lauantai 11. syyskuuta 2010

Rakastuin runoon

Satu Hassi sen sanoi aikoja sitten, kaimansa - yksi tietty äiti ja isoäiti tuolta pohjoisemmasta Suomesta siteerasi omassa blogissaan ja jätti mieleen kytemään.

Eilen sain kirjan kirjastosta ja nyt naputtelen runon tänne. Tuttu varmaan monelle, mutta kuvaa niin hyvin näitä myrskyn jälkeen - tunnelmia että ihan pakko. Ja kuva tuossa alapuolella on Sketch my Photo - sovellusversio omakuvasta parin vuoden takaa. Minulla oli vuosia kestävä omakuvainho jota yritän selättää näillä muutamilla joista pidän ja tuo piirrosversio onnistui mielestäni hyvin


MAGDALEENA EI HÄPEÄ ENÄÄ

Maria Magdaleena on noussut mudasta.
Hän on käynyt purossa pesemässä pois kaiken sen paskan,
mitä hänen päälleen on viskattu.
Hän pitää päänsä pystyssä
ja katsoo häpeämättä suoraan silmiin.

Ei hän salaa sitä että hänellä on sykkivä syli
avoinna vain sille
joka ei vaadi

Ei hän peittele poveaan
joka osaa paisua ja punastua
Hän hymyilee huulillaan
jotka tietävät tärkeämpääkin kuin isämeidän rukouksen
Ei hän kanna murhetta siitä
keinuvatko hänen lanteensa liian leveinä tai kapeina.

Hän kävelee härnäten kadulla keskellä kirkasta päivää
fariseusten ja saddukeusten happamien naamojen ohi
antaa piutpaut pyhille pölyisille pergamenteille
jumalallisen järjestyksen lukinverkoille

Hän tahtoo taivaansa tässä ja nyt.



3 kommenttia:

Ippu kirjoitti...

Jotenkin näin se on, että meillä jokaisella on se elämä elettävänä.

Olet kaunis, olkoon päiväsi myös!

Polga kirjoitti...

Olen aina pitänyt tuosta runosta - hieno, kuten sinäkin! ;D

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä piirros sinusta. Runo tosi mahtava.

Pirre