Mitäpä bloggaisi?

Pitäisi, pitäisi monenmoista ja kun niitä pitämisiä miettii alkaa päässä soida "juokse, villi lapsi, juokse kauemmaksi.."
Vaan se on myöhäistä nyt. VillinLapsen status on siirretty äidinperintönä eteenpäin ja sen perijä on juossut tosi kauas. Toivottavasti ei ulottumattomiin, vieläkään.

Mutta menossa on taas vastaankiskottelun vaihe. Jos en tekisikään mitään? Istuisin vain? Viis viheltäisin deadlineista ja yhdistysasioista? Tai jos kirjoittaisin lupaamani tekstin sellaiseksi että se ei mitenkään mahtuisi The Konseptiin vaan pursuilisi yli, ali ja läpi? Tai jos vuosikokouksessa avaisin suuni ja kertoisin mitä mieltä olen siitä mitä edellinen hallitus jätti meille perinnöksi - tai pikemminkin ei jättänyt? Pari vuotta ollaan saatu metsästellä tietoja, kärsiä jälkiviisasteluista ja olla yhden perkeleellisen vanhan ukon hyppyytettävinä (juu, en kaunistele, on ihmisiä joilla on aikaa ja jotka käyttävät sitä juoksuttaakseen niitä joilla sitä ei ole).

Muttamutta. Jos leikin kirjoitussitoumuksella, sahaan oman leipäpuuni oksaa. PT voi aina hylätä yritelmäni. Jos avaudun vuosikokouksessa, tuotan pahaa mieltä myös hyville ihmisille.
En minä ole valmis tuikkaamaan siltoja tuleen takanani. En missään nimessä. Järki tulee taas voittamaan. Mutta ai että on kiva ajatella että mitä jos..
Aamukahvin aika.