Otsikkonsa puolesta kirja voisi olla varsinaista nyyhkyviihdettä. Tarinan synopsis antaa samanlaisen vaikutelman - Anna, 13 ei olisi edes syntynyt jos isosisko Kate ei sairastaisi akuuttia promyelosyyttista leukemiaa. Isoveli Jessen kudostyyppi ei kelpaa luuytimen ja kudoksen luovutukseen. Anna siis laitetaan alulle koeputkessa, oikea geeniyhdistelmä varmistetaan, lapsi tulee maailmaan kudos- ja solupankiksi sairaalle siskolleen. Synnytyksessäkin tärkein mitä odotetaan on istukka; sisko odottaa viereisessä leikkaussalissa sen kantasoluja toipuakseen.
Niin, ja kolmetoistavuotiaana Annalta sitten halutaan munuainen, kun Katen omat ovat pettämässä. Tyttö saa tarpeekseen, etsii käsiinsä lakimiehen ja nostaa kanteen vaatien oikeutta päätöksiin oman kroppansa käytöstä sisaren pelastamiseksi.
Varsinaista tehariviihdettä, ajattelin, kun luin kirjastossa takakannen ja samalla manasin että hitto, tuostahan saisi hyvän lääkäripokkarin jollei se olisi jo kirjoitettu. Sitten lainasin sen, nyt viikonloppuna aloin lukea ja ajatuksissa alkoi surrata kuin lingossa.
Singahtelin vuoroin kenenkin perheenjäsenen asemaan - jos olisin Kate (sairas tytär), Anna(terve tytär, luovuttajaksi luotu) Sara (tyttöjen äiti, herra varjelkoon!). Tai isä joka on palomies. Tai isoveli, joka purkaa tuskaansa sytyttämällä tulipaloja joita isä sammuttaa.
Fiktiota,viihdettä okei. Mutta kysymykset sinkoilevat vieläkin päässäni - onko oikeutta hankkia maailmaan ihminen vain toisen ihmisen takia, olettaa että tämä ilman muuta ymmärtää tämän asian olevan elämänsä päätarkoitus? Ja jos olisin äiti, tekisinkö silti niin? Enkö tekisi silti niin? Mikä varsinainen Sofien valinta! Annalle ei ole varsinaista vaaraa mistään mitä hän joutuu luovuttamaan Katelle, kipua ja epämukavuutta, luopumista vain. Mutta onko se 'vain'? Ystävistä luopumista infektiovaaran takia, harrastuksista luopumista, suunnitelmista luopumista. Koska tahansa voi siskolle tulla lähtö sairaalaan ja se lähtö tarkoittaa sairaalareissua myös Annalle, joka kerta. Jollei mitään tarvitakaan, niin kaiken varalta.
Ja pointtina vielä se että mikään Annan luovuttama kudos tai solu ei takaa Katen paranemista. En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta luulen tähän astisen perusteella että Kate kuolee lopussa.
Jos hyvän kirjan kriteeriksi luokitellaan ajatusten herättäminen niin tämä kirja varsinaisen mielenmyrskyn ja kirja on siltä osin aivan loistava
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Minä taidan olla sillä lailla moraalisesti yksisilmäinen, että koen Annan osan poikkeuksellisen etuoikeutettuna...
En tykännyt, en tykkää vieläkään eli tässä lainaus mun kommentista lokissani tämän luettuani "...tämä on niin tätä, ei oikein jaksa... Leidi kirjoittaa samaa tarinaa aina uudestaan. No, tässä lapsi sairastuu erityislaatuiseen leukemiaan ja perhe tekee ”mittatilauslapsen”, joka luovuttaa tarvittaessa verta, luuydintä jne. Taistelun hetki tulee, kun nuoren munuainen on pettämässä ja toinen haluaakin itse määrätä elimistöstään. Loppu on sitten luokatonta sitä itseään, lukekaa, jos dharma kiinnostaa. Muuten unohtakaa koko juttu, jusalaista muka-asiaa, muka-asiantuntevasti kirjoitettuna. En siis ihmeemmin pitänyt."
Eli - valitettavasti - en pysty lukemaan tätä kirjaa edes toiseen kertaan (jollei nyt mitään muuta olisi tarjolla). Käks!
Jos en vallan väärin muista niin tällainen lapsi on tehty ihan tosielämässäkin pelastamaan muistaakseni pikkuveljensä. Tosin siitä ei ole senkoommin mitään kerrottu kuin jotta toinen lapsi tarvittiin pelastamaan ensimmäisen.
Hyvää viikkoa kuitenkin sinne
Pirre
Satu, pulmana tässä olikin että Anna ei itse kokenut niin. Ei muuten myöskään Kate.Tyttöjen äiti kylläkin. Ja ihan jokaista näkökulmaa pystyi ymmärtämään. Minusta vain sen etuoikeutuksen pitää olla oma valinta. Eikä tuossa tarinassa ollut edes kyse siitä että Anna olisi halunnut kieltäytyä auttamasta siskoaan. Hän vain halusi päättää siitä asiasta itse. Loppu ei ollut ihan sitä mitä allekirjoittanut odotti.
Ja Polga, joo, ymmärrän kantasi. Aina eivät mieltymykset voi osua. En ole muita Picoulteja lukenut, joten mulla ei ole mihin verrata. Löydän tarinasta kuitenkin sen mikä sinua ärsyttää ja raapii se omaakin mieltä kuin kivi kengässä, silti tarina ravisteli aivoja sen verran että kirja oli mielestäni hyvä.
Pirre, on näitä pelastaja-lapsia varmaan maailmassa paljonkin, etenkin nykyisin kun geenisoppaa on helpompi hämmentää kuin aikaisemmin.
Juu, ajattelinkin, että et pahastu... Nuo mun pika-arviot on aina hyvinkin tunnepohjaisia heti luetun jälkeisiä tuntemuksia. Siksi joskus vähän voikin ärähtää.
Ajatuksia herättää, kyllä - ja lähinnä negaatioita. Jos geeneillä pelataan, pelataan niillä sitten mieluummin labraoloissa eikä ihmisillä, jooko? *murr*
Tajusin selostuksestasi, ettei Anna kokenut niin ja tavallaan emotionaalisesti ymmärrän ongelman.
Toisaalta mitä vanhemmaksi tulen, sitä selkeämmin koen, että on myös Oikea ja Väärä. Kaikki ei olekaan suhteellista ja sumplittavissa.
Siksi on mielestäni sanottava myös ääneen se, että huolimatta kulloisista tunteistaan Anna on peruslähtökohdaltaan poikkeuksellisen etuoikeutettu tyttö.
Niinpä, Satu. Oikean ja Väärän kanssa kipuilin tässä tarinassa. Anna joutui mm. hyväksymään sen tosiseikan ettei häntä olisi koskaan syntynyt ilman sisaren sairautta, että se oli ainoa syy miksi vanhemmat olivat hänet halunneet. Kyselin pitkin matkaa itseltäni sen asian oikeutusta että jollakin on elämäntehtävä, joka on toisten päättämä, toisten suunnittelema, jossa ei ole tilaa omalle etsimiselle, sille mihin nuoruutta tarvitaan.
Myönnän ilman muuta että on etuoikeus pelastaa elämä antamalla jotain itsestään. Ja sen arvon ymmärtää kun se on mennyttä. Joitakin vuosia sitten jouduin ottamaan lompakostani elinluovutustestamentin ja silppuamaan sen. Se sattui.
On one hand a coming-of-age story, on the other hand a powerful sketch of human weakness, So Long, See You Tomorrow is a small novel that stays with the reader long after the final page.. [url=http://www.vanessasac.com]vanessa bruno sacs[/url] But it was NDP leader Layton, who in the final days of his campaign faced questions about being discovered naked by Toronto police in a Chinatown massage parlor years earlier, that proved to be unstoppable. Grrr!. Working for days at a time, without sleep, in blacked-out rooms, his health suffered as he became emaciated and reliant on drugs.
And the best thing about it is, it has already begun!!! Loyal fans of the Kikwear, Kikgirl, Greed, Greedgirl, and Candy Apple brands are uniting to celebrate this re-launch of KIKWEAR! Yes that's right only the men's division. [url=http://www.icanadagooseca.com]canada goose parka[/url] The company prides itself on producing high quality shoes that are customizable, comfortable, and fashionable. [url=http://officialcanadagoosesoutlet.ca]canada goose parka sale[/url]
http://flyballbags.com Does it healthy decent on the containerful? Lensman Sohne watches, Audemars Piguet watches, Alain Silberstein replica, IWC copy watch, stamp thinker watches replicas, patek philippe watches replicas,? screechy close copy watches, screechy close copy watch, screechy grade copy watch, screechy grade copy watches, crummy copy watch, phony or copy watch, grade watch replica, grade copy watches. [url=http://www.onlinebeatsbydreoutlet.com]beats by dre under 50[/url]
Lähetä kommentti