Ei uusia potilaita, me samat kolme täällä vain. 02 vielä kuumeessa, me naisväki vain voipuneina.
Posti tuli eilen kymmentä vaille viisi - jakelijoita kipeänä?
Marraskuun lääkäripokkarini (Rikotun rakkauden talo) on kaupoissa, tekijänkappaleita en ole saanut, ainakaan vielä - henkilökuntaa kipeänä?
Lasten koulukuvausta siirrettiin joulukuulle, arviointikeskustelujen tiedot kulkevat Wilman kautta - kaikki väki kipeänä.
päivän kaninruokintaan valmistautuen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Ihan pakko on tulla kertomaan lukulipsahdusta: luin että herkuttelet kani-tandoorisopalla... *krhm* :)
Lepo-va, käskee hän.
Heh, Bubbel, et tainnut olla ainoa,muistaakseni joku toinenkin luki sen noin...ihan niin suivaantunut en ollut Helinälle (kanitytölle) kilpajuoksusta - eikä olisi ollut edes energiaa muokata lemmikkikanista intialaista ruokaa. Ihan lämminkuppisarjan pikasoppaa tuo oli...
Hei,
Dementikkoja ei palauteta nykyhetkeen kylmästi tosiasioilla, vaan annetaan näiden itse tulla tähän hetkeen esim. "Jenny, mitä leikitte lapsena." tyylisten lauseiden kautta. Dementikko palaa itse tähän päivään mikäli palaa. Mikään "totuus" ei dementikkoa saa palaamaan kuluvaan hetkeen. Totuus aiheuttaa vain ahdistusta ja pelkoa dementikossa.
Vanhainkodilla ketään ei puhutella rouvaksi. vanhainkodeilla tehdään sinunkaupat ensimmäisten viikkojen aikana. Kaikki ovat persoonia, Matti, Maija jne. Isä, äiti, mummi, rouva, nimitykset on jätetty ovien ulkopuolelle ja vierailijoiden käytettäväksi.
Jos dementikko haluaa lähteä aamulypsylle ja puhuttelee hoitajaa piiaksi, hoitaja voi sanoa. "Kävin jo lypsyllä, lepää sinä vain rauhassa" näin dementikon huoli väistyy. Huoli siitä että lehmät odottavat on aito ja oikea, eikä sitä pidä vähätellä tai osoittaa epätodeksi.
näin vain yhden sivun lukeneena...
-lähihoitaja-
Kappas.
Hän on täällä taas.
*naur*
Kiitos palautteesta, anonyymi. Menevät varmaan vähän paikan ja asukkaiden mukaisesti. En ole läheltä seurannut kuin yhtä hoitoyksikköä ja se mitä tuolla tapahtuu sen yhden sivun jälkeen on suoraan sieltä. Ihan vaan tiedoksi jos päätät jatkaa eteenpäin.
Sitten on myös nähty hoitajia, jotka eivät puhuttele asukkaita millään tavalla, vaan katsovat ikään kuin läpi ("kun ei tuo mitään enää ymmärrä" -asenne). Jos syömisessä tai vessakäynnissä kaivataan apua ("vaippahan vaihdettiin aamulla, eikö"), otteet ovat riuskoja ja tylyjä, kun olisi parempaakin tekemistä ("suu auki, pakko ei ole syödä"). Vessan ovi pidetään auki, että itsellä on mukavampi hengittää, jo sitten vaikka käytävällä liikkuu vieraita ja vakiväkeä ("pyllyähän tässä pyyhitään, luonnollinen asia").
Kuuluisa kiire ja hoitajapula näkyy usein kansliassa oleskeluna, kaikkien sinne on tupattava yhtä aikaa seisomaan, puhumaan omista viikonloppusuunnitelmista ja valittamaan hermoillekäyvistä asukkaista/omaisista ("se soitti kolme kertaa, jogurttia halusi, eikö se usko, ettei tässä mitään juoksutyttöjä olla?").
...ja sitten on nähty niitä omaisia, jotka tulevat pitkin luuria, että miksi meidän äiti kompastui??
Osastolla kun on 90 kroonikkoa ja kolme yöhoitajaa....
Ihan omalla nimellä tässä kirjottelen oltuani hoitajana vuodesta-82....
Olis kiva tietää, missä on noin helppo paikka nykyään, että ihan joutavat jouukkokokouksia kansliassa pitämään?
Voisin vaikka hakeutua uudestaan hoitohommiin...
Mitähän työtä se anonyymi tekee?
Voisin kirjoittaa vastaavan mielipiteeni alansa edustajista.... ihan vaan tietämättä sen enempää asiasta, mutta kunhan heittäisin arvelun...
Havaintoja on tehty Pietarsaaressa, Kemissä ja Tampereella. Ne todellakin ovat havaintoja, eivät mielipiteitä, joskin on mainituissa paikoissa tavattu myös asiallisia, ystävällisiä ja ahkeria hoitajia. Kysymys on pitkälle siitä, minkälainen ihminen on työpukunsa sisällä. Turha väittää, että koko ammattikunta on arvostelun yläpuolella. Epäasiallisia, laiskoja ja välinpitämättömiä työntekijöitä on myös hoitoalalla. Vaikka sitten kuinka olisivat stressin ja työn uuvuttamia, on sääli että se olemisen sietämätön taakka pitää laittaa sairaan vanhuksen harteille. Moni toki haluasikin kuolla pois, ettei olisi kenellekään vaivaksi, vieraille ihmisille varsinkaan. Kotihoito tässä yhteiskunnassa ei ole monillekaan mahdollista. On tyydyttävä siihen mitä saa.
Omaisen havainnointikyky tuskin on ammatista kiinni. Sokea en ole, enkä ylitunteellinen hysteerikko.
Myönnän provosoituneeni moisesta mielestäni perusteettomasta yleistyksestä, suorastaan paskan puhumisesta, mutta olen saattanut olla sitten niin ainutlaatuisissa työpaikoissa, ettei tätä ongelmaa ole esiintynyt.
(Tapaturma-asemalla, teho-osastolla, kroonikkosairaalassa ja sotilassairaalassa)
Yksikään kolleegani ei ole moiseen syyllistynyt, tai sitten ovat tehneet sen ihan salaa.
Suosittelen sinulle samaa, mitä eräs kansanedustaja teki muinoin:
Meni Puolarmetsän kroonikoita hoitamaan kahdeksi viikoksi. Samoin Rinnekotiin hoitamaan kehitysvammaisia.
Sillä miehellä oli pokkaa mennä ottamaan asioista selvää, vaikkei olis tarvinnut..
Jokaisessa ammattikunnassa on kuspäisiä ihmisiä, mutta en silti väittäisi valtaosaa bussikuskeistakaan huonoiksi vaikka muutama onkin mut pysäkille jättäny.
Enkä opettajia, vaikka yhtä olen ollut erottamassa sadistisuutensa vuoksi.
Enkä missejä, vaikka osa niistä on mielestäni ihan-sama-tyyppejä.
Enkä pappeja, vaikka eräs kohdalle sattunut oli tosi ahdasmielinen narsisti....
Palaan ensimmäiseen kommenttiisi:
"Vanhainkodilla ketään ei puhutella rouvaksi. vanhainkodeilla tehdään sinunkaupat ensimmäisten viikkojen aikana."
Höpöhöpö!
Vanhainkodeissa puhutellaan vanhuksia siten, miten he itse haluavat.(JOS henkilökunta on asiantuntevaa ja huomioonottavaa sorttia)
Yksi on Miina ja toinen on Rouva.
Yhtä saa sinutella, toista ei.
Näin ainakin minulle on opetettu koulussa.
Ja näin myös toimimme esim.kroonikkosairaalassa.
En tosin tiedä mitä siellä koulussa nykyään opetetaan.
Opiskelijoita ohjatessani opetin vastaavan lähestymistavan kaikkien potilaiden kohdalla.
Nyt tullaankin sitten loppuhuipennukseen:
Miten tämä koko aihe liittyy tähän Reinen postaukseen?
Jäikö multa jotain huomaamatta???
Anteeksi Reine kun eksyin nyt ihan itsekkin jaarittelemaan... 8]
Olisi varmaan pitänyt aloittaa tarina puistonpenkiltä.
Toisaalta, näkeepä monet näkökulmat tästäkin.
Mikä niistä on oikea, mene ja tiedä, mutta tosiasia on että kynnys päästä hoitamaan vanhuksia on pelottavan matala. Elokuussa seurasin erään aikuisoppilaitoksen käynnistämää pilottihanketta jossa aletaan vuodenvaihteen jälkeen kouluttaa neljän kuukauden pikakoulutuksella ns. hoiva-alan assistentteja vanhustenhoitoon. Ennen varsinaista koulutusta on kahden viikon osaamiskartoitus, työvoimapoliittisena koulutuksena. En osaa sanoa tuleeko tälla tahdilla osaavaa ja motivoitunutta, tai hommaan henkisesti sopivaa työväkeä. Epäilen. Toivon toki.
Tämän keskellä on paha olla niiden takia jotka haluaisivat tehdä asiat niin että vanhuksella on hyvä olla ja jotka joutuvat sulkemaan silmänsä ja sydämensä kiireen takia. Ja niitä jotka pelkäävät jättää äitinsä tai isänsä kiireen tai välinpitämättömyyden keskelle, kun ovat itse sidottuja työelämään tai kasvaviin lapsiin.
Ja pahalta tuntuu ajatus että omaiset ja hoitohenkilökunta kokisivat toinen toisensa vihollisiksi.
Kun kirjoitin nuoresta lähihoitajasta joka vei Jenny-rouvan kahville ja korjasi että ei, minä olen Ilona, en sinun lastenhoitajasi Eleanore, en tiennyt että siitä tällaista seuraisi. Taas tuli opituksi jotain uutta.
Arjaanneli, viittasin sivulauseessa juuri ilmestyneeseen lääkäripokkariini joka alkaa edellisessä kommentissa kirjoittamastani tilanteesta. Osastolla seikkaillaan ensimmäisessä ja muistaakseni vähän toisessakin luvussa ja siitä on olemassa todellinen vastineensa jossa oli mm. tarinassa mainittu Alfons ja hänen kanssaan käydyt keskustelut, noin suurinpiirtein.
Anonyymi luki ensimmäisen sivun tarinasta ja tuli osoittamaan missä kohtaa olin hänen kokemuksensa mukaan väärässä. Siitä tämä lähti. Eikä sitä tarvitse pahoitella, jos viihdepokkarista syntyy vakava keskustelu niin sehän ylittää odotuksensa!
Niinpä, ei Reinen ajatuksiin ole juuri lisättävää. Sanon vielä sen, että anonyymi 1 on eri henkilö kuin anonyymi 2. Jälkimmäinen oli nuorempana muutaman kuukauden kehitysvammaisia hoitamassa ja ilman minkäänlaista alan koulutusta. Ei paha paikka, jos sitä ei lasketa että monenlaista huithapelia oli työtovereina. Kestivät hommaa parista päivästä pariin viikkoon. Työ oli mielekästä, jopa antoisaa.
Täytyykin käydä pikimmiten pokkariostoksilla!
Toipumistoivotuksia koko perheelle.
Lähetä kommentti