torstai 16. syyskuuta 2010

16.9.1997

oli paljon lämpimämpi syyskuu. Vettä ripotteli harvakseen, mutta pääsääntöisesti päivä oli aurinkoinen, enemmän loppukesän kaltainen kuin syyspäivän.

Aamu. Kotona vain minä ja kaksi ja puolivuotias kuopus, joka ei olisi kuopus enää kauaa. Kuljeskelin huoneesta toiseen ja pohdin että muuttuvatko nämä nyt säännöllisiksi, vai eivät..2½ v käveli kummastuneena perässäni, mutta jo silloin tahdikkaana luonteena piti ihmettelyt omana tietonaan.

Lopulta soitin kolme sovittua merkkisoittoa miehelle HTOLin luentosaliin. Ja jo toisen kerran miehen opiskelujen aikana tuli hänelle äkkilähtö luennolta samasta syystä. Jokunen opiskelukaveri leukaili deja vu:sta myöhemmin.

Tulevan isonsiskon kanssa naapuriin: "kuule, saako tämä tulla teille siksi aikaa että Yläasteikäinen ehtii koulusta kotiin. Pitäisi mennä nyt.." "Ilman muuta ja onnea matkaan!" kuului vastaus.

Ja sitten mentiin.

Mitä minä muistan. Muistan leppoisan alun, syötiin jopa aamiaista. Muistan laiskan pohdinnan siitä että koenko minä tämän kerrankin pitkällä kaavalla, kun yleensä on tulipalokiire..kunnes vedet menivät ja polvet pettivät alta. Mies auttoi minut sängylle ja soitti kätilön. Ei tullut meidän omakätilö joka oli jossain vaan joku joka ei ollut avannut papereitani kertaakaan vaan alkoi toppuutella että ei rouva pieni, ei se tule nyt, tämä synnytys on kuules sellainen sairaus ettei se parane hetkessä.

Herrajumala se luulee mua ensikertalaiseksi ja säikyksi sellaiseksi...sain sanotuksi miehelle että hae pliiiis se omakätilö, äkkiä. Siunatun nopeasti mies tämän löysikin.

"Liki kymmenen senttiä! Pystytkö kävelemään?"
Pudistin päätäni. Puoli-istuva on ollut juuri tämän takia ainoa ponnistusasento minulle. Loppuvaiheessa pettivät aina jalat.

Eli sängyllä minut vietiin kiireesti synnytyssaliin ja hetken päästä tuli maailmaan ylpeästi pää pystyssä (päälakitarjonnassa) pieni poika, 50 cm 3610 g, 9 pistettä.

Valitettavasti silloiset valokuvat ovat paperiversioita eikä nykyinen käyttöjärjestelmä tue talon ainoaa skanneria.

Mutta siis sama kaveri on tänään virallisesti teini-ikäinen. Pystypäinen kaveri edelleen. Onnea hänelle!

5 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Onnea 97:lle ja tietty myös muille asianosaisille! ;D

Anonyymi kirjoitti...

Herttileijjaa! Onnea 97:lle kuin myös äidillensä.

Pirre

Anonyymi kirjoitti...

Onnea tehopartiolaiselle!

t. Marjut

Kirstikka kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut Urhealle Äipälle ja pojalle myös!On se aikas ihanaa tuo ajan kuluminen:D.
T.Kirstikka

Anonyymi kirjoitti...

Myöhäiset onnittelut äidille ja pojalle.
piiu