttyyriasenteella.

Reine kirjoitti...

Hei,
pikkuasioitapa hyvinkin. Ja jotta ne sellaisiksi jäisivät niistä on hyvä purkaa mieltään blogiin.
Olen sitä laatua joka pärjää isojen asioiden keskellä huomattavasti paremmin kuin miljoonan pikkuharmin. En tiedä miksi.
Wilma-viestin viesti oli sellainen että pitäisi tehdä Jotain. Koska en tiedä mikä se Jotain on, turhaudun.
Mutta kuten sanoit, on hyvä säästää energiaansa isoihin asioihin. Ja juuri siksi postasin tämän tänne. Se on yksi tapa tehdä se. Välttyy siltä marttyyriudelta ja itseruoskimiselta kun purkaa mieltään blogiin.
Ja jos nimimerkkisi on totta olen tosi pahoillani puolestasi.

Anonyymi kirjoitti...

Meitä on muitakin. lapsen sairaus pysähdytti, oma vähän hidasti ( siis vaan fyysisesti, en jaksa sitä henkisesti niin paljon pohtia), mutta pikkuasiat saa mut ihan liekkeihin ja raivon partaalle.

kai se on niin, kun on selviytyjätyyppiä; kun on selvinnyt he...in isoista asioista, niin ne pienet on sitten liikaa, pisaroita piripintaan täynnä olevassa maljassa. Sitä se mulla ainakin on.

Ei sen pitäis ihan oikeesti olla noin vaikeeta. Kyllä meillä vanhemmilla on muutakin iltaisin tekemistä, kuin miettiä, mitä tässä nyt pitää tehdä, rasti mihin ruutuun, ettei muksu joudu hampaisiin. Jos ei opelta tule selkeitä ohjeita kotiin, niin miinukset opelle, ei tenaville. Eikä nyt ainakaan vanhemmille, kun ne ei sitä koulua käy.

kirsi

Anonyymi kirjoitti...

Meitsi laittaa aina reissariin nimikirjoituksen. Se oli ennen vanhaankin tavanomainen tapa, äiti ja isikin aikoinaan jo nimmarilla kuittasi. Kyllä siihen jotain täytyy aina kirjoitella.
t: Heta

hippiehurrey kirjoitti...

Nimmarilla tai nimikirjaimilla minä kuittaan lukeneeni. Tai kuittasin. Nykyään ei paperista reissaria lapsen koulussa enää käytetä. Nettireissarista jää automaattinen lukujälki, ja ongelma poistuu.

Mutta lupalappuihin ym. mielipidekyselyihin ilman muuta pitää tulla selkeä, erillinen paperi, jossa myös lukee, milloin se viimeistään pitää palauttaa. Lapsesi opella on vielä koulutie nuoruuttaan hieman kesken. ;)

PS. Hauska tuo pienennetty A6-koon teksti. Paperin säästämiseksi tunnustan sortuvani joskus samaan, mutta vain aavitosilla. :D

Anonyymi kirjoitti...

Oi, Wilma on kiva....
Tsemppiä vaan.
Jos en muusta pysty huolestumaan, niin lasten koulunkäynti kyllä antaa inspiraatiota.
Meilläkin ollaan hieman yrmyjä: Tultiin kesän lopulla ulkomailta ja vanhin poika (1997) tuli jo ekalla kouluviikolla kipeäksi ja oli poissa monta päivää. Nyt tuli wilman kautta viesti, että pitäisi kerätä kasveja kasvioon (muut ovat keränneet monena vuonna ja palauttivat omansa tuona sairasaikana), joka olisi palautettava mahdollisimman pian, että ei arvosana laske järkyttävän alas. On jo pahasti myöhässä.
No just. Vaikka Etelä-Suomessa ollaan, niin kiinnostavan valkoiselta ja kylmältä tuolla pihalla näyttää. Ei taida sitkeinkään mutantti-vanamo tuolta hangesta puskea esiin. Suopursujakin meidän kulmilla harvemmin esiintyy.
Emmekä olleet tietenkään itse älynneet kysyä, että pitäiskö poimia kasveja, kun ei tiedetty, että kukaan muukaan oli sellaista tehnyt. Tyhmä minä.

Terv. "Unohdin jo, millä nimimerkillä aiemmin kommentoin. Jonkinlainen kotikummijainen varmaankin"

Polga kirjoitti...

Kuittailuista; kuittaile nimmarilla, jos on tarve paperia vielä käyttää. Sen pitäisi riittää. Belga osasi myös lukea hyvin kouluun mennessä, hän luki sitten jotakin muuta... kotona. Koulussa meni muiden mukana.

Onneksi kouluajat ovat ohi *huoh*. Nöffiä täälläkin vähän peljätään, vaikkei ns. perussairauksia ole... Itsellä taipumus jälkitauteihin ja Belgalla myös, kun ollaan allergiaisia =I

Kyllä se siittä, sulla on monta lasta, ne kasvattavat toisiaan *sanoi naapuri, jolla on 7 alle teini-ikäistä!*. Eipä käy katteeks.