Minä haluan kirjoittaa, mutta haluanko olla kirjailija?

Tämä viikonloppu on ollut vähäfiktioinen. Kunpa voisin sanoa että olen ryhdikkäästi tarttunut tenttikirjoihin (15.9). Mutta kun en edes sitä! Faktio-osastoksi lasken sen alulle saamani Siirilän joka tuli Gummeruksen bileistä viemisinä - Ja Kirstin blogin keskustelupalstalla käydyn kirjailija-apurahakeskustelun.

Siitähän nyt tietty voidaan vääntää täällä maailman tappiin, jotta onko minusta kirjailijaksi. Että onko otsikko "haluanko olla kirjailija" jotenkin pröystäilevä ja omia kykyjä yliarvioiva? Ehkä on. Ehkä olen kirjoittajana niin kuin ne Idols-alkukarsinnan "viihteeksi" tarkoitetut tapaukset, jotka Jone Nikula niittaa täysin syystä (oikeasti riittämätön ääni, yliteatraalinen tulkinta jne) ja jotka sitten itkevät portaissa että 'kun mun kaveritkin sanoo että mä osaan laulaa, mun äiti ja musaope sanoi että osaan laulaa, noi ei ymmärrä, vielä mä niille näytän'

Tai siis sama lavertelematta - ehkä olen kirjoittajana siellä minne yletän ja parempi olla tavoittelematta korkeammalle. Pystyn kirjoittamaan rahaa, MOT. En niin paljon, etten tulisi tarvitsemaan sivutyötä siihen rinnalle. Mitä kirjoituspainotteisemmaksi senkin saan vieritetyksi, sitä parempi. Joskaan raaka ruumiillinen työ hyvässä äijäseurassa ei tee ollenkaan pahaa!

Kun se lukemani saa minut pohtimaan, haluaisinko ollenkaan siihen maailmaan jossa pähkäillään, kuka apurahansa ansaitsee ja millä meriiteillä, mikä kiitos on arvokasta, mikä ei, kuka minut ja tekstini tuntee, miten itseni myyn...haluaisinko siihen ja kestäisinkö sitä. Jos nyt sattuisin saamaan kustannussopimuksen, en osaisi edes blogata siitä niin kuin Henna Helmi.

Miksi minä sitten tahtoisin kirjoittaa? No, eikö se ole ihmisyyttä että tahtoísi elää sillä mikä vähiten satuttaa? Ja leipäkirjoittaminenkin satuttaa aina välillä, kun sen mikä mielessä on joutuu pusertamaan liian ahtaisiin kenkiin tai rintaliiveihin (sic!). Kyllähän liian pienillä kengillä voi kävellä jonkin aikaa. Ja liian ahtaissa liiveissä joutuu nykimään puseroa tuon tuostakin, mutta päivä sujuu silti, miten kuten.

Ja ainahan minä voin kirjoittaa "pöytälaatikkoon" omaksi ilokseni tai jos oikein kirjaksi haluan, meillä on olemassa BoD..