Kipeänä

Yöllä roihusin kuumeessa (liki 39!!!mulla!!!) ja tokkuraisena mietin milloin on viimeksi ollut tällainen olo. Vastaus - vuonna 2002. Kolmen nuorimman vauva-aikana sairastin varmaan kymmenkunta rintatulehdusta ja ne nostivat lämmön tällaisella kylmäihoisellakin.

Mutta siis joo. Täytyy sanoa että sika tai ei, on tämä aika tehokas virus. Iltayhdeksästä aamukymmeneen tässä on menty sellaista kuuman, kylmän, kivun, vapinan ja rintaa repivän yskän rumbaa. Sellaista että vastaansanomattomasti joudun myöntämään että minä olen nyt kipeä,oikeasti kipeä, en vain väsynyt. Rintatulehdustakaan en ole osannut laskea omalla kohdallani "sairaudeksi" vaan jonkinlaiseksi äitikoneen pikkuviaksi joka hoituu antibiootilla, ja tiheällä imetyksellä .
(Tässä kun kirjoitin edellisen lauseen, se tuntui fiktiolta. Vieraalta kieleltä. Niin kauanko on niistä vuosista kun minulla oli vauvoja???)

Tolkkuihini tulin siis hetki sitten ja ihmettelin että mitä ovat nämä keskikroppani voimattomat jatkeet kertaa neljä. Kädet ja jalat, joo. Ei satu, pysyy pystyssä ja kirjoittaakin voi, kuten näkee mutta sellaisilta haurailta nämä raajat tuntuvat. Sellaisilta että voisivat tipahdella ja siinähän olisin kuin Milon Venus - tai Willendorfin, hahah!

Eli siis muu väki koulussa/töissä, minä ja 97 edelleen podetaan kotona ja minä odotan Satulta mummouutisia muutaman tunnin päästä! Niitä odotellessa taidan keskittyä lämminkuppijuomaan ja Anna Janssoniin