Hevosen kesytystä ja hypoherätys

Eilen saateltiin Nollakakkonen kahdeksantoista muun sudenpennun kanssa kirkolle jonka pihalta tapahtui lähtö Korpitörmään. Kun kerran kuopus lähti muualle yöksi ja toiset lapset kotiutuivat vasta iltakahdeksalta, oli kotona suorastaan typerryttävän hiljaista. No, minä kaadoin itselleni iiison lasin punkkua hanasta, naamakirjailin ees taas ja hain vertaiskommentit lyriikkaesseen kakkosversiota avittamaan.
Essee pitää korjata vertaispalautteen pohjalta. Sinänsä ookoo mutta mitäs sitten jos kommentoija on eri mieltä jostain ja itse pitää sitä omaa ajatustaan edelleen oikeana...no, en minä saanut paljoakaan pyyhkeitä, pari "lavenna, syvennä" -toivomusta jotka tällä hetkellä saavat minut raastamaan tukkaani, kun olen mielestäni sanonut asiasta kaiken sanomisen arvoisen.
Mehiläistalo ryöpsähti iloisesti eteenpäin. Punaviinikö siihenkin vaikutti (tämänkö takia suomessa on juoppoja kirjailijoita)? Ja huom, ihan järkevää tekstiä vielä näin aamulla.

Sen sijaan viimeyön unien käsikirjoitus oli laadittu jossain Absurdia Scriptumissa, aivan varmasti. Minä koulutin unessa hevosta. En ratsuksi, en työhevoseksi vaan mieheksi itselleni.

Juu, oikein luitte. Hevonen ja minä vietimme tuntikausia isossa kimppakämpässä ja osana koulutusta oli mm sellainen että minä pidin kättä hevosen turvalla ja se yritti purra sormiani ja minun piti estää sitä puremasta. Oli aika stressaavaa, kuulkaa!
Mutta mies hevosesta tuli ja ihan raamikas mies, uskokaa tai älkää! Noin 185 cm pitkä, hoikka, tumma pitkä intiaanintukka, pärstä vähän niin kuin Jon Bon Jovilla, farkut ja bandannahuivi päässä.

Vähän kömpelö tuo mieshevonen - tai hevos-mies - kyllä oli, törmäili keittiössä kaapinoviin ja pudotti leipälaatikot ja kahvinkeittimet. Kuten sanottu, kämppä oli kimppakämppä ja samaan aikaan kun hevonen törmäili keittiössä paikalle eksyi yksi muista asukkaista, nuori nainen. Nainen jäi tuijottamaan hävitystä keittiössä ja ärähti hevos-miehelle että oletko sä kännissä?

Minä huikkasin että ei se ole, tää on vain vähän vaikeeta sille kun se oli ennen hevonen. Ja muistan miettineeni samalla että hitto kun en muista niitä hevosen sukutauluja ulkoa, jos tuo nainen vaikka niitä kysyy. Just joo, ensimmäinen kysymys varmaan olisikin että mistäs ovat hevosen isä ja emä kotoisin...

Vähän ennen viittä Ysivitonen herätti meidät matalasokerikohtauksen kourissa; mehulla, mandariininlohkoilla ja leivällä asettui. Nyt tytär nukkuu ja veljensä myös mutta me vanhemmat piristyimme. Mies lukee hesaria ja tää lähtee nyt googlettamaan hevosta unisymbolina..