Runo on sitten Nainen (Eila Kivikk'aho, Niityltä pois, 1951).
Essee on noin kolmasosaltaan kirjoitettu, loppu on tuherruksina, sana-arvoituksina ja kömpelöinä mielenkarttoina ruutuvihossa ja Lentävä hevonen (oppikirja) koirankorvilla selailusta.
Ehkäpä sallin itselleni tauon, siis tauko-tauon, en tuokiota jäsenkirjepostituksen parissa.
Minulla on ollut palkkatyöpäiviä jotka ovat vähemmän intensiivisiä. Huomattavasti vähemmän intensiivisiä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ilman viimme tippaa moni asia jäisi tekemättä :)
Lähetä kommentti