tiistai 28. syyskuuta 2010

ja sitten nainen repi kätensä vapaaksi

Ei. Ei sentään. Järki saa nyt viimeisen sanan. Mutta kai sitä sentään haaveilla saa?

Kiusaus on nimittäin kova.

Eilen keksin miten pystyn läppäröimään lastan kanssa. On meinaan himpun vaikeampaa kuin tällä pääkoneella kirjoittelu. Ja siellä läppärillä on pokkarintekele. Niin, voisihan sen siirtää tikulla tähän ja naputella tästä. Jos löytäisi muistitikun.

Uusi lääke tuo mukanaan uudenlaisen Univision. Tai sitten olen vain käsikivun takia nukkunut niin pätkissä että kun se helpottaa lääkkeen ansiosta, saan nukutuksi paremmin ja näen nekin unet mitä on kertynyt tallennukseen, värillisinä, jatko-osilla varustettuina ja melkoisen mielenkiintoisilla efekteillä myös.

Noin muuten tuskastuttaa kun kasautuvat kotityöt, ne, joihin en saisi tarttua, kirkuvat joka puolelta. Kirjoittaa voin, pokkaria syntyi eilen ihan mukavasti (syytä onkin) ja opiskelutehtäviinkin saan syventyä. Miksi tunnen itseni laiskaksi? Minähän inhoan sanaa "ahkera" niin kuin myös sanoja "kiltti, reipas, tunnollinen". Kai siinä on vähän happamien pihlajanmarjojen makua, kun ei itse omaa mitään näistä suomalaisen naisen hyveistä niin alkavat sanatkin maistua pahalta.
Mutta jos pokkaroisi nyt. Ja tutustuisi sen jälkeen kummajaiseen nimeltä Moodle...

2 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Lohduttaudu nyt reilusti nauttimalla tekemättömyydestä - ei se lasta siinä varmaan turhaan ole ;).

Ja jos tulee Moodlen kanssa ongelmia niin laittele mulle viestiä. Siinä voi joskus vähän tökkiä yks sun toinen hommeli.

Anonyymi kirjoitti...

Jaksamisia käden kanssa (ilmeisesti jännetupintulehdus ainakin kuvauksestasi päätellen?). Laita asiat tärkeysjärjestykseen ja tee sen minkä pystyt ja mitä pitää äläkä vahingossakaan pode huonoa omatuntoa tekemättömien kotitöiden kanssa. Itselläni oli sama vaiva (jos siis sinulla on jännetupintulehdus) jokunen vuosi sitten ja yhtä helvettiähän se oli, välillä kesken työpäivän tuntui että sydänkohtaus iskee ja henki lähtee kun kirjaimellisesti tunsi miten hermo on jumissa ja tuskanhiki päällä. Rannalasta kyllä auttaa kummasti, usko pois, ja samaten jääpussin pitäminen kipulääkkeiden syömisen ohella. Kaikista parastahan tietysti olisi, jos sairasloman aikana ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään eikä ainakaan naputella tietokoneella, mutta ikävä kyllä täydellinen käden lepuutus onnistuu vain fantasiamaailmassa...

T: Marina